Poltergeist (1982)

Minun syntymävuotenani 1982 julkaistiin monta klassikkoa, kuten Blade Runner, First Blood (Rambo ykkönen), Conan Barbaari, The Thing, E.T ja Poltergeist. Kaikki näistä kuuluvat lapsuuteeni, mutta vain Poltergeist on jäänyt sinne syvälle aikakauteen, kun leffoja vielä vuokrattiin VHS-kasetteina. Syynä on ehkä se, että vanhemmiten kiinnostuin kummituselokuvista yhä vähemmän ja vähemmän. Oli myös pitkä aikakausi jollon en katsonut kauhua juuri ollenkaan. Pikkuhiljaa olen lisännyt kauhuleffoja listalleni ja Stranger Thingsin kaltaiset tapaukset ovat innoittaneet taas katsomaan noita vanhoja kasaritunnelmointeja. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että pitäisi katsoa tuo leffa uudestaan, koska muistikuvia ei enää juurikaan ollut. Yllätyin, että elokuva oli itse Steven Spielbergin kirjoittama ja tuottama, sekä Tobe Hooperin ohjaama. Tuo aiheutti sysäyksen, että elokuva oli pakko hankkia blu-raynä heti katsantoon, mutta miltä se näyttikään tänä päivänä...

Poltergeist (1982)

Elokuva kertoo Freelingin perheestä, johon kuuluu isä Steve ja äiti Diane sekä lapset Dana, Robbie ja Carol Anne. Kun perheen undulaatti kuolee alkaa tapahtumasarja, jossa alkavat talon tuolit vaihtaa itsekseen paikkojaan, tavarat lennellä itsekseen ja koira haukkuu tyhjää, aistien jonkun läsnäolon. Perheen tyttö alkaa puhua televisiolle, ja kertoo puhuvansa ”TV-väelle”. Eräänä yönä vanhemmat heräävät siihen, kuinka tyttö katsoo televisiota ja ilmoittaa, että TV-väki on saapunut heidän luokseen. Yhtäkkiä esineet alkavat liikkua ja karmivat tapahtumat alkavat...

"Poltergeist (saks. polter 'melu' + geist 'henki', suomeksi myös räyhähenki tai meluhenki), on paranormaalina pidetty ilmiö, jolle on tunnusomaista esineiden liikkuminen ja erilaiset ääni-ilmiöt, jotka tapahtuvat ilman havaittavaa tai pääteltävissä olevaa aiheuttajaa. Ääniä on kuvattu tapauksissa erilaisiksi, kuten sahaaviksi, raapiviksi tai koputuksiksi. Esineet voivat liikkua hyvin nopeasti mutta äänettömästi, elleivät törmää tai putoa."

Vaikka yleisesti kummitusleffat eivät ole "minun kuppini teetä", niin tässä oli jotain sitä vanhaa tunnelmaa, joka toimii. Samalla tavoin toimi joku aika sitten katsomani Carpenterin The Fog. Syynä ehkä Spielbergin luoma mukava "light-hearted" tunnelma, joka muistuttaa esim. E.T:stä tuttua kasarin perhe-elämää. Sen lisäksi perheen pojalla on mukavasti Star Wars-vintagekamaa huoneessaan, johon voi itsekkin samaistua. Helposti voi kuvitella, että tämä on yksi niistä isoista esikuvista Stranger Thingsiä luodessa. Myös Tobe Hooperin vaikutus tuntuu elokuvassa. Hooper loi loistavan tunnelman Teksasin moottorisahamurhaajaan ja se tunnelma sekoittu loistavasti Spielbergin maailmaan. Spielbergin ollessa tosin selkeästi enemmän esillä. Elokuvan perhekkin tuntuu aidolta ja oikealta. Ihan niinkuin vanhemmat olisivat oikeasti olleet vuosia yhdessä. 

Tein muuten hauskan, mutta omituisen huomion leffassa. Perheen vanhemmat harrastavat kannabiksen pössyttelyä makkarissa, samaan aikaan kun lapset ovat omissa touhuissaan. Onhan se ihan ymmärrettävää (hehheh), mutta ei ehkä menisi läpi nykyaikana. Varsinkaan, jos tässä kuvataan muuten vastuullisia ja kunnollisia vanhempia. Hieman vielä 70-luku paistaa läpi, köhköh.

Visuaalisesti elokuva on kaksipiippuinen miekka. Välillä se esittelee oikein makeita efektejä, joista osa tuo vahvasti mieleen myöhemmin tulleen Ghostbusters-elokuvan. Varsinkin ovista kajastava valo ja pinkit valopallot ovat tuttuja efektejä. Myös muutama kummitus muistuttaa Ghostbusters-kummituksia. Ehkä tämä elokuva on ollut esikuvana Ghostbustersille. En ole vielä tutkinut asiaa pidemmälle, mutta yhtäläisyydet ovat huomattavat. 

Välillä taas jotkin efektit ovat hieman vanhentuneita. Esim. kohtaus missä mies repii itseltään naaman irti, on todella feikin näköinen jopa kasarin standardeilla. On siinäkin kohtauksessa tiettyä viehättävyyttä, jota vain kasarileffat tarjoilee, mutta uskottavuus on kaukana. Tosin tällaiseen "perheleffaan" kohtaus on melko karmaiseva.



Perheleffalla meinaan, että monet paatuneet kauhuleffafanit pitävät tätä lähes lasten leffana, koska tätä on varmasti lapsena muutkin katsoneet ja Spielbergin vaikutus tekee osansa. Itse en luokittelisi tätä ihan koko perheen viihteeksi. Sen verran raflaavaa kamaa on välillä kuvassa. Kaiken kaikkiaan voi kumminkin puhua, että elokuvassa on todella hyvät tehosteet aikalaisekseen.

Hurjinta on se, että tarina kertoo tuotantotiimin hankkineen elokuvaan oikeita ruumiita tutkimuslaboratoriosta, koska se oli halvempi ratkaisu, kun rakentaa kumisia keinoversioita itse. Spielberg paheksui tätä ratkaisua. Onhan se omasta mielestäkin aikamoista ruumiin häväistystä. Mistä päästäänkin aasinsiltana siihen, että koko tuotantotiimiä ja näyttelijöitä seurasi mystinen kirous. Kirousta kutsutaan "poltergeist-kiroukseksi". Suurin osa tekijä tiimistä nimittäin kuoli mystisesti, mukaan lukien perheen tyttöä näytellyt Heather O'Rourke, vasta 12-vuotiaana. Hullua.

Elokuvassa näyttelevät mm. Craig T. Nelson, JoBeth Williams, Beatrice Straight, Dominique Dunne, Oliver Robins ja Heather O'Rourke. Kaikki vetävät roolinsa ihan mallikkaasti, mutta omaan makuuni JoBeth Williams perheen äitinä hieman ylinäyttelee ja Zelda Rubinsteinilla on veikeän lapsekas ääni, johon minun oli vaikea tottua, mutta minkäs hän sille mahtaa.



Elokuvan tunnetuimmat kohtaukset ovat luultavasti ikkunasta hyökkäävä puu ja eloon heräävä pellenukke. Nämä kaksi kohtausta perustuvat Tobe Hooperin omiin fobioihin.

Loisteliaan ja ikonisen scoren elokuvaan on luonut mestari Jerry Goldsmith (Rambo, Total Recall). Leffan soundtrack on yksi parhaista kauhusoundtrackeistä.

Poltergeist sai jatkoa kahden osan verran (Poltergeist II: The Other Side (1986), Poltergeist III (1988), sekä vuonna 2015 siitä tehtiin remake "Poltergeist". Vuosina 1996-1999 aiheesta tehtiin myös tv-sarja nimeltä Poltergeist: The Legacy.

Poltergeistista nähtiin parodiaa Scary movie 2-elokuvassa vuonna 2001.

Poltergeist on selkeä klassikko kauhurintamalla, jota on kopioitu jo kliseeksi asti. Vaikka paatuneet kauhufanit pitävät sitä lastenleffana, kannattaa se katsoa jokaisen kauhun ystävän, joka ei sitä ole vielä nähnyt. Tai jos Stranger Things on mielestäsi paras sarja ikinä, on hyvä katsoa, mistä se on ammentanut suoria vaikutteita. Myös Spielbergin elokuvien faneille se on pakko katsottavaa. Ja miksei myös Ghostbusters-faneille. Se on kauhuleffana enempi sellainen viihdyttävä kummitusjuna-ajelu. Poltergeist on äänestetty 1000 parhaan kauhuelokuvan joukkoon, ja omissa kirjoissani se menee 100 parhaan kauhun listalle.

- Kai Kumpulainen 6.6.2022

Julistetaidetta: