Elokuvaprojektori esittää: Danger: Diabolik (1968) Elokuvaprojektori nimistä youtube-kanavaa pitävä Timo Laakso kutsui allekirjoittaneen ja Leffabunkkerista tutun Ville Vesterin eeppiseen elokuvailtaan päämajaansa. Timo olikin rakentanut kotiinsa varsinaisen elokuvateatterin, joten leffoista nauttiminen olikin aivan maksimissaan isolta kankaalta ja huippuäänentoistolla. Ensimmäiseksi elokuvaksi tämä ammattitason elokuvaharrastaja ja guru oli valinnut todella mielenkiintoisen tapauksen, eli Dino De Laurentiisin tuottaman ja itse Mario Bavan ohjaaman italialaisen rikos/toiminta-elokuvan Danger: Diabolik (1968). Tätä en ollutkaan nähnyt aiemmin. Danger: Diabolik perustuu italialaiseen Diabolik sarjakuvaan, joka on saanut alkunsa vuonna 1962 ja sitä on ilmestynyt yli 800 julkaisua. Sarjakuvassa seikkailee Diabolik niminen antisankari ja mestarivaras, joka varastaa rikkailta, keinoja kaihtamatta. Vastassaan hänellä on Tarkastaja Ginko. Sarjakuva on Italian ykkösnimiä ja suunnattu aikuisille

Huomasin eilen Day Shift nimisen elokuvan kivunneen Netflixin katsotuimmaksi ja päätin kerrankin antaa mahdollisuuden tällaiselle leffalle, josta en ennalta tiedä mitään. Lyhyt esittely video, jossa Cowboy Snoop Dogg päästelee minigunilla porukkaa matalaksi sai sen verran myytyä, että oli pakko katsoa millaisesta leffasta oli kyse... Day Shift (2022) Jamie Foxx on Bud. Päivisin hän on uima-allassiivoja, sekä salaisen organisaation vampyyrinmetsästäjä. Hänen pitäisi saada kasaan 10000 dollaria lapsensa koulunkäyntiin ja hammashoitoon. Vampyyrien kulmahampaista saa mukavasti pimeää rahaa, mutta sen hankkiminen onkin työläämpi juttu. Tavallaan elokuvan idea on ottaa vanha kunnon buddycop asetelma, mutta vaihtaa kyttä-ammatin tilalle vampyyrinmetsästys ja sehän toimi ainakin mekäläiselle todella hyvin. Elokuvan toimintakohtaukset on todella näyttäviä ja hienosti koreografioitu. Mukana on paljon vaijereilla lentelyä, mikä kyllä toimii hyvin. Vampyyrien putoaminen pahannäköisesti niskoilleen

Alien Vs Predator kakkonen nauttii melko huonosta maineesta ja taitaa ollakkin vihatuin osa molempien monstereiden filmografioissa, mutta jostain syystä sen synkkä, brutaali ja lohduton meininki on vedonnut aina meikäläiseen. Olenkin katsonut tämän osan useita kertoja. Jotain siinä konstailemattomassa mätössä viehättää. Elokuvataiteena se ei ole kovin kaksinen merkkiteos, mutta alien/predator-mässäilynä se keskittyy siihen "itseensä" mukavan intensiivisesti. Nyt kun Disney plussaan on lisätty hyvälaatuinen ja valoisampi transferi elokuvasta, ei sen aiemmin parjattu ylitummuuskaan vaivaa ja ekaa kertaa pääsee näkemään oikein kunnolla näitä mahtavia praktikaaliefektejä. Ajattelinkin kirjoittaa tähän hieman pohdintoja, miksi viihdyn tämän lytätyn teoksen kanssa niin hyvin. Teksti sisältää spoilereita . Aliens vs. Predator: Requiem (AVP2, 2007) Tarina jatkuu suoraan edellisen osan lopusta (Alien vs Predator). Predatorien alus on viemässä "Scar"-predatorin ruumista ja yh

Näyttelijä-muusikko Vesa-Matti Loiri on kuollut tänään 10.8.2022, keskiviikkona pitkäaikaisen sairauden lannistamana Helsingin sairaalassa. Niin kuin monelle muullekkin suomalaiselle, Vesa-Matti Loiri on ollut elämässäni mukana aina. Jo pikkupojasta lähtien äitini soitti minulle LP-levyltä Loirin laulamia tulkintoja Eino Leinon runoista. Heti kun opin käyttämään videonauhuria, katselin itsekseni Uuno Turhapuro-elokuvia, yhä uudelleen ja uudelleen. Siihen aikaan meillä lapsuuden kodissa ei juuri ollutkaan nauhalla muuta, kuin Uunoja, Speden tuotantoa ja Ohukaisia ja Paksukaisia. Koulun jälkeen tuli useasti laitettua jokin Uuno-leffa pyörimään, välttääkseeni yksin olon tunnetta ja tuomaan leppoisaa tunnelmaa. Väitänkin, että olen nähnyt jokaisen Uuno Turhapuro-elokuvan vähintään 40 kertaa. Myös 80-luvun Spede Showta tuli katsottua ja sen yhdestä sketsistä tehtyä Pikku pojat-elokuvaa. Spede Showssa Loirilla oli lukemattomia mahtavia ja ikimuistettavia roolihahmoja. Jopa 90-luvun kehnohko

Ennen Independence Dayta, Godzillaa ja Tähtiporttia Roland Emmerich ohjasi hieman pienimuotisemman ja perinteisemmän toimintaelokuvan, jossa oli jo mukana hieman sci-fi-elementtejä. Elokuva päätyi ihan teattereihin asti ja muistankin pikkupoikana ihastelleeni bussikopin seinässä olevaa mainosjulistetta, jossa kaksi uljasta hahmoa patsastelee liekkimerta vasten. Elokuvan pääosaan Emmerich sai, ei vaan yhden, vaan jopa kaksi aikansa suurinta toimintatähteä (jos Arskaa ja Sylttyä ei lasketa tietysti). Mainosjulisteen alla oli otsikko, joka herätti kunnioitusta... Täydellinen Sotilas. Universal Soldier (Täydellinen Sotilas, 1992) Vuonna 1969 Luc Deveraux (Damme) ja Andrew Scott (Lundgren) ovat valiosotilaita, joista jälkimmäisellä pää pehmenee tehtävän aikana pahasti ja hän alkaa telottaa viattomia kyläläisiä. Scott keräilee vietnamilaisten korvia kaulakorukseen ja on juuri antamassa teloituksen eräälle naiselle, kun Luc havaitsee toiminnan vääräksi ja yrittää estää kersanttinsa mielenvik