Kun  Elokuvaprojektori-kanavan   Timo Laakso järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa teatterissaan Kino Laaksossa , niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta. On upeaa päästä näkemään näitä teoksia isolta kankaalta, Siksi siis painoin kaasun pohjaan ja ampaisin kohti näytös-iltaa. Tällä kertaa teemana oli Action . Elokuvaprojektori esittää: Dog Tags (1987), Adrenalin: Fear The Rush (1996), In the Claws of the CIA (1981) Ensimmäisenä vuorossa oli vuoden 1987 Dog Tags, jonka on ohjannut  Romano Scavolini . Oletuksena oli kannen perusteella b-actionia Commandon tapaan, mutta saimmekin jotain aivan muuta. Voisi puhua jopa psykedeelisestä selviytymistarinasta hulluuden partaalla. Siitä lisää videolla. Leffan katsoimme komealta Vinegarin julkaisulta. Toisena oli vuorossa meikäläisen lempparipätkä vanhoilta 90-luvun videovuokrausajoilta. Kyseessä on Albert Pyunin ohjaama Adrenalin: Fear

Tämän leffan ostin aikanaan kirpparilta ihan pelkän kannen perusteella. Kansi huokui tuollaista 90-luvun alun vetovoimaista machotoimintaa. Vajaa kuusi vuotta se lepäsikin hyllyssä, koska katsomattomien leffojen jono oli sen verta pitkäksi venähtänyt. Onneksi vihdoinkin pääsin leffan kimppuun ja selvittämään, että mistä on kyse. Kyse on tietenkin Luis Llosan (The Specialist, Anaconda) ohjaamasta toimintapätkästä, jota tähdittää Tom Berenger (Platoon) ja Billy Zane (Rasvatyyni, Mustanaamio, Titanic). Leffa olikin mittavan kulttisuosion lisäksi poikinut itselleen lähes kymmenen jatko-osaa. Ei muuta kuin lätty pyörimään ja tähtäilemään... Sniper (Sala-ampuja, 1993) Mestariampuja  Kersantti Thomas Beckett on suorittamassa salamurhaus tehtävää Panamassa, kun onnistuneen tehtävän jälkeen hänen parinsa saa surman, koska pelastuskopteri saapuukin päivän valossa, eikä yön pimeydessä, niin kuin sovittu. Myöhemmin katkeroitunut Beckett saa uuden tehtävän, johon pariksi valikoituu Richard Mille

Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisista genre-elokuvista, koska ne ovat aika harvinaista herkkua.  Yleensä olemattoman budjetin takia myös toteutustapa kiinnostaa. Kuinka onnistua tekemään vakuuttavaa materiaalia murto-osan budjetilla esikuviin verrattuna. Myös Mad Maxin vanavedessä tulleet post apocalyptiset hiekkakuoppa rip-offit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Siksi olin hieman ihmeissäni, että en ollut aikaisemmin kuullut Mika Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta The Last Border. Onneksi Yle Teema tekee kulttuuritekoja ja sieltä tämän bongasin. Elokuva naittaa hiekkakuoppa-exploitaation Lapin taikaan ja tekee meille oman supisuomalaisen Mad Maxin. Tosin ihan täysin kotimaisesta Maxista ei voi puhua, koska päänäyttelijät ovat lennätetty Suomen ulkopuolelta. Silti tämä herätti mielenkiintoni ja pitihän se katsoa saman tien Yle Areenasta, kun se sinne ilmestyi. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Rakuten TV-striimauspalvelusta ilmaiseksi. The Last Border  – Viimeisellä Rajalla (1993) O

Kirppareilla elokuvia metsästäessä tulee usein vastaan tiettyjä samoja leffoja. Sex and the city kakkosen ja Bengalin tiikerin lisäksi olen useasti törmännyt yhteen teokseen, joka oikeastaan on aina kiinnostanut, mutta koska sitä on aina tarjolla, niin en ole sitä aiemmin napannut. Olen toki elokuvan nähnyt tuoreeltaan 15 vuotta sitten, mutta muistikuvat alkoivat olla jo hatarat. Väsytystaktiikka toimi ja vihdoinkin nappasin tuon penteleen mukaani blu-ray muodossa. Kyseessä on brittiläisen Neil Marshallin ohjaama genre-elokuva Doomsday (2008). Marshall tunnetaan elokuvista Dog Soldiers ja The Descent , joita pidetään yleisesti genrensä huippuleffoina. Siinä missä Dog Soldiers edustaa ihmissusi-genreä ja The Descent monsterikauhua ahtaissa paikoissa, on Doomsday selvä tribuutti 70- ja 80-luvun dystooppisille toimintaelokuville, kuten Escape From New York ja Mad Max . Oli aika ottaa selvää miten aika oli kohdellut tätä genretribuuttia. Doomsday (2008) Vuonna 2008 hengenvaarallinen Reap

  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit