Avengement (2019)

Kuulin Elokuvaprojektorin Timolta, sekä Leffabunkkerin Villeltä elokuvasuosituksen, joka olisi syytä ottaa vakavasti. Kun vielä leffan pääosassa temmeltää modernin toiminnan mestari Scott Adkins, mielenkiintoni heräsi kolmesta syystä. Ensinnäkin Ville tuntee potkuleffat, kuin omat taskunsa, niin hän on asiansa tunteva mies kertomaan genren helmet, mutta jos Timon kaltainen pitkänlinjan laatu-cineman harrastaja kelpuuttaa Adkinsin tappelupätkän, on siinä oltava jo jotain spesiaalia. Kolmas syy oli tietenkin se, että olen itse diggaillut Scott Adkinsista näyttelijänä jo pidemmän aikaa, mutta aika ei ole antanut myöden katsoa kaikkia hänen teoksiaan, joten ainakin parhaimmasta päästä on nähtävä kaikki mahdolliset. Nopeasti tutkimalla selvisi, että tätä elokuvaa pidetäänkin Adkinsin parhaana ja joissain medioissa jopa viiden tähden arvoisena. Adkins tunnetaan enimmäkseen b-luokan toimintaelokuvista, mutta tässä olisi ilmeisesti ekaa kertaa kyseessä ihan "oikea" elokuva, niin sanotusti. Kyseessä on siis brittiläinen Jesse V. Johnsonin ohjaama brutaali kostoelokuva, joka kertoo iänikuisen tarinan tuoreestä näkökulmasta. Päitten murskaamisen lisäksi Adkins pääsee todistamaan laajemmin aliarvostettua näyttelyskaalaansa. Johnson ja Adkins ovat aiemminkin tehneet yhdessä toimivia pätkiä. Katsotaanpa onko kyseessä jonkin sortin piilotettu helmi.

Avengement (2019)

Elokuva alkaa siitä, kun vaarallinen vanki karkaa vartijoilta, vierailtuaan syöpään kuolleen äitinsä luona. Vanki nimeltä Cain Burgess (Adkins) pakenee läheiseen pubiin, jossa hänelle tulee sanaharkkaa paikalla olleiden miesten kanssa. Cain ottaa miehet panttivangiksi ja alkaa kertoa heille karua tarinaa, siitä kuinka hän joutui vankilaan ja kuinka häntä siellä hakattiin ja yritettiin tappaa 7 vuoden ajan. Cainin rujoja kasvoja oli mm. poltettu napalmilla ja hänen hampaansa oli potkaistu irti vasten metallirappusia. Ja miten Cainin rakas veli liittyykään tapaukseen...

Elokuva on olemukseltaan hyvin brittiläisen oloinen ja tuo mieleen mm. Guy Ritchien alkupään tuotannon, mutta ilman huumoria ja ylimääräisiä kuvakikkailuita. No, ehkä sysimustaa huumoria on toki pienissä määrin.



Se kumminkin näyttää heti paljon laadukkaammalta, kuin useimmat Adkinsin b-toiminnat. Leffassa onkin paljon enemmän draamaa ja sisältöä, kuin noissa potkupätkissä ja taistelukohtauksia on vähemmän. Pubissa vietetään paljon aikaa ja yllä on koko ajan hyvä jännite. Sitten kun tapellaan, niin se on äärimmäisen brutaalia ja viihdyttävällä tavalla vastenmielisen näköistä.



 Taistelukohtaukset ovat upean näköisiä ja uskottavia. Osittain Avengement on myös vankilaelokuva ja vankilassa vietetäänkin puolet ajasta.

Pääosaa esittävä Scott Adkins on Cainina täysin päinvastainen hahmo, kuin mitä mies on siviilissä ja normaalisti totuttu näkemään. Cain on irvokkaan näköinen vaarallinen peto ja amalgaamihampaissaan jopa hieman pelottava ilmestys. Nuo hampaat tekevätkin hahmoon paljon luonnetta. Etäisesti hahmosta tulee mieleen Darkmanin kaltainen tapaus, jossa hyvä mies pahoinpidellään pahisten toimesta hirviömäiseksi, jolloin persoonakin muuttuu petomaiseksi ja tunnistamattomaksi. Myös mentaalipuolella heittää. Silti pinnan alla syvällä kytee se alkuperäinen hyvä mies, jossain. Miehen muuntautuminen villipedoksi on huikeaa seurattavaa. Antisankariksi ristiminen on kyllä kyseenalaista.

Cainin veljeä Lincoln Burgessia esittää Eastenderistä ja Cliffhangerista (1993) tuttu Craig Fairbrass. Mies on oikein hyvä roolissaan ja juuri oikeanlainen näyttelijä körmyksi ja uhkaavaksi isoveljeksi.

Thomas Turgoose on elokuvan "koominen kevennys", jos näin voi sanoa. Miehestä tuli mieleen jatkuvasti suomalainen räppäri Redrama, enkä saanut tätä mielikuvaa pois millään. Ei se katselukokemusta haitannut, päin vastoin, heh.

Elokuvan lopun baaritappelu on saanut ylistystä useissa medioissa ja sitä pidetään tämän vuosikymmenen parhaana taistelukohtauksena. Taurus World Stunt Award palkitsi kohtauksen vuonna 2020 parhaana taistelukohtauksena.

Elokuva vetää mukaansa heti alkumetreiltä, eikä siitä osaa päästää irti ennen sen huikeaa loppua. Scott Adkins vakuuttaa vihdoinkin näyttelijätaidoillaan, ainakin meikäläisen. Elokuvan kaunis, rauhallinen musiikki on hieno vastakohta graafiselle kuvastolle. Musiikeista vastaa Sean Murray. Tämä leffa on selkeästi paras tähän asti tulleista Scott Adkinsin tähdittämistä elokuvista ja nousee modernien toimintaleffojen kärkeen. Medioissa hehkutetut viisi tähteä ovat ehkä hieman liikaa, mutta vahvat neljä tähteä lähtee täältä suunnasta välittömästi. Vain aika näyttää nouseeko pojot uudemmilla katselukerroilla. Leffa jää ehdottomasti ainakin hyllyyni. Suositellaan kaikille elokuvaharrastajille ainakin kerran nähtäväksi.

 - Kai Kumpulainen 12.5.2023

Juliste

Saksalainen special edition julkaisu

Keräilijän patsas