Bumblebee (2018)

Katselin lasten kanssa tämän uuden Transformers spinoffin Bumblebee (2018). Idea leffaan tuli itse Steven Spielbergiltä ja sen ohjasi Travis Knight (Kubo & two strings).

Vähemmän on enemmän.

Kun aloin katselemaan elokuvaa, yllätyin että se olikin ihan selkeää seurattavaa ja takana on Michael Bayn sekava ohjaus ja huumepäissään kirjoitettu juoni. Ensimmäisenä innostuin Transformereistä ja niiden planeetalla käyvästä sodasta. Se muistutti paljon kasaripiirrettyä designeineen. Ja sitä ei ollut liikaa vaan terminator ykkösen tyyliin annettiin vaan vihiä miltä taistelut näyttää avaruudessa, vähän niinkuin t-ykkösen tulevaisuuskuvat.

Seuraavaksi siirryttiin maapallolle ja meno muistutti paljon e.t:ä jossa e.t:n tilalla seikkailee riemukupla. Miksei myös mestariteos monstertrucks käy mielessä. Heheh.
Hahmot käsiteltiin rauhassa ja niistä tehtiin symppiksiä, eikä muista robotti-leffoista tuttuja megisjonneja piripäissään. Se oli positiivista. Muutenkin tahti muistutti enemmän kasariajan seikkailuleffoja.
Ja kasarilla tässä ollaankin, eli vuosi on 1987 ja kasariviitteitä viljellään kuin stranger thingissä konsanaan. Musat on suuressa osassa juonta ja kasaribiisejä kuullaa the smitheistä, tears for fearsiin, duran duraniin ja bon joviin yms.

Näyttelijöistä ei ole kovin tuttuja muut kuin vapaapainilegenda John Cena, joka vetää ihan ok roolin. Muutkin ovat ihan toimivia hahmoja.

Pahis decepticoneja ei ole tällä kertää kuin kaksi ja se on juuri sopivamäärä selkeyttämään leffaan.

Negatiivisista jutuista voisi mainita lopputaistelun joka on aika perusmättöä, mutta onneksi se on sopivan lyhyt, eikä kestä mitään kolmea varttia.

Leffan parasta antia on sympaattinen bumblebee ja sen kohellukset.
Leffa väistää monia nykyleffojen ongelmia ja on kuin itse Steven Spielberg olisi hypännyt puikkoihin.

Transformes leffasarjan olisi pitänyt alkaa tällä elokuvalla, niin sillä olisi parempi maine.

- Kai Kumpulainen 18.8.2019