Whiplash (2014)

Olen ollut koko ikäni kiinnostunut musiikista ja rummut ovat aina olleet se kiinnostavin soitin, mitä olen eniten tutkinut ja kuunnellut. Rumpuvideoita on tullut katseltua hurjia määriä youtuben alkuajoista asti. Siksi olin innoissani, kun kuulin, että aiheesta on vihdoinkin tehty elokuva.

Kyseessä on Damien Chazellen (la la land) ohjaama draama vuodelta 2014.

Elokuvassa Miles Teller on Andrew, kunnianhimoinen jazz- rumpali, joka pääsee J.K. Simmonsin johtamaan yhtyeeseen rumpaliksi, mutta Simmons paljastuu pian ylimmäksi natsiksi ja itse saatanaksi, jonka opetusmetodit ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Lähteekö oppilaalta ensin henki vai ehtiikö hän menettää järkensä sitä ennen.

Elokuva tempaa mukaansa heti alku iskuista ja pitää jännityksessä ja mielenkiinnon yllä viimeiseen hi-hatin lyöntiin asti. Olin varma, että kyseessä on rockyn ja karate kidin vanavedessä kulkeva urheilu-elokuva, mutta yllätyin positiivisesti ja elokuva paljastui loistavaksi. J.K. Simmons todella ansaitsi mies sivuosa oscarinsa.

Jos jotain kritiikkiä pitää kaivaa, niin ei rumpujen soitto ole oikeasti missään konservatoriossa tuollaista urheilusuoritusta, ilman mitään fiilistä, jota välillä näytettiin, mutta sillä saatiin katsoja mukaan urheiluleffoista tutuilla kikoilla ja saatiin ymmärtämään, että tässä on tosi kyseessä. Tuskin edes kovimmissa death metal piireissä harrastetaan tuollaista, mutta olipahan meininkiä.

Elokuva yllätti pienillä twisteillään pariin otteeseen ja olin täysillä mukana lopputekstien alkamiseen saakka. Hieno elokuva. Suosittelen.

 - Kai Kumpulainen 29.9.2019