Point Blank (1998)

90-luvulla allekirjoitaneella oli kova videovuokrausbuumi. Leffaa lähti lähes joka päivä mukaan enemmän ja vähemmän. Videovuokraamon omistaja tulikin hyvin nopeasti tutuksi. Yksi elokuva on jäänyt mieleen noilta ajoilta, josta ei kuule juurikaan puhuttavan missään. Tätä kyseistä filmiä tuli pyöritettyä useaan kertaan nauhurissa tuohon aikaan. Kyseessä on Matt Earl Beesleyn esikoisohjaus Point Blank vuodelta 1998. Pääosaa esittää jättimäiseksi körmyksi itsensä pumpannut Mickey Rourke. Leffaa voisi luonnehtia niin, että jos Die Hard tapahtuisikin ostoskeskuksessa ja terroristien tilalla olisi Con Airista tuttuja huippuvaarallisia vankeja. Ainakin näiden kahden elokuvan ystävät viihtyvät Point Blankin parissa varmasti mainiosti. Vihdoinkin sain käsiini elokuvasta Blu-ray version, jossa mukana oli myös pidennetty leikkaus. Oli aika tarkistaa oliko vuodet kullanneet muistot.

Point Blank - Viimeiseen veripisaraan (1998)

Bussilastillinen vaarallisia vankeja pääsee karkuun, kun yllättävä taho astuu esiin autamaan heidät vapauteen sinkoja avuksi käyttämällä. Vankit kaappaavat läheisen ostoskeskuksen ja ottavat pantivankeja. Pian paikalla onkin kaikki kylän sheriffit ja erikoisjoukot.



Mickey Rourke on Rudy Ray, maajussi joka pitää farmia isänsä kanssa. Kun hän kuulee, että hänen veljensä Joe Ray on yksi vangeista, lähtee hän hakemaan veljensä turvaan vaarallisesta tilanteesta. Rudyllä kun on taustaa ties minä sotasankarina. "Man is a fuckin' war hero" jne... Syntyy yhden miehen sota vaarallisia rikollisia vastaan.

Point Blank on kliseinen toimintaelokuva, joka häpeilettömästi lainaa sekä Die Hardin asetelmaa, sekä edellisvuotena ilmestynyttä hittileffaa Con Air. Näistä aineksista se luo erittäin viihdyttävän äijäfantasian, jossa hiksiset lihakset pullistelevat, tissit vilahtelevat ja taustalla soi bluesahtava rock'n'roll. Kaikenkaikkiaan meno on niin miehekästä, että oksat pois. Tämä leffa tarjosi nuorelle Kaitsulle kaikkea, mitä siinä iässä tarvita saattoi.

Point Blankin aikoihin Rourke oli pumpannut itsensä melko kookkaaksi körmyksi, verrattuna siihen, mitä se tätä aiemmin oli ollut. Toki häntä oli nähty kovassa kunnossa mm. vuoden 1997 Double Teamissa Van Dammen vastustajana.



Hiippaillessaan John McClanen tapaan pitkin ostarin käytäviä, näyttää hän jo melkein liian kookkaalta hommaan. Rourke hoiti stunttinsa itse. 



Silti ei ole tullut vastaan miehekkäämpää näkyä, kuin Rourke vaimarissa luomassa sontaa, hikipisaroiden kiillessä lihaksissa ja sätkän roikkuessa suupielessä.

Mukaan pahisrintamaan on saatu Con Airistakin tuttu Danny Trejo. Trejo vetää aikalailla samaa naisten ahdistelijan roolia kuin Con airissa, mutta tällä kertaa kokkelia kuluu pussikaupalla. Trejo on aina mainio tpahisten rooleissa. Alunperin elokuvassa ei pitänyt olla alastomuutta ja stripteasea naisrintamalla, mutta Trejon pyynnöstä näitä lisättiin tuomaan Trejon hahmolle autentisuutta.

Rourken veljeä näyttelee Kevin Gage, joka on meikäläiselle tutuin Michael Mannin Heatista (1995). Gage on uskottava punaniska.

Homoseksuaalia pääpirua näyttelee The Wire sarjasta tuttu Paul Ben-Victor. Hän on rooliin erittäin sopiva kaikessa keikariuudessaan.

Katsoin elokuvan saksasta tilaamaltani Blu-rayltä. Mukana oli kahdella levyllä parikin eri versiota. Otin katsantaan Over And Out - Integral cutin. Tätä versiota ei voi suositella kuin kovimmille elokuvan faneille. Mukaan elokuvaan on leikattu kaikki studion lattialle jääneet poistetut kohtaukset. Kohtaukset ovat tämän lisäksi erittäin huonolla kuvalla, jota on käsitelty jollain kuvanparannustekniikalla, joka taas aiheuttaa kasvojen vääristymiä. Leffassa kuvan laatu siis vaihtelee kokoajan ja leffa ei rullaa ollenkaan, vaan laahaa todella pahasti. Eikä tässä vielä kaikki. Jokainen poistettu kohtaus on dubattu saksaksi, jolloin elokuvan ääniraita vaihtelee lennosta englannista saksaan ja takaisin. Myös musiikit vaihtelevat lennosta kohtausten keskellä. Suosittelen siis teatteriversiota.

Point Blank on superviihdyttävä äijätoiminta. Se lainaa surutta klassikkotoimintaleffoja ja tekee niistä maittavan sopan. Klassikoksi tästä suoraan videolle julkaistusta teoksesta ei ole, mutta omissa nostalgisissa kirjoissa se nousee erittäin korkealle. Mickey Rourke tekee yhden maittavimmista rooleistaan. Musiikkeina taustalla pauhaa letkeästi Guns'n' Rosesia ja muita ronskeja blues- ja rokkibiisejä. Meininki on ihanan äijää ja punaniskaa. Suositellaan kaikille, jotka ovat viettäneet nuoruutensa 80- ja 90-luvun testosteronia pursuavien toimintaleffojen parissa. Itselle tämä oli päräyttävä nostalgiapaukku.

- Kai Kumpulainen 1.10.2024

Erilaisia julkaisuja ja formaatteja: