A History of Violence (2005)

 
Mitä saadaan kun yhdistää body horror-ohjaaja Cronenbergin ja DC:n aikuisille suunnatun sarjakuvan... no ei sitä mitä ekana tulisi mieleen, mutta oikein mainion jännitys draaman kylläkin. A History of violence perustuu  John Wagnerin sarjakuvaromaaniin Väkivaltainen tausta. David Cronenberg on vaihtanut tyyliään sitten 80-luvun räväkämpien elokuvien ja muuntaa sarjakuvan tuhanteen kertaan aiemmin kerrotun tarinan vielä kerran yllättäväksi ja erilaiseksi, kuin mitä aiemmin on nähty. Olen ollut aina fani sekä Cronenbergille ja DC:n sarjakuville. Jostain kumman syystä näin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa ja uskon, että jos olisin nähnyt sen tuoreeltaan vuonna 2005, olisi se ollut todella vaikuttava kokemus. Mutta miltä se vaikutti tänä päivänä ensimmäistä kertaa nähtynä... 

A History of Violence (2005)

Tom Stall (Mortensen) elää amerikkalaista ydinperheunelmaa. Hänellä on iso talo maalla, mukava perhe, joka pitää yhtä ja hän pyörittää mukavaa pikku kuppilaa kahvia ja piirakkaa myyden. Idylliin tulee särö, kun eräänä päivänä kahvilaan saapuu kaksi julmaa tappajaa, jotka aikovat surutta ampua työntekijän ilman syytä. Koska rauhoittelu ei auta, Tom tarttuu toimeen ja tappaa salaman nopeasti molemmat miehet. Tomista tulee pikkukylän sankari, josta puhutaan uutisissa ympäri maata. Perhe ei ehdi toipua tapahtuneesta, kun kahvilaan jo saapuu uusia epäilyttäviä miehiä, jotka kutsuvat Tomia nimellä Joey Cusack...

Cronenbergin leffaksi väkivaltaa on yllättävän vähän, eikä sillä mässäillä. Toki, kun jotain lopulta tapahtuu, näytetään se mahdollisimman kuvottavasti ja graafisesti. Vuonna 2005 tuo tyyli oli vielä uutta ja shokeeraavaa, mutta tänä päivänä se alkaa olla enempi käytäntö kuin poikkeus, kaikenlaisten "Drive"-leffojen jälkeen, joten shokkiarvo jää pieneksi allekirjoittaneelle. Toimintaa elokuvassa on melko vähän ja leffa luottaakin jännittävään ja vainoharhaiseen tunnelmaan. Yli puolenvälin elokuvaa tunnelma toimiikin, mutta loppupuolella se hieman lässähtää. Loppu"taistelu" olikin hieman pettymys, ja se vaikutti jopa tahattoman koomiselta, mutta Cronenbergin tuntien musta huumori oli tarkoituksellista. Muuten elokuva yllättää katsojan useaan kertaan. Päällimmäisenä tulee mieleen, että aina kun jokin hahmo esitellään katsojalle ja hän alkaa epäilemään, että tässä on se pahin vastustaja jonka kanssa mennään loppuun saakka, heittää hahmo henkensä. Viimeisen twistin jälkeen elokuva hieman menettää jännitettään ja lässähtää. Vasta ihan viimeinen kohtaus palauttaa elokuvan tyylikkyyden takaisin.



Tom Stallia esittävä Viggo Mortensen on mainio roolissaan. Hänen muuntautumisensa pitkin elokuvaa on loistavasti näytelty. Mario Bello Tomin vaimona on kuuma tapaus. Sen lisäksi hän tekee myös oivan näyttelijäsuorituksen perhettään suojelevana äitinä. Molempien näytelijöiden keskeistä kemiaa on ilo katsella. 

Ed Harris on myös loistava ja häntä olisi kaivannut hieman pidempään ruudulla. William Hurt taas jostain syystä aiheuttaa niitä tahattoman koomisia piirteitä. Silti epäilen, että näin Cronenberg on sen halunnutkin näytäytyvän.



Ainaisten sivuroolien Lance Henriksenin kaksoisolento Stephen McHattie on kylmäävä roolissaan. Myös häntä olisin halunnut nähdä enemmän.

Spoileri varoitus!!! 

Elokuvassa on kaksi seksikohtausta, jotka kuvastavat loistavasti päähahmon eri persoonia. Toinen on kaunis ja sympaattinen, kun taas toinen on eläimellinen, vaistojen varassa tapahtuva, väkivaltainen, lähes raiskausta muistuttava tapahtuma. Näissä nähdään mielestäni syvintä symboliikkaa koko elokuvassa.

Spoilers end.

Elokuva tosiaan perustuu DC:n Vertigo comicsin julkaisemaan sarjakuvaan. Vertigo comics on erikoistunut aikuisille suunnattuihin DC:n sarjakuviin. Vaikka elokuva on brutaali, on sarjakuva yllättäen paljon julmempaa luettavaa, eikä täten sovellu herkemmille lukijoille.

Elokuvasta on olemassa kaksi eri versiota, USA:n ja euroopan versiot. Eurooppalainen versio on verisempi, raaempi ja siinä on käytetty kuvottavampia ääniefektejä.

Musiikeista vastaa Howard Shore (Lord of the rings)

Draama/thrillerinä elokuva ei tarjoa mitään maata mullistavaa, mutta sarjakuvaelokuvana se on poikkeuksellinen. Se on täysin aikuisille suunnattu väkivaltainen draama. Loppua hieman muuttamalla se olisi ollut myös lähes täydellinen elokuva. Nyt lopun latteus ja koomisuus vie täysiltä pisteiltä pojoja. Ainakin henkilökohtaisesti koen elokuvan näin. Silti suosittelen sen katsomaan ainakin kerran elämässään, koska parhaimmillaan tunnelma on loistava. Elokuvalla on yllättäen pituutta vain puolitoistatuntia ja se aika menee siivillä.

"Vuonna 2016 A History of Violence äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa." - Wikipedia*

- Kai Kumpulainen 23.11.2020