Hobbit: An Unexpected Journey (Extented Edition 2012)

Lord Of the Rings Trilogia oli yksi hienoimmista ja eeppisemmistä leffatrilogioista tullessaan ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Siksi olin ensimmäisellä kerralla hieman pettynyt Hobitti-trilogiaan, koska selkeästi yritti olla yhtä iso, kuin alkuperäinen trilogia, mutta lähdemateriaalin pienuuden takia, se ei ollenkaan pystynyt samaan mahtipontisuuteen uskottavasti. Myöskään hienoa synkkää ilmettä ei enää tavoitettu. Nyt päätin vuosien jälkeen, kun molempien trilogioiden katselusta on kulunut pitkä aika, antaa Hobiteille uuden mahdollisuuden ja katson kaikki LOTR-Sagan elokuvat kronologisessa järjestyksessä. Alottaen siis ensimmäisestä Hobitti-elokuvasta. Aion katsoa elokuvista Extented-versiot ja tutkia, parantaako pidennetyt versiot elokuvaa, tai tarinaa. Edessä on siis 18 tunnin matka.

Hobbit: An Unexpected Journey (Extented Edition 2012)

Elokuvassa ei olekkaan tällä kertaa Sormuksen ritareita, vaan heidät korvaa joukko hassunkurisia kääpiöitä, jotka Gandalf kerää yhteen ja nappaa reissuun mukaan nuoren Bilbo Reppulin, tavoitteena nousta vuorelle ja hakea sieltä Arkkikiven, jota lohikäärme Smaug vartioi...

Faktahan on se, että Ian McKellen ON Galdalf ja Bilbo Reppulia ei kukaan muu näyttelisi paremmin, kuin Martin Freeman. Muutenkin elokuvan roolitus on oikein onnistunutta. Thorin-kääpiö ei ole ihan Aragorn, vaikka hänen isoihin saappaisiin Thorinia astutetaan, mutta on se vaan Badass-kääpiö. Tällä kierroksella huomasin ekaa kertaa, että Rimakauhua ja rakkautta-sarjasta tuttu James Nesbitt on Bofurina. Muut kääpiöt jäävät taka-alalle, eikä niitä muista. Myös muita tuttuja kasvoja alkuperäistrilogiasta nähdään, kuten edesmennyt Christopher Lee Sarumanina, Hugo Weaving Elrondina ja Cate Blachett Caladrielinä. Andy Serkis on loistava CGI-klonkkuna ja Arrow-sarjasta tuttu Manu Bennett on taas täysin tunnistamaton CGI-Azog the Defilerinä.  Tämä olikin ensimmäisellä kerralla katsottuna ensimmäinen ongelma mikä häiritsi, että Azog oli tehty CGI:nä, eikä maskeerauksena. Tällä kerralla silmä oli jo tottunut vahvaan CGI:hin. Alkuperäisessä Trilogiassa tuli ihasteltua paljon maskeerauksia ja käsityötä, mutta ajat ovat muuttuneet ja nykyään CGI-on vahvasti läsnä tällaisissa teoksissa.

Elokuva onkin hyvin CGI-painotteinen ja ekalla kerralla se olikin shokki, mutta tällä kertaa olin jo tottunut kuvaan, joka oli paikka paikoin erittäin kaunis, eikä alkuperäis-trilogian lavasteet olleet enää niin tuoreessa muistissa, että vertailu haittaisi katsomiskokemusta. Muutenkin elokuva on paljon iloisempi, puhtaampi ja kepeämpi ilmeeltään, kuin synkkä, vakava ja likainen LOTR. Vaikka erilaisia ällöttäviä örkkejä saadaankin nähdä loppupuoliskolla.

Extented versiosta huomasin, että pidemmät kohtaukset rauhoittivat elokuvaa ja loivensivat kuvaa siitä, että elokuva on vain videopelimäistä kohkausta paikasta toiseen. Paikkoihin ja asioihin syvennyttiin paremmin ja hienoja kohteita ihasteltiin pitempään. Rauhallisemmat kohdat olivatkin minulle mieluisampia ja olisin voinut konnussakin viettää aikaa pidempään.  Myös kääpiöiden lauluosuuksia oli lisätty ja ne olivat minusta ihan mukavaa nähtävää, ovathan ne suoraan kirjasta. Elokuva seurasi muutenkin kirjan tapahtuamia liiankin tarkasti. Puvustus oli tälläkin kertaa huippuluokkaa.

Erityiseksi suosikkikohdakseni nousi Bilbon ja klonkun arvoitusten heittely toisilleen, jota olisi voinut seurata pitempäänkin. Siinä oli tunnelma parhaimmillaan.

Tällä kierroksella ekaa Hobittia oli ihan miellyttävä katsoa ja se viihdytti melkein koko pitkän kolmetuntisen kestonsa, tuoden sopivasti mieleen alkuperäistrilogian ja paljastaen alkuperää kaikille tärkeille asioille ja tapahtumille Lord of the ringseissä. Eihän tämä ole läheskään niin upea, kuin alkuperäistrilogia, mutta mukavaa extraa kirjojen ja hahmojen faneille, jota pidennnetty versio hieman parantaa.


Seuraavaksi sitten kohdataan Smaug ja katsotaan, miten keskimmäinen osa on kestänyt aikaa...

- Kai Kumpulainen 4.2.2020