Cosmopolis (2012)

Nuorena kollina olin kova fani David Cronenbergin body horror-elokuville, kuten "Scanners", "Fly" ja "Naked Lunch", mutta vaikka olen aina pitänyt miehen töistä, niin täytyy myöntää, että muutamia elokuvia 2007 vuodesta eteenpäin on jäänyt herralta näkemättä ja sen virheen ajattelin korjata tässä lähiaikoina. Nyt katseluun lähti siis vuoden 2012" Cosmopolis", joka body horrorin sijaan edustaa Cronenbergin nykylinjaa, eli draama-thrilleriä. Toki näissä uudemmissakin leffoissa on kaikkea kieroutunutta ja vääristynyttä, eikä Cosmopoliskaan tee siinä poikkeusta, mutta muuten elokuva on melko poikkeava, jos vertaa perinteiseen elokuvakerrontaan. Se on haastava elokuva, joka varmasti jakaa katsojat kahteen ryhmään. Itse olin katsomisen jälkeen tilassa, jossa ajattelin, että "en välttämättä katso tätä enää koskaan" ja  "pitäisikö laittaa heti uudestaan pyörimään". Se on yleensä hyvän Cronenberg leffan merkki. Mutta mistä on kyse...

Cosmopolis (2012)

Robert Pattinson on 28-vuotias  valuuttakeinottelija ja miljardööri, Eric Packer. Hän käytännössä asuu huipputeknisessä limusiinissaan, joka on koko ajan liikkeessä Manhattanin ruuhkissa. Hän on juuri mennyt naimisiin, mutta vain laskennallisista ja taloudellisista syistä. Elämä on yhtä jatkuvaa tyhjää analysointia ja ihmissuhteet ovat lähinnä sitä varten, että niillä tyydytetään joitain tarpeita. Kaduilla riehuu mellakka. Antikapitalistiset aktivistit osoittavat mieltään. He heiluttavat kuolleita rottia ja julistavat: "Maailmaa on kummittelee aave: kapitalismin haamu". He maalaavat Packerin limusiinin spraymaalilla. Huhutaan myös siitä, että joku aikoo tappaa Packerin tänään. Silti miehellä on mielessä vain hiustenleikkuu, joka on prioriteetti numero yksi.

Kaikki elokuvan hahmot ovat jollain tavalla vastenmielisiä tyhjiä kuoria, jotka analysoivat ja laskemoivat kaikkea, mutta millään ei lopulta ole merkitystä. Pois lukien Packerin entinen järkensä menettänyt alainen, joka kärsimyksissään tuntuu osittain jopa ihmiseltä. Monet asiat tekevät elokuvasta hyvin kliinisen ja etäännyttävän. Vaikka kyseessä ei ole Body horror-elokuva, niin Cronenberg onnistuu taas kerran kuvaamaan ihmisen toimintoja hyvin epämiellyttävästi. Pattinson mm. kusee, panee ja käy läpi eturauhastutkimusta limusiinissaan ja kaikki on kuvattu melko luotaantyöntävästi.

Elokuva perustuu Don DeLillon kirjaan Cosmopolis (2003), jota pidettiin mahdottomana filmatisoida. Cronenberg kumminkin onnistui tässä. Elokuva on täynnä jatkuvaa dialogia, jolla on joko merkitystä juonen kannalta tai ei. Dialogin on lähinnä tarkoitus herättää ajatuksia. Elokuvassa ei tavallaan olekkaan juonta jossa olisi alku ja loppu, vaan me seuraamme packerin päivän kulkua, joka lipuu eteenpäin vailla päämäärää. Onkin väitetty, että elokuvassa ei tapahdu mitään. Omasta mielestäni se hienosti kuvaa kapitalistista maailmaa ja sitä, kuinka valtava määrä rahaa lopulta tekee kaikesta merkityksetöntä ja ajaa hulluuteen. Packer yrittää koko ajan hallita kaikkea ympärillään. Finanssien laskelmointi vastaa hänen omaa elämäänsä, jossa hän jatkuvasti tarkkailee itseään ja ympäristöään. Lääkäri käy autossa joka päivä tarkistamassa miehen eturauhasen ja muut elintoiminnot todetakseen vaan, että kaikki on jälleen kunnossa. Elokuva tuo vahvasti mieleen juppisatiirin American Psycho, jonka kanssa tällä on paljon yhtäläisyyksiä, mutta lopulta tämä on American Psycho potenssiin kymmenen tämän satiirin osalta, vaikka tämä ei olekkaan kertomus psykopaattimurhaajasta.

Visuaalisesti elokuva on hyvän näköinen ja kameran kulku, sekä kuvaus on todella taidokkaan näköistä. Myöskin musiikit ovat kiehtovat. Tosin niitä kuullaan lähinnä alku ja lopputeksteissä ja muuten elokuva on melko musiikiton, tehden siitä dokumentaarisen oloisen.

Vaikka Robert Pattinson tekee vähäeleisen ja ilmeettömän roolisuorituksen muovisena Packerina, niin hän tekee sen todella hyvin. Pattinson onkin pikkuhiljaa noussut suosikkinäyttelijäkseni, varsinkin näitten hieman kummallisten roolien kautta.

Paul Giamatti tulee elokuvaan vasta aivan loppupuolella, mutta hän nostaa dialogin tasoa huomattavasti. Mies on aivan mahtava kajahtaneena entisenä työläisenä.

Kevin Durand on mielestäni mielenkiintoinen näyttelijä. En tiedä pidänkö hänestä ollenkaan. En jotenkin luota mieheen ihmisenä. Silti olen aina innoissani kun näen hänet rooleissa. Tässäkin leffassa sama efekti.

Cosmopolis on katsojia jakava elokuva, jossa ei samaan aikaan tapahdu mitään ja silti tapahtuu paljon. Elokuva keskittyy melkein kokonaan limusiinissa istumiseen ja ihmisten analyyttisiin dialogeihin. Kuin varkain kaikki valuu sulaan hulluuteen. Ymmärrän, että se ei ole sovelias leffa tavan katsojalle, joka haluaa lauantai-iltana hieman rentoutua, mutta jos Cronenbergin tuotokset ovat tuttuja, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan. Myös Pattinson tekee hyvän roolin. Itselleni kävi niin, että leffa jäi kummitelemaan takaraivoon ja pureskelin sen tapahtumia vielä pitkälle yöhön. Haluaisin tavallaan nähdä sen pian uudelleen, koska tämä on niitä elokuvia, jotka aluksi tuntuu ontolta ajan haaskaukselta, mutta jotka antavat jokaisella katselulla vain enemmän.

- Kai Kumpulainen 2.9.2022