Kauhukuu 2023 osa.1.

Täytyy myöntää, että en ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja, mutta on niitäkin välillä mukava katsella. Siksi katsottavien kauhuelokuvien pinoni on kasvanut melko korkeaksi. Ajattelin, että pyhitän lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä ensimmäiset kolme, jota on tullut katseltua. Extrana kauhusarjan jakso joka kaipaa mielestäni suurempaa huomiota.

Lisää seuraa myöhemmin...

Kauhukuu 2023 osa.1.

Alligator (1980)

Alligator on hyvin 70-lukuisen oloinen creature feature, jonka veikkaisin tulleen Tappajahain suosion vanavedessä. Tunnelma elokuvassa on mainio, vaikka se ei selkeästi ota itseään turhan vakavasti. Näyttelijät ovat hyviä, joista pääosaa esittävä Robert Foster (Jackie Brown) vallan mainio. Myös Michael V. Gazzo ja legendaarinen Henry SIlva ovat mainitsemisen arvoisia. Tehosteet ovat mielestäni kestäneet aikaa yllättävän  hyvin ja pienen budjetin elokuvaksi se näyttää todella hyvältä. Itse Alligaattori on toteutettu monella eri keinolla, jotka kaikki näyttävät riitttävän hyvältä. Myös musiikit elokuvassa ovat oikein mainiot tuomaan tunnelmaa. Elokuva ei ole kovin pelottava, vaikka sisältääkin veristä menoa ihan mukavasti. Enempi kyseessä on poppariviihdepätkä. Olen viimeksi nähnyt tämän lapsena ja tällä kierroksellä se oli entistä parempi. Eli pidin paljon näkemästäni.

Hellraiser (2022)

Skyshowtime julkaisi vihdoinkin uuden hellraiserin suoratoistoon. Olinkin odottanut näkeväni tätä jo pitkään. Elokuvan miinukseksi lasken nuorista aikuisista koostuvan porukan, joka tuo mieleeni teinikauhut, enkä muista alkuperäisissä leffoissa olleen näin nuoria päänäyttelijöitä. En hirveästi välittänyt hahmojen kohtaloista siis. Ärsyttäviä tyyppejä. Siitä ne plussat sitten alkaakin. Elokuva näyttää todella hyvältä ja pitkästä aikaa Hellraiser franchise saa oikean elokuvan kataloogiinsa, suoraan dvd-levytykseen menevän halpiksen sijasta. Elokuvan mielenkiintoisimmaksi hahmoksi nousee rikas Mr. Voight, jota näyttelee mainio Goran Visnjic. Tässä hahmossa oli karismaa. Tehosteet leffassa ovat upeat, enkä bongannut yhtään cgi-tehostetta, joka olisi ottanut ikävästi silmään. Kenobiititkin ovat kekseliään ja hienon näköisiä, vaikka omasta mielestäni vanhat nahkahameisiin pukeutuneet kaverit olivat siisitimmän näköisiä. Priest (Jamie Clayton) nimeä kantava Pinheadia muistuttava Kenobiitti oli ihan ok. Tämä "feminiininen" sukupuoleton Pinhead ei hirveästi eronnut muista kenobiiteistä, joten jäin kaipaamaan Doug Bradleytä kumminkin. Loppuapäin elokuva senkun parani ja viimeiset minuutit olivat ihan mahtavia. Erittäin hyvä reboottaus sarjalle. Hellraiser IV: Bloodline jää kumminkin edelleen suosikikseni koko leffasarjasta.

Halloween III: Season of the Witch (1982)

Halloween leffasarjan piti alunperin sisältää erilaisia kauhutarinoita pelkän Michael Myersin sijaan. Siksi kolmas osa ei liity Michaelin tarinaan mitenkään ja kertookin uuden tarinan hullusta leluntekijästä. Leffa alkaa mahtavalla synamusiikilla ja rätisevällä pikseligrafiikalla, joka luo heti upean ja persoonallisen tunnelman leffalle. Elokuvan juoni on jotain aivan muuta, kuin aiemmissa Halloweeneissa on nähty ja se on vain hyvä asia. Visuaaliset tehosteet ovat välillä näyttäviä ja välillä hieman campyjä, mutta sympaattisia. Pidän todella paljon elokuvan omituisesta maailmasta ja luonteesta. Mm. Carpenterin Fogista tuttu Tom Atkins tekee hyvän roolin Protagonistina ja mm. Robocopista tuttu Dan O’Herlihy on mainio antagonisti. Leffa on samalla kummallinen ja persoonallinen, mutta tunnelmallinen, joten se nousee Halloween sarjassa todella korkealle omalla listallani.

Guillermo del Toro's Cabinet of Curiosities - Episode: "The Viewing" (2022)

Netflixissä on loistava episodimainen kauhukokoelma lyhyitä tarinoita, joita fantasiakauhun mestari Guillermo Del Toro houstaa. Jokainen sarjan jakso on siis oma lyhyt tarinansa ja jokaisen jakson on ohjannut joku merkillepantava ohjaaja. Näistä kaikista tarinoista omaksi suosikikseni nousi Panos Cosmatoksen ohjaama The Viewing  - Katselemus. Katselemus on n. tunnin mittainen visuaalinen trippi. Jos olet nähnyt ohjaajan mahtavan Mandy-elokuvan vuodelta 2018, voit hieman arvata millaisesta menosta on kyse. Jakso alkaa vahvasti 70-luvun elokuvia muistuttavasti ja hyvin tyylitellysti, mutta tunnetun rauhallisesti. Joukko henkilöitä kokoontuu rikkaan isännän erikoiseen taloon, jossa tapahtuu lopulta kummia. Juttuun liittyy mystinen meteoriitti. Isäntänä toimii itse Peter Weller (Robocop). Visuaalisesti jakso on erittäin upea ja olin aivan haltioissani sitä katsoessani. Tahti on verkkainen mutta pitää otteessaan. Jos aiot katsoa vain yhden jakson tätä sarjaa, niin suosittelen vahvasti tätä jaksoa.

 - Kai Kumpulainen 8.10.2023