Supergirl (1984)

Nyt löytyi sellainen kalkkuna, ettei ole vähään aikaan nähty.  Jopa Superman iv: quest for peace jää kakkoseksi. Kyseessä on Cristopher Reeven Superman elokuvauniversumiin kuuluva spin off-leffa SUPERGIRL , vuodelta 1984. Elokuvan on ohjannut Jeannot Szwarc (Jaws2) ja kirjoittanut David Odell (Masters of the universe).

Kara Zor-El (Helen Slater) elää Argo Cityssä Kryptonissa, joka ei ole ilmeisesti vielä räjähtänyt. Kumminkin Superman on jo tunnettu maanpäällä ja Karan serkku. Mies nimeltä Zaltar (Peter O'Toole) menettää pallon nimeltä Omegahedron ikkunasta pihalle. Ikkuna on tehty elmukelmusta, mutta sen takana on kumminkin avaruus. Hmm. Kara lähtee avaruuspallolla Omegahedronin perään ja molemmat saapuvat maapallolle hetkessä. Omegahedronin löytää piknikillä oleva nainen Selena, jota esittää Faye Dunaway. Jostain syystä Selena osaa heti käyttää omegahärpätintä ja rupeaa siksi noidaksi, joka osaa taikoa ties mitä. Kara tippuu pallolla järveen ja kun hän lentää järvestä, on hänen yllensä ilmestynyt Supergirl asu, kuin taika iskusta. Supergirl ei lähde omegakolmosen perään vaan jää fiilistelemään maapalloa esim. käyttämällä laserkatsetta kukkien nuppujen avaamiseen ja lentelemällä metsässä huvittavissa asennoissa. Välillä näyttää, että näyttelijä pyörii vaijereissa pääalaspäin ja joku nykii häntä ylös alas. Supergirl ei myöskään jatka tästä omegaherpatiitin etsimistä vaan päättää lähteä opiskelemaan kouluun. Koulussa hän saa tupatoveriksi tietysti Lois Lanen siskon Lucy Lane(Maureen Teefy). Supergirlillä on myös kyky muuttaa ulkomuotonsa brunetiksi ja koulupuku ilmestyy päälle tyhjästä. Samaan aikaan Selena lisää kummallisia taikojaan ja valtaa koko kaupungin. Kaupunkiin ilmestyy vuori, jonka päällä on linna. Tässä vaiheessa katsoja on jo ihan pihalla, että mihin tämä johtaa, mutta välillä nähdään jotain lohikäärme haamuja ja todella kökköjä efektejä, kuten karusellin nopeutettu pyöriminen. Myös Supergirlin venyminen ja vanuminen lohikäärmeen käsissä on yksi huonommista efekteistä mitä olen nähnyt.

Kaikkea tätä on pakko katsoa vaan siksi, että haluaa nähdä mitä kummallisempaa seuraavaksi tapahtuu. Suurin ongelma on, että asioita ei selitetä mitenkään. Niitä vain tapahtuu yhtäkkiä. Elokuvasta on kyllä olemassa 2h15 min pitkä versio, mutta en usko, että kukaan haluaa lähteä niin pitkälle via dolo rosalle tämän kanssa.

On tässä hyviäkin juttuja. Naiset on kauniita ja miehet komeita. Pidin myös siitä, että Phantom zonea näytettiin ekaa kertaa tässä universumissa enemmän. Jotkin lavasteista olivat hienosti tehty, vaikka menivätkin hukkaan. Myös lentäminen trikkikuvana kaupungissa, oli paremman näköinen kuin Superman nelosessa, mutta vedenpäällä huomasi, että mitään heijastusta veteen ei tullut.
Tämä on niitä sarjakuvaelokuvia siltä ajalta, kun näitä ei todellakaan tehty tosissaan, ainakaan aikuisille. Siksi ne tehtiin luultavasti vähän sinnepäin nuoria katsojia aliarvioiden. Pisteet siitä, että välillä tyttö sai olla sankari 80-luvulla. Harmi, että elokuva oli ihan mitä sattuu. Tosin tällälailla se on erittäin nautittava sekoitus kasarinostalgiaa ja viihdyttävää kalkkuna-aspektia. Suositellaan vain paatuneimmille DC-faneille.

- Kai Kumpulainen 20.10.2019