Robocop - Prime Directives: Crash and Burn (2001)

toukokuuta 28, 2020

Vuonna 2001 Robocopista tehtiin minisarja nimeltä Robocop: Prime Directives. Sarja koostui neljästä puolitoistatuntisesta elokuvasta, nimeltä Dark Justice, Meltdown, Resurrection ja Crash and Burn. Nämä elokuvat olivat huomattavasti synkempiä ja väkivaltaisempia, kuin aiempi 90-luvun Robocop-tv sarja, joka oli enempi kokoperheen viihdettä. Tässä minisarjassa yhdyistyi kovat kyttäsarjat ja ylempien virkamiesten juonittelut vallan kahvasta. Olen viimeksi nähnyt nämä 2000-luvun alussa vhs-aikana, kun näitä markkinoitiin uusina Robocop elokuvina. Aion arvostella jokaisen osan erikseen.

Elokuvat sijoittuvat aikaan 10-vuotta ensimmäisen Robocop-elokuvan jälkeen. Robocop on vanhentunut ja ulkokuorikin naarmuilla ja kulunut. Henkisesti hän on väsynyt, masentunut ja hieman itsetuhoinen. Robocopin ansiosta Delta city on turvallinen paikka ja Robocopia ei juuri tarvita enää. Hänestä kaupitellaan videotallennetta, joka koostuu parhaista ja väkivaltaisimmista pidätyksistä 10-vuotis syntymäpäivien kunniaksi. Kaikki on näennäisesti kunnossa, mutta OCP:n johdossa on tapahtumassa muutoksia.

Robocop - Prime Directives: Crash & Burn (2001)

Viimeisessä osassa päähenkilöt ovat ajautuneet OCP:n päärakennukselle. Pääjohtaja aikoo vapauttaa tekoälyn verkkoon, joka hoitaisi Delta Cityn asiat ihmisten puolesta. Teknoterroristi Kaydick aikoo Robocablen avulla päästä rakennukseen ja asentaa troijalaisen viruksen tekoälyyn, ennen sen julkaisua. Robocop on poikansa ja teknovaras Ann R. Keyn kanssa aikomassa estää kummankin suunnitelmat. Pääjohtaja Damienin ja Apulaisjohtaja Sara Cablen kanssa on taistelua OCP:n johtajuudesta. Alkaa lopullinen välien selvittely hahmojen kivutessa kilpaa kohti ylintä kerrosta...

Tässä viimeisessä osassa alkaa budjetti tulla vastaan ja elokuva näyttää todella tv-sarjamaiselta. Kohtaukset on kuvattu liian kirkkaassa valossa, eikä hienoja valaistuksia enää olla käytetty. Taistelut näyttävät hieman tahattoman koomisilta. Teknovarkaiden asusteisiin ja hahmoihin on otettu mallia saman ajan hitistä Matrixista. Pitkää mustaa nahkatakkia ja aurinkolasia. Ann R. Key on kuin Trinity. Muutenkin tunnelma alkaa olla liian skifi-sarjamainen. Selkeästi parhaat panokset on laitettu ensimmäiseen osaan Dark justice. Sen jälkeen laatu laskee pikkuhiljaa. Kalkkuna-aspekti alkaa olla tosiasia. Itse Robocop jää viimeisessä osassa aika taka-alalle, koska päähahmoja on niin paljon. Robocable saa tarinansa vietyä loppuun.

Eri juonikuviot tässä ovat hyviä ja tarina on ihan hyvä. Suuremmalla budjetilla tästä olisi saanut eeppisen leffasarjan. Tarinassa on välillä todella synkkiä kohtia, kuten se, että Cablen vaimo Sara tappoi heidän lapsen kohtuunsa, ettei hän jäisi pelkästään poliisin vaimoksi ja etenisi urallaan OCP:n johtoportaaseen. Samalla hän kuvailee vauvaa vain pieneksi palaksi kudosta. Samoin kun mitä Cablesta on jäljellä Robocaplena. Vain pieni pala kudosta...