Prospect (2018)

 

Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset...

Prospect (2018)

Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick).

Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset ja puvut eivät ole mitään hi-techiä, vaan näyttävät suurinpiirtein siltä, että vanhaa romua olisi laitettu kasaan jesarilla. Eli todella lo-techia, mutta ihmeenkaupalla homma toimii ja varusteet tuntuvat uskottavilta. Myöskään mitään "fancya" CGI:tä ei ole tarjolla ja voi olla, että elokuvassa ei ole juurikaan käytetty tietokonetehosteita. Ainakaan ne eivät pistä silmään millään muotoa. Meininki on muutenkin hyvin maanläheistä. Kuun kamara on käytännössä normaali metsä, jossa leijailee hiukkasia, tai hiutaleita, jotka tuovat nerokkaasti kuvan saastuneesta, myrkillisestä maaperästä. Myrkyllisyys luo kuvan klautrofobisesta maailmasta kypärän sisässä.



Elokuvassa on ollut alle 4 miljoonan budjetti, mikä on sci-fi elokuvalle todella vähän, mutta rahat on käytetty nerokkaasti. Elokuvan lo-tech varusteista tuli mieleen hetki sitten katsomani tieteiselokuva High Life (2018), vaikkei elokuvat juurikaan muistuta muuten toisiaan.

Elokuvan toinen päätähti Pedro Pascal (Mandalorian, Narcos) on loistava roolissaan ja kantaa puoliksi koko elokuvaa harteillaan. Mies osaa olla tarvittaessa todella vastenmielinen, että sympaattinen ja ennen kaikkea vakuuttava. Tässä hän on kokenut antisankari, jota aluksi vihaa ja lopuksi jopa kannustaa. Pedrolla on tässä elokuvassa hiuksissaan blondi täplä. Myös Robert Pattinsonilla oli High Life elokuvassa samanlainen täplä samassa kohdassa. En tiedä onko näillä mitään yhteyttä, mutta pistinpä vain merkille. Molemmat ovat samankaltaisia pienenbudjetin kunnianhimoisia teoksia.

Toinen selkeä päätähti on ihastuttavan suloinen Sophie Thatcher ( Yellowjackets, The Book of Boba Fett) "Cee" tyttönä. Cee joutuu todella tukaliin paikkoihin, joissa ei voi luottaa kehenkään, mutta reippautensa ja oma-aloiteisuutensa ansiosta selviää tilanteesta toiseen. Thatcheriä täytyy nähdä muissakin rooleissa pian.

Jay Duplassin hahmo Ceen isänä on jopa hieman ärsyttävä, eikä tätä miestä halua sympata juurikaan. Ehkä tässä on kyse hyvistä näyttelijänlahjoista, mutta miehestä jäi todella epämielyttävä kuva. Mies ei ole oikeastaan tuttu mistään aiemmasta.

Elokuva ei todellakaan ole mikään actionpläjäys, vaikkei se mikään järjettömän hidastempoinenkaan ole, mutta mitään huimia toimintakohtauksia ei ole luvassa. Tämä ei itseäni haitannut ollenkaan. Itseasiassa leffan on siitä mielenkiintoinen, että alkupuoliskolla tuntui, että vielä ei paljoakaan ole tapahtunut ja arvioin, että elokuvaa olisi kulunu max. 20min, mutta sitä olikin kulunut jo 50 min. Eli tavallaan aika oli sen parissa kulunut siivillä, vaikka asioita ei itsessään ollut tapahtunut paljoa.

Mielestäni kyseessä on enempi western henkinen tapaus, jossa cowboyt, kullankaivajat, intiaanit ja vankkurit ovat vaihdettu sci-fi-kuvastoon. Westernien tapaan sisältö perustuu dialogiin, neuvotteluihin ja tiukkoihin tilanteisiin. Onpahan leffassa yksi mieleenpainuva amputaatiokin, vaikkei siinä liiaksi verellä mässäilläkkään. Tämänkin teho perustuu enempi mielikuvitukseen, kuten periaatteessa koko elokuvan. Se mitä ei näytetä luo mielikuvan laajemmasta tieteismaailmasta. 

Elokuvan alku tuo mieleeni vanhat 70-luvun grindhouse-elokuvat, koska alussa kuultava musiikki on 70-luvun naisvetoista rokkia. Muutenkin lauletut kappaleet ovat naislaulajien esittämiä  ja 70-lukuisia. Tämä tuo mieleen myös arthouse-elokuvat. Pahaenteisestä ambient scoresta taas vastaa taas  Daniel L.K. Caldwell.

Prospect on upea pieni, tieteiselokuvaksi puettu western, jossa kaiken ytimessä on kyse luottamuksesta ja sen saavuttamisesta. Pascal ja Thatcher tekevät siinä erittäin mainiot roolisuoritukset. Se on ulkoasultaan kiehtova ja tyyliltään piristävän poikkeava. Sanoisin jopa kaunis. En suosittelisi henkilöille, jotka odottavat scifi-elokuvalta eeppisiä cgi-taisteluita, räjähtävää toimintaa ja värikkäitä hitech-laitteita, mutta he joille maanläheisempi ja "realistisempi" sci-fi toimii ja "vähempi on enempi", voin suositella erittäin jyrkästi. Itse pidin erittäin paljon.

- Kai Kumpulainen 5.10.2022

Julistegalleria: