Vesa-Matti Loiri 1945-2022

Näyttelijä-muusikko Vesa-Matti Loiri on kuollut tänään 10.8.2022, keskiviikkona pitkäaikaisen sairauden lannistamana Helsingin sairaalassa.



Niin kuin monelle muullekkin suomalaiselle, Vesa-Matti Loiri on ollut elämässäni mukana aina. Jo pikkupojasta lähtien äitini soitti minulle LP-levyltä Loirin laulamia tulkintoja Eino Leinon runoista.



Heti kun opin käyttämään videonauhuria, katselin itsekseni Uuno Turhapuro-elokuvia, yhä uudelleen ja uudelleen. Siihen aikaan meillä lapsuuden kodissa ei juuri ollutkaan nauhalla muuta, kuin Uunoja, Speden tuotantoa ja Ohukaisia ja Paksukaisia. Koulun jälkeen tuli useasti laitettua jokin Uuno-leffa pyörimään, välttääkseeni yksin olon tunnetta ja tuomaan leppoisaa tunnelmaa. Väitänkin, että olen nähnyt jokaisen Uuno Turhapuro-elokuvan vähintään 40 kertaa.



Myös 80-luvun Spede Showta tuli katsottua ja sen yhdestä sketsistä tehtyä Pikku pojat-elokuvaa. Spede Showssa Loirilla oli lukemattomia mahtavia ja ikimuistettavia roolihahmoja.

Jopa 90-luvun kehnohko Uuno Turhapuro tv-sarja tuli katsottua useaan kertaan, vaikka se taitaa olla muuten painunut unholaan kaikelta kansalta.

Voikin sanoa, että Uuno Turhapuro on tavallaan kasvattanut minut aikanaan. 

Muihin lapsuuden kokemuksiin kuuluu mm. Disneyn Aladdin elokuva (1992), jossa Loiri hoitaa lampunhengen äänen paremmin kuin Robin Williams konsanaan. "Tuhat vuotta tuntuu ehkä lievästi niskassa!"



Tuon elokuvan lentävät lausahdukset ovatkin jääneet mieleen ikuisesti.

Vanhempana tuli tietenkin katsottua sitten muitakin Loirin elokuvia. Myös niitä vakavempia, kuten "Ulvova Mylläri" ja "Pahat Pojat". Unohtamatta kulttisarjoja, kuten mahtava "Rauta-aika" ja "Mustan kissan kuja", sekä tämän spin off-sarja "Susirajalla".



Välillä nostalgiapäissäni palasin katselemaan Speden ja Ere Kokkosen elokuvia, joissa tietenkin Loiri oli vähintään sivuosassa, jollei pääosassa, kuten "Hirttämättömät", "Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit", "Tup-akka-lakko" ja lempparini "Hei Kliffaa Hei". 

Eikä tuo lapsena kuultu Loirin Eino Leino-levykään jäänyt ainoaksi musiikkikokemukseksi. Myöhemmin aikuisiällä tuli tutustuttua kaikkeen Loirin tekemään musiikkiin. Yhdeksi tärkeimmäksi levyksi nousi Loirin debyytti 4+20, jossa vähäisen laulun lisäksi Loiri hoitaa huilut ja lyömäsoittimet. Levyn omituisuus iski meikäläiseen todella kovaa tietyssä iässä.

Lähiaikoina olen tutustunut Loirin elämään eri kirjojen kautta. Viimeisimpänä Uuno turhapuron hahmosta kertova kirja.

Koska Vesa-Matti Loiri on kuulunut aina jollain tavalla elämääni ja tuonut siihen paljon iloa ja naurua harmauden keskelle, on todella pysäyttävää, että häntä ei enää ole. Toivotankin hänelle rauhallista lepoa.

- Kai Kumpulainen 10.8.2022

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

- Eino Leino