Vaikka olenkin kova Christopher Nolan fani, eikä hän ole mielestäni tehnyt yhtään huonoa elokuvaa, olin vähän kahdenvaiheilla menenkö ihan teattereihin asti katsomaan hänen uuden megaelokuvansa Oppenheimerin. Juutalaisen fyysikon elämäkertaelokuva ei ole kaikkein houkuttelevampia aiheita meikäläiselle. Silti, kun hype löi päällensä lujaa päätin luottaa Nolaniin jälleen kerran ja mennä sokkona katsomaan tätä 3 tuntista eeposta. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä katsomaan Barbieta . No ehkä se sitten myöhemmin. Oppenheimer (2023) Elokuva kertoo Julius Robert Oppenheimerista, joka kehitti atomipommin. Sen enempää en spoilaa. Visuaalisesti elokuva on jumalaisen hyvän näköinen. Koska cgi:tä ei ole käytetty ollenkaan, tulee se kestämään aikaa vielä vuosikymmenien ajan. Eniten kaikkia kiinnostaa leffassa tietenkin se atomipommin räjäytys. Se oli upean ja aidon näköinen. Teatterissa meinasi lähteä tukka päästä ja sukat jaloista, kun ämyrit tuuttas painetta tuohon kohtaukseen. Siksi tämä on

Päätin Katsella pitkästä aikaa SkyShowTimeä, koska se on jäänyt hieman paitsioon striimauspalvelunani. Sieltä löytyikin nopeasti Sky original-elokuva, joka perustuu norjalaisen kirjailijan Jo Nesbøn novelliin Midnight Sun (2015). Nesbøn kirjoihin perustuvia elokuvia ovat mm. The Snowman (2017) ja Headhunters (2011). Tämä Midnight suniin pohjautuva filmatisointi oli nimetty The Hanging Suniksi, norjan yöttömien kesäöiden takia, jolloin aurinko ei laske kokonaan horisonttiin.  The Hanging Sun (2022) John (Alessandro Borghi) pettää isänsä luottamuksen ja lähtee karkumatkalla Norjaan, vuoristoiseen kalastajakylään. Johnin isä on mahtava rikollispomo (Peter Mullan), eikä katsele tällaista käytöstä suopeasti, joten hän lähettää toisen poikansa Johnin perään. Sisäänpäinkääntyneessä kylässä John tapaa naisen (Jessica Brown Findlay) ja tämän pojan. Naisen väkivaltainen mies on ilmeisesti hukkunut merelle ja miehen kaksoisveli ei katsele suopeasti uuden tulokkaan veljeilyä veljensä perheen paris

David Cronenberg maratoni: Maps To The Stars (2014),  Crimes of the Future (2022),  The Brood (1979) D avid Cronenberg kuuluu meikäläisen "alltime favourite"-ohjaajiin, mutta ihan kaikkea en herran laajasta katalogista ole vielä katsonut, joten päätin lyhentää katseltavien listaa miehen ohjaamilla pätkillä pienen maratonin muodossa. Hyllyyni oli päätynytkin muutama katsomaton blu-ray, joten ei muuta kuin heil body horror! Mukaan Leffa-maratooniin liittyi elokuvaharrastaja Kalle Repo. Maps To The Stars (2014) Ensimmäisen katseluun päätyi vuoden 2014 Maps To The Stars. Maps to the starsia voisi pitää pari vuotta aikaisemmin ilmestyneen Cosmopoliksen (2012) hengenheimolaisena, ensinnäkin aiheensa, kuvaustyylinsä ja Robert Pattinsonin takia. Molemmissa kuvataan rikasta eliittiä hyvin koruttomasti. Maps to the stars onkin kuvattu hyvin realistisesti, hollywoodin tähtiä koristelematta. Kaikki näyttelijät näytetään rosoja kainostelematta ja ihon läiskiä peittelemättä. Mieleenpainuv

Kuulin Elokuvaprojektorin Timolta , sekä Leffabunkkerin Villeltä elokuvasuosituksen, joka olisi syytä ottaa vakavasti. Kun vielä leffan pääosassa temmeltää modernin toiminnan mestari  Scott Adkins , mielenkiintoni heräsi kolmesta syystä. Ensinnäkin Ville tuntee potkuleffat, kuin omat taskunsa, niin hän on asiansa tunteva mies kertomaan genren helmet, mutta jos Timon kaltainen pitkänlinjan laatu-cineman harrastaja kelpuuttaa Adkinsin tappelupätkän, on siinä oltava jo jotain spesiaalia. Kolmas syy oli tietenkin se, että olen itse diggaillut Scott Adkinsista näyttelijänä jo pidemmän aikaa, mutta aika ei ole antanut myöden katsoa kaikkia hänen teoksiaan, joten ainakin parhaimmasta päästä on nähtävä kaikki mahdolliset. Nopeasti tutkimalla selvisi, että tätä elokuvaa pidetäänkin Adkinsin parhaana ja joissain medioissa jopa viiden tähden arvoisena. Adkins tunnetaan enimmäkseen b-luokan toimintaelokuvista, mutta tässä olisi ilmeisesti ekaa kertaa kyseessä ihan "oikea" elokuva, niin

Nuorena kollina olin kova fani David Cronenbergin body horror-elokuville, kuten "Scanners", "Fly" ja "Naked Lunch", mutta vaikka olen aina pitänyt miehen töistä, niin täytyy myöntää, että muutamia elokuvia 2007 vuodesta eteenpäin on jäänyt herralta näkemättä ja sen virheen ajattelin korjata tässä lähiaikoina. Nyt katseluun lähti siis vuoden 2012" Cosmopolis", joka body horrorin sijaan edustaa Cronenbergin nykylinjaa, eli draama-thrilleriä. Toki näissä uudemmissakin leffoissa on kaikkea kieroutunutta ja vääristynyttä, eikä Cosmopoliskaan tee siinä poikkeusta, mutta muuten elokuva on melko poikkeava, jos vertaa perinteiseen elokuvakerrontaan. Se on haastava elokuva, joka varmasti jakaa katsojat kahteen ryhmään. Itse olin katsomisen jälkeen tilassa, jossa ajattelin, että "en välttämättä katso tätä enää koskaan" ja  "pitäisikö laittaa heti uudestaan pyörimään". Se on yleensä hyvän Cronenberg leffan merkki. Mutta mistä on kyse...