Tilaajat

Prospect (2018)

 

Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset...

Prospect (2018)

Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick).

Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset ja puvut eivät ole mitään hi-techiä, vaan näyttävät suurinpiirtein siltä, että vanhaa romua olisi laitettu kasaan jesarilla. Eli todella lo-techia, mutta ihmeenkaupalla homma toimii ja varusteet tuntuvat uskottavilta. Myöskään mitään "fancya" CGI:tä ei ole tarjolla ja voi olla, että elokuvassa ei ole juurikaan käytetty tietokonetehosteita. Ainakaan ne eivät pistä silmään millään muotoa. Meininki on muutenkin hyvin maanläheistä. Kuun kamara on käytännössä normaali metsä, jossa leijailee hiukkasia, tai hiutaleita, jotka tuovat nerokkaasti kuvan saastuneesta, myrkillisestä maaperästä. Myrkyllisyys luo kuvan klautrofobisesta maailmasta kypärän sisässä.



Elokuvassa on ollut alle 4 miljoonan budjetti, mikä on sci-fi elokuvalle todella vähän, mutta rahat on käytetty nerokkaasti. Elokuvan lo-tech varusteista tuli mieleen hetki sitten katsomani tieteiselokuva High Life (2018), vaikkei elokuvat juurikaan muistuta muuten toisiaan.

Elokuvan toinen päätähti Pedro Pascal (Mandalorian, Narcos) on loistava roolissaan ja kantaa puoliksi koko elokuvaa harteillaan. Mies osaa olla tarvittaessa todella vastenmielinen, että sympaattinen ja ennen kaikkea vakuuttava. Tässä hän on kokenut antisankari, jota aluksi vihaa ja lopuksi jopa kannustaa. Pedrolla on tässä elokuvassa hiuksissaan blondi täplä. Myös Robert Pattinsonilla oli High Life elokuvassa samanlainen täplä samassa kohdassa. En tiedä onko näillä mitään yhteyttä, mutta pistinpä vain merkille. Molemmat ovat samankaltaisia pienenbudjetin kunnianhimoisia teoksia.

Toinen selkeä päätähti on ihastuttavan suloinen Sophie Thatcher ( Yellowjackets, The Book of Boba Fett) "Cee" tyttönä. Cee joutuu todella tukaliin paikkoihin, joissa ei voi luottaa kehenkään, mutta reippautensa ja oma-aloiteisuutensa ansiosta selviää tilanteesta toiseen. Thatcheriä täytyy nähdä muissakin rooleissa pian.

Jay Duplassin hahmo Ceen isänä on jopa hieman ärsyttävä, eikä tätä miestä halua sympata juurikaan. Ehkä tässä on kyse hyvistä näyttelijänlahjoista, mutta miehestä jäi todella epämielyttävä kuva. Mies ei ole oikeastaan tuttu mistään aiemmasta.

Elokuva ei todellakaan ole mikään actionpläjäys, vaikkei se mikään järjettömän hidastempoinenkaan ole, mutta mitään huimia toimintakohtauksia ei ole luvassa. Tämä ei itseäni haitannut ollenkaan. Itseasiassa leffan on siitä mielenkiintoinen, että alkupuoliskolla tuntui, että vielä ei paljoakaan ole tapahtunut ja arvioin, että elokuvaa olisi kulunu max. 20min, mutta sitä olikin kulunut jo 50 min. Eli tavallaan aika oli sen parissa kulunut siivillä, vaikka asioita ei itsessään ollut tapahtunut paljoa.

Mielestäni kyseessä on enempi western henkinen tapaus, jossa cowboyt, kullankaivajat, intiaanit ja vankkurit ovat vaihdettu sci-fi-kuvastoon. Westernien tapaan sisältö perustuu dialogiin, neuvotteluihin ja tiukkoihin tilanteisiin. Onpahan leffassa yksi mieleenpainuva amputaatiokin, vaikkei siinä liiaksi verellä mässäilläkkään. Tämänkin teho perustuu enempi mielikuvitukseen, kuten periaatteessa koko elokuvan. Se mitä ei näytetä luo mielikuvan laajemmasta tieteismaailmasta. 

Elokuvan alku tuo mieleeni vanhat 70-luvun grindhouse-elokuvat, koska alussa kuultava musiikki on 70-luvun naisvetoista rokkia. Muutenkin lauletut kappaleet ovat naislaulajien esittämiä  ja 70-lukuisia. Tämä tuo mieleen myös arthouse-elokuvat. Pahaenteisestä ambient scoresta taas vastaa taas  Daniel L.K. Caldwell.

Prospect on upea pieni, tieteiselokuvaksi puettu western, jossa kaiken ytimessä on kyse luottamuksesta ja sen saavuttamisesta. Pascal ja Thatcher tekevät siinä erittäin mainiot roolisuoritukset. Se on ulkoasultaan kiehtova ja tyyliltään piristävän poikkeava. Sanoisin jopa kaunis. En suosittelisi henkilöille, jotka odottavat scifi-elokuvalta eeppisiä cgi-taisteluita, räjähtävää toimintaa ja värikkäitä hitech-laitteita, mutta he joille maanläheisempi ja "realistisempi" sci-fi toimii ja "vähempi on enempi", voin suositella erittäin jyrkästi. Itse pidin erittäin paljon.

- Kai Kumpulainen 5.10.2022


Julistegalleria:





















Kommentit

  1. Anonyymi16. lokakuuta 2023 klo 21.51

    Jay Duplass on tuttu Transparent sarjasta, Jeffrey Tamborin kanssa siinä oli.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää

Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Kuva
Jurassic Park (1993) Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja. Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin. Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari ko...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Jouluelokuva : Batman Returns (1992)

Kuva
Katselin tämän joulun ensimmäisen jouluaiheisen elokuvan. Se on yksi tärkeimmistä lapsuuteni elokuvista, ja yksi parhaista sarjakuvaelokuvista koskaan. Kyseessä on tietenkin Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, vuodelta 1992. Batman Returns (1992) Elokuvassa on Jouluaatto ja Gothamissa kuhistaan viemäreissä elävästä Pingviini-miehestä (Danny DeVito). Max Shreck (Christopher Walken) suunnittelee Gothamiin voimalaa, joka voiman tuottamisen sijasta imisi Gothamista virtaa. Bruce Wayne (Michael Keaton) ei suostu rahoittamaan voimalaa, mutta Pingviini yhdistää voimansa Shreckin kanssa ja samalla haluaa löytää vanhempansa, jotka hylkäsivät tämän ollessa vasta vauva. Katuja terrorisoi Red Triangle-sirkus jengi ja paikkoja räjäyttelee pvc:hen pukeutunut kissanainen (Michelle Pheiffer). On siinä Batmanille puuhaa. Muistan kun isä vei minut katsomaan tätä elokuvateatteriin. Batman oli vanhemmille tuttu 60-luvun sarjasta ja hän varmasti ajatteli, että tässä mennään katsomaan jotain värikä...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Game of Thrones (2011-2019)

Kuva
Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaa...
Lue lisää

Spawn (1997)

Kuva
Kun Spawn-sarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyi Suomessa, olin heti aivan myyty. Se sisälsi kaikea, mikä oli sarjiksissa coolia 90-luvulla. Oli Venomin kaltainen symbioottipuku, Darkmanin kaltainen pahasti palanut päähahmo, Batmanin kaltaista goottipönötystä kirkkojen katoilla, murhaajapelle, jättimäisiä aseita, saatanateemaa ja jopa helvetti. Sekä paljon muuta. Kaiken lisäksi lehti oli suunnattu varttuneemmalle yleisölle, eikä lapsille. Lehti lähti heti kestotilaukseen ja tilasinkin kaikki numerot, mitä Suomessa julkaistiin. Ne löytyvät vieläkin hyllystä. Kun lehtien sivuilla ruvettiin vihjailemaan Spawn-elokuvasta, olin aivan pähkinöinä. Kuinka siistin elokuvan tuosta saisikaan aikaiseksi. Tuo olisi nähtävä elokuvateattereissa. Harmillisesti Spawn-elokuva ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, mutta onnekseni löysin sen lopulta videokasettina Anttilasta. Kannessa komeili teksti "Pimeyteen syntynyt. Valan velvoittamana." Vaikka elokuva ei ollut täydellinen, tarjoili se se...
Lue lisää