Kun   Elokuvaprojektori-kanavan   Timo Laakso järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa teatterissaan Kino Laaksossa, niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta. Siksi siis painoin kaasun pohjaan ja ampaisin kohti näytös-iltaa. Basil Poledouris ilta: Conan Barbarian (1982), Robocop (1987) & Starship Troopers (1997) Tällä kertaa illan teemana oli säveltäjä Basil Poledouriksen legendaarisimmat elokuvateemat. Elokuvien välissä jaoimme hieman tuntemuksia ja fiiliksiä elokuvista suoraan videolle, jonka voi katsoa Elokuvaprojektorin youtubekanavalta. Videon voit katsoa tästä alta, tai jos video ei näy, niin tästä linkistä:  https://www.youtube.com/watch?v=9VGmiDaD_0k Video kuuluu osana Timo Laakson videosarjaa, jossa hän esittelee kaikki katsomansa elokuvat vuoden 2023 ajalta. Tämä video on osa 8. Tässä videon saateteksti: "Projekti: tehdä videoyhteenvetoja kaikista tämän vuoden

80-luvun ripoff-leffoissa on kyllä sitä jotain vuokravideokasetti-ajan hohtoa. Vuonna 1986 ilmestyi vuokralle selkeä Robocop-ripoffi, mutta mitä ihmettä Robocophan ilmestyi vasta vuonna 1987. Kyseessä onkin ikiaikaiseen frankensteinin hirviöön pohjautuva modernisoitu cyborg-tarina, josta myös Robocop on löyhästi ottanut vaikutteita, joten yhtäläisyydet juontavat juurensa mm. sieltä. Elokuvan olikin alun perin nimellä Frankenstein 88 ja sen jälkeen mm. Brasiliassa Roboman, mutta parhaiten se tunnetaan nimellä The Vindicator! Oli aika ottaa selvää millaisesta roboryönästä Jean-Claude Lordin (vau mikä nimi) ohjaamassa leffassa olikaan kyse. The Vindicator (1986) Carl Lehman (David McIlwraith) on tiedemies, joka työskentelee uuden sukupolven avaruuspuvun parissa pahaenteisen Alex Whyten (Richard Cox) johtamalle ARC-yhtiölle, jossa tehdään kaikenlaista korkean teknologian tutkimusta. Yksi näistä projekteista on kehittää "rage program"-ohjelmistoa, joka voi havaita, kun käyttäjä on

Ritari-ässän, MacGyverin ja Katuhaukan jälkeen, vuonna 1990 maailman paras tv-sarja oli Super Force - Iskuryhmä! Sitä esitettiin MTV3 klo 21.00 kerran viikossa, pari vuotta. Siinä robottihaarniskaan pukeutunut poliisi ajoi coolilla super-moottoripyörällä ja hoiteli rosvoja vigilante-tyyliin, erilaisia laitteita hyväksykäyttäen. Kuten alkutunnari sanoi: On vuosi 2020. Maailma on kova. Mutta yksi mies on kovempi! Superforce - Iskuryhmä (tv-sarja 1990-1992) Astronautti Zachary Stone (Ken Olandt) palaa juhlittuna Marsin syvä-avaruusmatkalta huomatakseen, että hänen isänsä on kuollut ja että hänen poliisietsiväveljensä Frank (Marshall R. Teague) on kadonnut, ja oletettavasti murhattu ja lavastettu kieroksi poliisiksi (crooked cop) . Turhautuneena viranomaisten edistyksestä veljensä tapauksessa, Zach ottaa tapauksen käsiteltäväkseen, löytääkseen oikeat vastuussa olevat ja tuomita heidät oikeuden edessä. Hän liittyy Metroplexin poliisiosastolle etsiväksi, kapteeni Carla Frostin (Lisa Niemi! )

Olen aina inhonnut Isäni on turbomies elokuvaa monestakin syystä, mutta lähinnä siksi, että se aikanaan teki coolista terminaattorista pellen ja oli muutenkin lapsellinen elokuva. Nyt Joulun lähestyessä päätin kokeilla miten elokuva lasten kanssa katsottuna toimii. Jingle All The Way (1996, Ohj. Brian Levant) Suom. Isäni on Turbomies Arnold Schwarzenegger esittää kiireistä business-isää, joka lupailee pojalleen vaikka mitä, mutta työkiireiden takia hän joutuu aina pettämään lupauksensa. Kun isän luottamus on vaakalaudalla hän päättää hankkia poikansa joululahjatoiveen millä hinnalla tahansa. Kyseessä on loppuunmyyty, supersuosittu Turbomies-toiminta figuuri. Jouluaattona Arska raivaa tietään ympäri kauppoja piesten kilpailijat ja muut tontut, että figuuri löytyisi vielä jostain. Samaan aikaan naapurin eronnut mies havittelee Arskan paikkaa, Schwarzeneggerin kotoa ja tämän vaimon kainalosta. Tilanne eskaloituu poliisijahtiin. Tämä tosiaan oli yksi Arska-inhokkejani, joka

Täytyy myöntää, että en ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja, mutta on niitäkin välillä mukava katsella. Siksi katsottavien kauhuelokuvien pinoni on kasvanut melko korkeaksi. Ajattelin, että pyhitän lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä ensimmäiset kolme, jota on tullut katseltua. Extrana kauhusarjan jakso joka kaipaa mielestäni suurempaa huomiota. Lisää seuraa myöhemmin... Kauhukuu 2023 osa.1. Alligator (1980) Alligator on hyvin 70-lukuisen oloinen creature feature, jonka veikkaisin tulleen Tappajahain suosion vanavedessä. Tunnelma elokuvassa on mainio, vaikka se ei selkeästi ota itseään turhan vakavasti. Näyttelijät ovat hyviä, joista pääosaa esittävä Robert Foster (Jackie Brown) vallan mainio. Myös Michael V. Gazzo ja legendaarinen Henry SIlva ovat mainitsemisen arvoisia.

Richard Stanleyn Hardware (1990) kuuluu suurimpiin suosikeihini. Harmillisesti mies ei ole ohjannut kuin kourallisen elokuvia sen lisäksi. Näihin kuuluu mm. surullisenkuuluisa Dr. Morean saari (1996) ja pitkän tauon jälkeen ilmestynyt, H.P. Lovecraftin novelliin perustuva Color Out Of Space (2019), mikä oli mielestäni ihan hyvä. Yhtä pätkää en ollut vielä nähnyt sen hankalan saatavuuden takia. Kun vastaan tuli mahdollisuus hankkia elokuva äärimmäisenä megaboksina, kaikkine herkkuineen ja soundtrackeineen, niin pakkohan se oli napata katsottavaksi. Kyseessä on yliluonnollinen kauhuelokuva nimeltä Dust Devil (1992). Elokuvasta on useita eri versioita. Katsoin näistä uusimman nimeltä Final cut. Dust Devil (1993) Wendyllä ja tämän miehellä on ongelmia parisuhteessa. Wendy lähtee kävelemään ja poimii matkallaan tienvaresta kyytiinsä liftarin. Hän ei tiedä, että liftari on juuri aikaisemmin suorittanut rituaalimurhan lähimaastossa. Kun liftari viettelee hänet motellihuoneeseen, alkaa todelli

Jack Ryan , tuo Tom Clancyn oma James Bond. Lukuisten kirjojen lisäksi hahmosta on tehty useita filmatisointeja, mutta ne ovlivat jääneet minulta vuosien varrella vähemmälle huomiolle, kunnes nyt päätin ottaa kaverista selvää ja kaivoin hyllystä Jack Ryan Blu-ray boksin.  Ensimmäisenä vuorossa oli jo legendaariseksi muodostunut Punaisen lokakuun metsästys . Alec Baldwinin näyttelemä Jack Ryan on tässä elokuvassa poikkeuksellisesti lähes sivuhahmona ja pääosaa näyttelee karismaattisesti itse James Bond, eli Sean Connery. Elokuvan on ohjannut John McTiernan , joka tunnetaan ikiklassikoista kuten Die Hard ja Predator. Asettaisin tämän elokuvan noiden leffojen kanssa samaan klassikon asemaan.  Onpahan elokuva myös tällä hetkellä ajankohtainen, koska Sean Connery pääsee ottamaan mittää itse Putinin kanssa. Putin oli tuohon aikaan myös vakooja, ja elokuvan henkilö muistuttaa häntä huomattavan paljon. Putinin on aika "liukastua teehen". The Hunt for Red October - Punaisen Lokaku