Tilaajat

Justice League: The Flashpoint Paradox (2013)



Pyrin katsomaan kaikki DC-animaatio elokuvat, mitä markkinoille on ahkerasti useita tullut viime vuosina ja jos DC ei loista jonkun mielestä elokuvamaailmassa, niin ainakin se näyttää mielettömän siistejä visioita animaatioelokuvien maailmassa ja jos nämä kaikki olisi saatu liveactioniksi olisi siitä syntynyt mielettömän hieno leffauniversumi ja sen lisäksi täysin oman tyylinen maailma, jota ei voi verrata marveliin.

Yksi näistä tämän vuosikymmenen julkaisuista nousee mielessäni toisten ylitse Justice League sarjassa ja se on todella mielenkiintoinen vaihtoehto-aikajanalle sijoittuva visio, ja suureen sarjakuvaspektaakkelin perustuva The Flashpoint paradox, vuodelta 2013.

Leffan alussa flash ja Justice League, nappaavat reverse-flash pahiksen, ja flash lähtee juoksemaan vihaisena speed forcella pois tilanteesta. Seuraavaksi hän herää työpöytänsä äärestä ja lähtee ulos maailmaan, jossa mikään ei ole kuin ennen. Flashin äiti onkin hengissä, mutta Barryllä itsellään ei ole salaman super voimia. Vaimokin on naimisissa toisen kanssa. Justice Leaguea ei ole olemassa vaan Aquaman on hukuttanut länsi-eruroopan tulvan alla hukuttaen miljoonia. Wonder woman on hyökännyt iso-britanniaan amazoonien kanssa tuhoisin jäljin,luoden uuden Themysciran. Persidentti OBAMA on ottanut cybordin komentoon sotaan vastaan aquamania ja wonderwomania.
Flash, eli Barry lähtee pyytämään apua Batmanilta, joka osoittautuu Thomas Wayneksi, alkoholisoituneeksi psykopaatiksi, joka ampuu pahikset aseilla säälimättömästi ja katkookin Barryltä sormet tavatessaan. Barry saa kumminkin Batmanin puhuttua ympäri ja yrittää uudelleen saada flashin supervoimat salaman iskusta, mutta palaa todella pahasti saaden kolmannen asteen palovammoja pitkin kehoa. Miten tästä kaikesta ja tulevasta sodasta voi selvitä....

Flashpoint paradoks oli todella kiehtovaa katsottavaa hahmojen fanille, joka on jo kaiken nähnyt. Leffassa nähdään mieletön määrä dc hahmoja, deathstrokesta tuntemattomampiin ja hahmot on käännetty päälaelleen. Batmanin hahmo on todella badass.

Elokuva on todella synkkä aikuisten piirretty ja paikka paikoin jopa hieman häiriintynyt. Tämän elokuvan piti olla DC-leffa universumin tulevissa osissa, kunnes asiat muuttui ja olisihan se ollut isolle yleisölle jo ehkä liian synkkää kamaa.

Piirrostyyli on erilaista, kuin mihin amerikkalaisissa piirretyissä on totuttu. Musiikeista vastaa Frederik Wiedmann ja leffasta julkaistiinkin soundtrack levynä.

Suosittelen supersankareiden faneille, jotka haluavat nähdä muutakin kuin värikästä menoa ja vitsejä.

Ohjaus Jay Oliva (Deadpool storyboard artist)

Ps. Ainiin, juonikuviot osittain jatkuu, tai liittyy samaan tarinaan Suicide squad: hell to pay animaatiossa, mikä on myös mainio.

- KK toukokuu 2019

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Comic Con Finland 10.-12.5.2024

Kuva
Minulla on vuosia ollut haaveena joskus mennä Kaliforniaan, San Diegoon Sarjistapahtuma Comic Coniin. Tietenkään tuollaiseen reissuun ei ihan joka päivä lähdetä, mutta kun kuulin, että Comic con saapuisi tänne meille Suomen kamaralle ensimmäistä kertaa, hankin liput saman tien koko viikonlopulle. Mukaan seuraksi lähti yksi Helsingin kovimmmista leffaharrastajista, eli luottomies Kalle Repo. Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Comic con osoittautui huikean hauskaksi tapahtumaksi, jossa törmäsin useisiin tuttuihin kasvoihin. Tässä lyhyt reportaasi viikonlopusta. Comic Con Finland 10.-12.5.2024 Comic con järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheulukeskuksessa, jonne keskustasta pääsi kätevästi Messubussilla, joten otimme Kallen kanssa Nyssen alle ja suuntasimme pääkallopaikalle. Heti sisään tultaessa oli uusi Mad Max-elokuva massiivisesti edustettuna. Se onkin yksi vuoden odotetuimmista pätkistä. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisimpiin ohjelmanumeroihin kuului Sarjismiesten paneelikeskust
Lue lisää

Silent Hill: Revelation (2012)

Kuva
Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kumminkin, joten päätin verestää vanhoja muistoja ja tilata leffasta blu-rayn uusintakatselua varten. Saksasta löytyikin lätty, jossa oli sekä 3D, sekä 2D versiot leffasta. Oli aika astua uudelleen Silent hillin tuhkaiseen maailmaan.. Silent Hill: Revelation (2012) Silent hill kakkonen jatkaa melkein samas
Lue lisää

The Spine of Night (2021)

Kuva
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v
Lue lisää

Kauhukuu 2023 osa. 3

Kuva
Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua.  Kauhukuu 2023 osa. 3 Halloween 2 (1981) En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia
Lue lisää

Supernova (2000)

Kuva
Olen tänä vuonna kahlannut Lou Diamond Phillipsin elokuvia läpi verkkaisella tahdilla. Tämä sivuosien mies on aina kummitellut mielessä siitä lähtien, kun näin hänet The Big Hit elokuvassa vuonna 1998. Seuraavaksi olikin vuorossa elokuva, jonka olen aikanaan nähnyt ja omistanutkin vhs:nä, mutta viime kerrasta on kulunut jo se 23 vuotta, eikä elokuvasta ole juurikaan muistikuvia. Leffa on siitä passeli meikäläiselle, että lempigenrejäni on juuri tällaiset avaruuten sijoittuvat kauhu-scifit. Elokuvan tapahtumat sotkeentuvat samaan aikaan ilmestyneiden Event Horizonin, Wing Commanderin, Spheren, Viruksen ja Lost in Spacen kanssa, joita katselinkin useammin, kuin tätä. Se mikä on mielenkiintoista on se, että elokuvan on ohjannut osittain Walter Hill (48 tuntia elokuvat) ja päätökseen sen on  saattanut itse legendaarinen Francis Ford Coppola (Kummisedät). Muistelin, että kyseessä olisi melko keskinkertainen ja unohdettava teos, mutta tästä oli otettava itse selvää näin pitkän ajan jälke
Lue lisää

The Last Witch Hunter (2015)

Kuva
Vuonna 2000 ilmestynyt avaruustoimintakauhu Pitch Black (Pimeän uhka) oli yllätyshitti ja nosti Vin Dieselin meikäläisenkin tietoisuuteen. Jonkin aikaa tulikin seurattua ahkerasti, mitä tuo mystinen mörisijä tuuttasi pihalle, mutta sitten pikkuhiljaa kiinnostus alkoi lopahtaa ja Dieselin tuotosten katselu jäi melko satunnaiseksi. Eipä miehen skaala niin laaja ollut, etteikö siihen tulisi ähky hyvinkin nopeasti. Ei ole siis kovinkaan mysteeri, miksi en ole aiemmin katsonut tätä 8 vuotta sitten ilmestynyttä The Last Witch Hunteria . Enkä aikonut oikeastaan katsoa sitä nyttenkään, mutta harvinaisia elokuvajulkaisuja lärätessäni, leffasta tuli vastaan parikin melko komeaa steelbook-julkaisua, joten kiinnostukseni heräsi. Jos leffasta on julkaistu useampikin erikoisjulkaisu, olisiko se kumminkin enemmän kuin pelkkä alelaarien tusinapätkä. Ei siinä auttanut, kuin ottaa selvää ja tilata itsellekkin peltikoppainen versio aiheesta. Kannethan ne on tärkeimmät, vai mitä. Se mikä leffassa on miel
Lue lisää

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Kuva
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto
Lue lisää

The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974)

Kuva
Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13
Lue lisää

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää

Leviathan (1989)

Kuva
Mitä saadaan kun laitetaan samaan porukkaan Robocopin Peter Weller, Rambon Richard Crenna, Daniel Stern Yksin kotona-leffoista, Ghostbustersin Ernie Hudson, Héctor Elizondo Chicago hopesta ja He-man leffa Evil-lyn, eli Meg Foster, laitetaan ne meren alaiseen tukikohtaan kuin Abysissä, joka muistuttaa Alien ykkösen alusta ja päästetään sinne riehumaan meriversio The Thingin geneettisestä symbiootista... No siitähän seuraa sellainen nostalgia trippi legendaaristen näyttelijöiden seurassa, jota kasari-diggarit rakastaa, mutta eivät ole välttämättä edes nähneet. Kyseessä on Rambo kakkosen ja Cobran ohjaajan George P. Cosmatosin elokuva Leviathan vuodelta 1989. Screenplayn on kirjoittanut David Webb Peoples (Blade Runner) ja Jeb Stuart (Die Hard). Erikoisefekteistä vastaanelinkertainen oscar-voittaja  Stan Winston. Musiikista vastaa legendaarinen Jerry Goldsmith. Itse katsoin tämän toistamiseen vuoden sisään ja aiemmin olen nähnyt penskana. On tässä tunnelmassa vaan jotain sella
Lue lisää