80-luvun lopulla Alf-televisiosarja oli yksi ensimmäisistä ohjelmista, joita katseltiin uudelta kolmoskanavalta. Muita suosikkeja oli Ritari-Ässä, Batman ja Masters of The Universe. Alf siis kuului vahvasti lapsuuteeni. Sarjan lisäksi omistin muutaman sarjakuvan ja lelun. Alfista tuli myös piirrossarja, jota vuokrattiin videovuokraamoista, mutta tärkeimpänä oli televisiosarja, jossa hahmo nähtiin ihan oikeana ja elävänä (nukkena). Sarja ei oikeastaan ollut edes lastenohjelma, päähahmoa lukuunottamatta, vaan aikalailla tavan sitcom, joita tuohon aikaan jo olikin useita markkinoilla. Alf-hahmo oli tavallaan "gimmick", jolla erotuttiin muista tilannekomedioista. Alf-hahmo keksittiin melko varmasti E.T:n suosion vanavedessä ja jopa ensimmäisessä jaksossa mainitaan E.T. vertailukohteena. HBO Maxin (vihdoinkin) lisätessä Alfin tarjontaansa, oli pakko katsoa, kuinka sarja on kestänyt aikaa... ALF (TV series, 1986-1990) Sarja alkaa siitä, kuinka Melmac-planeetalta saapunut avaruusol

Rowan Atkinson on naurattanut minua toilailuillaan koko elämäni ajan, jo 80-luvulla Mustassa Kyyssä , 90-luvulla ja siitä eteenpäin Mr. Beanina ja monissa hupaisissa elokuvissa, kuten esim. Rottaralli ja Johnny English. Siksi oli mukavaa nähdä häneltä uusi Netflix-sarja, jossa hän ottaa matsia mehiläisen kanssa 9 jakson verran. Itseasiassa sarja on tavallaan yksi elokuva, jonka kesto on puolitoista tuntia, mutta jostain syystä se on jaettu 9 eri osaan, jotka kestävät n.10 min per jakso.  Onhan tämä kätevää, mutta sarjan katsoo yhteen menoon aika vaivatta ja katkokset 10 minuutin välein tuntuvat lopulta hieman turhilta. Silti sarja oli todella hauska. Nauroin monessa kohtaa ääneen ja sen lisäksi jännitin Atkinsonin puolesta monessa kohtauksessa. Eläydyin tapahtumiin ja tunsin välillä aitoa myötähäpeää. Rowan Atkinson on edelleen kurko siinä mitä hän tekee, eli noloissa tilanteissa ja karisma on ylitsevuotavaa. Juoni sarjassa ei sinänsä ole tärkeä, mutta kohellusten seuraaminen sitäkin

Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au

  Kaikki kauhuleffojen fanit varmasti tietävät legendaarisen Hellraiser-elokuvasarjan. Monet pitävät ensimmäistä osaa parhaana osana ja ensimmäistä kolmea osaa suosikkeinaan. Itselläni on vahva suhde sarjan neljänteen osaan. Neljäs osa oli viimeinen osa, joka nähtiin elokuvateattereissa ja joka jatkoi Kenobiittien saagaa. Itseasiassa se on samalla esiosa ja päätösosa yhtäaikaa, koska se kertoo samalla kenobiittien syntytarinan ja päätöksen. Tämän jälkeen tulleet osat ovat suoraan videolle päätyneitä halpiksia, jotka liittyvät koko hellraiser-aiheeseen hyvin löyhästi. Itselleni neljäs osa on kahdesta syystä tärkein. Se on hyvin nostalginen, koska se oli junnuna ainut hellraiser-osa, jonka omistin vhs-kasettina ja sen lisäksi siinä on mukana avaruusteema. Scifi-kauhu onkin lempparikauhugenreni, joten tämä maailma sopii itselleni erittäin hyvin. Oli aika katsastaa, miten elokuva oli kestänyt aikaa... Hellraiser: Bloodline (1996) Vuonna 2127,  avaruudessa kaukaisella avaruusasemalla Tohtor

Monty Pythonin  riveistä soolouralle lähteneen Terry Gilliamin ohjaamista elokuvista suosikkini on aina oleva 12 apinaa , mutta yksi elokuva tulee heti perässä kakkossijalla. Se on dystooppinen, absurdia mustaa huumoria sisältävä, surrealistinen satiiri, joka on toiminut esikuvana monelle, monelle elokuvalle, joita itse pidän yksinä parhaista. Tämä orwellimaiseen tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuva pläjäys on mystisesti nimetty Braziliksi.   Brazil (1985, suom. Brazil – tämän hetken tuolla puolen) Tulevaisuuden dystooppisessa maailmassa yksinäinen virkamies Sam Lowry pakenee työn harmautta uniinsa, jossa hän tavoittelee mystistä naishenkilöä. Unissaan Lowry on siipineen, kuin icaros-hahmo, joka lentelee pilvissä, naisen kutsuessa häntä luokseen. Eräänä päivänä hän näkee etäisesti naisen todellisena työpaikallaan ja koittaa tehdä kaikkensa päästäkseen hänen luokseen. Nainen paljastuu terroristiksi, mikä vaikeuttaa tilannetta, koska tulevaisuuden yhteiskunnassa on kaikki tarkan valvo