Universal Soldier (Täydellinen Sotilas, 1992)

Ennen Independence Dayta, Godzillaa ja Tähtiporttia Roland Emmerich ohjasi hieman pienimuotisemman ja perinteisemmän toimintaelokuvan, jossa oli jo mukana hieman sci-fi-elementtejä. Elokuva päätyi ihan teattereihin asti ja muistankin pikkupoikana ihastelleeni bussikopin seinässä olevaa mainosjulistetta, jossa kaksi uljasta hahmoa patsastelee liekkimerta vasten. Elokuvan pääosaan Emmerich sai, ei vaan yhden, vaan jopa kaksi aikansa suurinta toimintatähteä (jos Arskaa ja Sylttyä ei lasketa tietysti). Mainosjulisteen alla oli otsikko, joka herätti kunnioitusta... Täydellinen Sotilas.

Universal Soldier (Täydellinen Sotilas, 1992)

Vuonna 1969 Luc Deveraux (Damme) ja Andrew Scott (Lundgren) ovat valiosotilaita, joista jälkimmäisellä pää pehmenee tehtävän aikana pahasti ja hän alkaa telottaa viattomia kyläläisiä. Scott keräilee vietnamilaisten korvia kaulakorukseen ja on juuri antamassa teloituksen eräälle naiselle, kun Luc havaitsee toiminnan vääräksi ja yrittää estää kersanttinsa mielenvikaiset toimet.

Molemmat saavat surmansa ja heidän ruumiinsa jäädytetään myöhempiä salaisia kokeita varten. Tulevaisuudessa vuonna 1994 heidän muistinsa on tyhjennetty ja heidän kehonsa on herätetty eloon robottimaisina UniSolleina. UniSolit toimivat terroristien vastaisena ryhmänä, kunnes vanhat muistot alkavat palata molemmille ja samalla kun Luc pakenee, ottaa Andrew salaisen UniSol yksikön väkivalloin haltuunsa. Alkaa takaa-ajo läpi Arizonan.

Elokuvan alkupuolisko on ollut minulle aina se kiinnostavampi. UniSolleilla on päällään komeat ja futuristiset univormut ja meininki on hieman scifinpää. Mitä pidemmälle elokuvassa edetään, sen tavanomaisemmaksi toimintaleffaksi se muuntautuu, varsinkin päähahmojen vaihtaessa UniSol-kamppeet siviilivaatteisiin. Toki elokuva on kokoajan laadullisesti siellä Dammen ja Dolpan paremmassa päässä ja varmasti sijoittuu molempien kärkilistoille heidän filmografioissa. Molemmat megastarat pääsevät esittelemään omia maneereitaan ja Dammelta lähtee perinteiset kierrepotkut useaankin kertaan.

Elokuvan sotilaat muistuttavat melko paljon cyborgeja (jotka olivat suosittu aihe tuohon aikaan), mutta kun heiltä riisuu teknisen varustuksen, eli silmäläpät ja rannekkeet, ovat miehet melko orgaanisia ja ilmeisesti he ovatkin vain geneettisesti muunneltuja, jonka surauksena uudelleen eloon herätettyä kroppaa pitää jäähdyttää kylmässä, ettei se ylikuumene toiminnan tuoksinnassa.

En ikinä muista sitä, kuinka paljon elokuvassa on "oldschool" huumoria. Esimerkkinä edellisvuonna tulleen Terminator kakkosen mieleen tuovat kohtaukset, jossa huumoria revitään siitä, että Van Damme heiluu robottimaisesti useaan kertaan alasti eri ihmisten edessä. Myös kaikenlaista "äijähuumoria" revitään siitä, kuinka paljon Damme jaksaa syödä kerralla ja kuinka hän vetää pataan punaniskoja junttibaarissa. Huumorikohdat keventivät mukavasti synkkää ja jäykkää elokuvaa ja tekivat siitä huomattavasti viihdyttävämmän. Vitsit eivät onneksi tuntuneet irrallisilta ja sulautuivat elokuvaan luonnollisesti.

Näyttelijöille on annettu hyvin identtiteettiä vastaavat roolit. Jean Claude Van Damme on sympaattinen ja hyväntahtoinen sankari, joka korvaa isot lihasvoimat tahdonvoimalla ja jonka palautumisesta robottimaisuudesta inhimilliseksi revitään huumoria, koska hahmo on välillä vähän "pihalla". 

Dolph Lundgren on taas varsin uhkaava ja pelottava tapaus. Hän on kuin sadistinen versio Ivan Dragosta ja koko ajan katsoja on hieman varpaillaan, kun mies on kuvassa. Tämä saattaa olla yksi Dolpan parhaista rooleista.

Ally Walker (Sons of Anarchy) esittää lujatahtoista toimittajaa. Hän on kuvattu aikansa powerladynä, eli todella ärsyttävä, nenäkäs ja saattaa hahmot typerällä käytöksellä vaaraan kokoajan. Myös tupakkaa palaa neidillä kokoajan. Hahmoon syntyy viha/rakkaus-suhde hyvin nopeasti, jonka pelastaa ainoastan viehättävä ulkokuori.

Muina sotilaina ja UniSolleina nähdään mm. Spawnin roolista tuttu Michael Jai White (The Dark Knight) ja Tommy Lister Jr. (Fifth Elementin presidentti ja Friday-leffan Bully)

Elokuva oli sen verta hitti, että se sai kolme jatko-osaa suoraan videolle julkaistuna: Universal Soldier: The Return (1999), Universal Soldier: Regeneration (2009), Universal Soldier: Day of Reckoning (2012). Noista en ole nähnyt, kuin kakkosen, eli The Return, jossa taso oli jo notkahtanut ykköseen verrattuna.

Sen lisäksi leffa sai jatko-osia tv-elokuvien muodossa nimeltä Universal Soldier II: Brothers in Arms (1998) ja Universal Soldier III: Unfinished Business (1998). TV-elokuvat olivat nimetty alkuperäisen elokuvan jatko-osiksi, mutta Van Dammen oli korvannut Matt Battaglia ja Dolph Lundgrenin Andrew Jackson.

Alkuperäiselle elokuvalle on siis olemassa kolme erilaista jatkuvuutta. Ensimmäinen menee niin, että tv-elokuvat jatkavat ykkösen tarinaa. Toinen jatkuvuus on nimeltään The Return Continuity, jossa The Return elokuva jatkaa ykkösen tarinaa toiseen suuntaan ja kolmas on nimeltään New continuity, jossa Universal Soldier: Regeneration ja Universal Soldier: Day of Reckoning ovat samaa jatkumoa. Elokuvalle kaavailtiin jopa tv-sarjaakin vuonna 2011.



Musiikeita vastaa Tangerine Dreamsin jäsen Christopher Franke, joka onkin pätevä äijä tällaisen leffan scorea muodostamaan.

Van Dammen ja Lundgrenin "todellinen" pituus ero.

Elokuvasta valmistettiin ajankuvan mukaisesti myös videopeli Segalle, Game Boylle ja Super nintendolle. Peli oli oikeasti käännös pelistä Turrican II: The Final Fight.

Miesten pituusero elokuvassa.

Tarina kertoo, että vuonna 1992 Cannesin filmifestivaaleilla, kun Damme ja Lundgren olivat promoamassa elokuvaa, tuli heille nyrkkitappelu, jossa turvamiehet päätyivät keskeyttämään tilanteen. Myöhemmin on ollut puhetta, että taistelu oli lavastettu ja tarkoitettu aiheuttamaan sopivaa pöhinää elokuvalle.

Elokuva on hyvin nostalginen allekirjoittaneelle ja onkin hienoa nähdä kaksi aikansa suurta toimintatähteä samassa elokuvassa. Emmerichin elokuvista se nousee mielestäni todella korkealla, ja jopa omaksi suosikikseni, vaikka ohjaaja tunnetaan paremmin jättimäisistä katastrofielokuvista. Elokuva ei välttämättä tarjoa nykynuorille mitään sen kummempaa, joten suosittelen sitä lähinnä kasari- ja ysäri-actionin ystäville ja cyborgi-leffojen faneille (vaikkei kyseessä olekkaan täysverinen cyborgi-leffa). Tietysti myös Van Dammen ja Dolpan ystäville tämä on herkkua parhaasta päästä. Toimintaelokuvana se on kulttiklassikko... Ellei jopa klassikko! ...Ja ehdottomasti niin sanottu "kovisten pätkä"!

- Kai Kumpulainen 8.8.2022

Promojulisteita: