Kun olin kahdeksan vuotias nassikka, niin Ninja Turtlesit rantautuivat Suomeen ja ensikosketus niihin oli se ensimmäinen suomessa julkaistu sarjakuva (1990), sekä kasibittisen Nintendon peli. Teenage Mutant Ninja Turtles (1990) Kun sitten yhtenä päivänä sitten näin Anttilassa videokasettina Steve Barronin ohjaaman Teenage Mutant Ninja Turtles (1990) live-action elokuvan, niin sehän oli pakko kinuta äitiltä kotia. Eihän sitä voinut uskoa todeksi ollenkaan...  Ja voi pojat, miten uskomaton leffa se olikaan! Katsoin sen valehtelematta 100 kertaa lapsena, jokaisen koulupäivän jälkeen vuoden ajan (1990-1991). Katsoin sitä kavereiden kanssa ja jopa isän kavereiden kanssa ja yksikseen ja ihan miten päin vaan. Oli mahtavaa nähdä hienot turtlesit elävinä Jim Hensonin luomuksina. Elettiin kumminkin aikaa ennen Jurassic Parkia ja tällaiset kilpikonnapuvut ja animatroniikat olivat jotain uskomatonta. Jatko-osistakin tykkäsin, mutta niissä ei ollut enää sitä tiettyä särmää ja rankkuutta, mit

Lord Of the Rings Trilogia oli yksi hienoimmista ja eeppisemmistä leffatrilogioista tullessaan ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Siksi olin ensimmäisellä kerralla hieman pettynyt Hobitti-trilogiaan, koska selkeästi yritti olla yhtä iso, kuin alkuperäinen trilogia, mutta lähdemateriaalin pienuuden takia, se ei ollenkaan pystynyt samaan mahtipontisuuteen uskottavasti. Myöskään hienoa synkkää ilmettä ei enää tavoitettu. Nyt päätin vuosien jälkeen, kun molempien trilogioiden katselusta on kulunut pitkä aika, antaa Hobiteille uuden mahdollisuuden ja katson kaikki LOTR-Sagan elokuvat kronologisessa järjestyksessä. Alottaen siis ensimmäisestä Hobitti-elokuvasta. Aion katsoa elokuvista Extented-versiot ja tutkia, parantaako pidennetyt versiot elokuvaa, tai tarinaa. Edessä on siis 18 tunnin matka. Hobbit: An Unexpected Journey (Extented Edition 2012) Elokuvassa ei olekkaan tällä kertaa Sormuksen ritareita, vaan heidät korvaa joukko hassunkurisia kääpiöitä, jotka Gandalf kerää yhtee

Katselin äskettäin Tony Kayen mahtavan elokuvan American history X vuodelta 1998 (hitto kun tuntuu, että vastahan tää ilmesty). Pääosissa loistava Edward Norton ja Terminaattoristakin tuttu Edward Furlong. Viimeksi kun katsoin tämän leffan 1998, niin aihe oli ajankohtainen ja taitaa se olla jollain tasolla vieläkin. Elokuva äsittelee aiheita kuten rasismi, laiton maahanmuutto, uusnatsismi ja mustien jengien hyväksikäyttämät haavoittuvaiset nuoret. Muistikuvat edellisestä kerrasta oli aika tarkat, mutta päällimmäisenä oli mielessä vaan se julma "haukkaa katukiveä"-kohtaus ja muut raakuudet. Tällä kertaa ihan muut asiat nousivat päällimäisiksi, kuten perherdraama ja vankila ystävyys. Aivan mahtavaa kuvausta aiheesta ja aivan mahtava leffa! Suosittelen kaikille, jotka eivät ole vielä nähneet tätä elokuvaa, joka toi Nortonille Paras miespääosa oscar ehdokkuuden. Tämä oli kyllä Nortonin kulta-aikaa, Fight Clubin ohella. 5/5 - Kai Kumpulainen 7.7.2018

80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa näkyi paljon vuokraamojen hyllyillä erilaisia b-luokan android- ja cyborgi-elokuvia, joita itsekkin tuli ahkerasti katsottua. Varsinkin jos nimessä oli sana cop. Siksi kun näin kaupan hyllyllä dvd:n, jonka kannessa komeili köppönen robocop imitaatio, nimikin oli "robotic cop" ja takakannessa oli alkuperäinen nimi taas android cop, leffa oikein huusi tätä vanhan ajan b-luokan android toimintaa. Joten pitihän se napata mukaan. Lukihan takakannessakin: katso tämä välittömästi  :D Elokuva on vuoden 2014, Mark Atkins ohjaama ja Asylumin tuottama mockbuster saman vuoden Robocop remakelle. Jos joku ei vielä tiedä The Asylum on yhdysvaltalainen indie-elokuviin keskittynyt elokuvayhtiö. He julkaisevat elokuvansa normaalisti suoraan videolle tai televisioon. Yksi yhtiön tunnetuimmista elokuvasarjoista on Haihurrikaani. Yhtiö perustettiin vuonna 1997, ja se on tuottanut yli 500 elokuvaa vuoteen 2017 mennessä. Monet yhtiön julkaisuista kuul

Kubo and the Two Strings-stop motion animaatio oli kaikessa kauneudessaan todella hieno nukke-animaatio-elokuva, joten päätin katsastaa Laika-yhtiön uusimman seikkailu-elokuvan Missing Link (2019). Tökerösti suomennettu "Huippujengi Himalayalla" on myös Oscar-ehdokkaana 2020 parhaaksi animaatioelokuvaksi ja syystäkin. Kyseessä on todella hienon näköinen animaatio, jossa on onneksi vältetty nopeasti vanhenevaa CGI:tä ja hahmot on toteutettu nukeilla. Sir Lionel Frost on kunnianhimoinen seikkailija, joka etsii ympäri maailmaa erilaisia tarujen hirviöitä, mutta koska todisteet uupuvat, hän ei pääse suurten seikkailijoiden kerhoon ja hänelle nauretaan päin naamaa. Viimeisenä tekonaan hän päättää löytää sasquatch-isojalan ja tuoda hänet todisteeksi ihmisten ja apinoiden välisestä puuuttuvasta linkistä. Sasquatch paljastuukin viisaaksi ja puhuvaksi hahmoksi, joka toivoisi päästä serkkujensa lumimiesten luokse Himalayalle ja niin Frost lupaa hänet sinne saattaa. Seikkailijoiden

Olen viimeksi katsellut Tim Burtonin ekaa isoa elokuvaa Beetlejuicea (1988) ala-asteella, joten tämä uusinta katselu oli osittain, kuin katsoisin sen ekaa kertaa. Muutaman huippukohdan kyllä muistin vieläkin. Sikäli jännä, että tämä leffa on jäänyt jossain kovassa Tim Burton-fanitus vaiheessa näkemättä uudelleen, vaikka muut Burtonit on kyllä katsottu moneen kertaan. Ehkä pidin tätä ala-asteen aikaisena hömppäleffana. Alec Baldwin ja Geena Davis ovat pari, jotka kuolevat ja heidän taloonsa muutta pian Äitipuoli Catherine O'Hara, Gootti-tytär Winona Ryder ja isä Jeffrey Jones. Baldwin ja Davis yrittävät pelotella heitä pois onnettomina kummituksen alkuina, mutta kun siitä ei tule mitään, niin paikalle manataan Michael Keatonin esittämä Betelgause. Kyseessä on hassu kauhukomedia, jonka piti alunperin olla kauhuelokuva. Betelgausen hahmo on kuin sekoitus freddy kruegeria, jokeria ja Mask-hahmoa, mutta siitä en tiedä kuinka paljon edellä mainitut ovat matkineet taas Betelgausea

Lukuisten suosituksien jälkeen, tämä minulle kuulemma räätälöity elokuva, The Boondock Saints (1999) tuli sitten vihdoinkin katsottua director's cut versiona. Aikaisemmin olin jättänyt leffan huomioimatta, koska sekoitin sen johonkin mexicolaisista jengeistä kertovaan tusinaleffaan, jossa olisi sivuosassa voinut olla vaikka Danny Trejo, mutta ehei, kyseessä olikin Troy Duffin ohjaama elokuva, joka tuo mieleen Tarantinon jalanjäljissä tulleet Guy Ritchie-elokuvat ja Dogman... ja tietenkin Tarantinon omat elokuvat, varsinkin Reservois dogsin ja Pulp Fictionin Vincentin ja Juleksen. Eli nyt ymmärrän, miksi tätä leffaa sanottiin juuri minulle sopivaksi. Jos olisin nähnyt tämän vuonna 1999, olisi se varmasti noussut yhdeksi suosikkileffoistani kautta aikain. Nyt sitä on vähän ajan hammas syönyt ja se näyttää juuri aikansa leffalta kaikkine cooleine kuvakikkoineen, hahmoineen, musiikeineen ja takaumineen. Myös kaikkea raflaavaa on mukana, kuten fuck-sanan hokemista, homoste

Ostin blu-raynä Timur Bekmambetovin ohjaaman Wanted (2008) , koska olin nähnyt sen aiemmin toisella silmällä 2008 ja pidin sitä silloin ihan hömppäleffana, mutta jotenkin se kutkutteli mielessä, että olisikohan siinä ollut jotain muutakin, joten oli aika avata olut ja katsoa uudelleen. James McAvoy (x-men) on paniikkihäiriöistä kärsivä luuseri, joka käy paskatyössä haukutavana ja samaan aikaan paras kaveri Chris Pratt (Guardians of the galaxy) panee tyttöystävää kotona. Kaiken lisäksi hän maksaa vielä kortongitkin heille siihen päälle, että aika syvässä suossa ollaan. Tämä oravan pyörä toistuu päivästä toiseen ja Nine Inch nailsin biisi "Every Day Is Exactly the Same" tukee vielä tätä prosessia. Mielialalääkkeitä palaa kuin karkkia. Kunnes Angelina Jolie tulee kaupassa kertomaan, että hänen isänsä oli mestari ammattitappaja ja isän murhaaja pitäisi päästää päiviltä (Thomas Kretschmann, avengers age of ultron). McAvoyn tilille putoaa 3milj. dollaria, joten hän voi