Teenage Mutant Ninja Turtles (1990)

Kun olin kahdeksan vuotias nassikka, niin Ninja Turtlesit rantautuivat Suomeen ja ensikosketus niihin oli se ensimmäinen suomessa julkaistu sarjakuva (1990), sekä kasibittisen Nintendon peli.

Teenage Mutant Ninja Turtles (1990)

Kun sitten yhtenä päivänä sitten näin Anttilassa videokasettina Steve Barronin ohjaaman Teenage Mutant Ninja Turtles (1990) live-action elokuvan, niin sehän oli pakko kinuta äitiltä kotia. Eihän sitä voinut uskoa todeksi ollenkaan...  Ja voi pojat, miten uskomaton leffa se olikaan! Katsoin sen valehtelematta 100 kertaa lapsena, jokaisen koulupäivän jälkeen vuoden ajan (1990-1991). Katsoin sitä kavereiden kanssa ja jopa isän kavereiden kanssa ja yksikseen ja ihan miten päin vaan.



Oli mahtavaa nähdä hienot turtlesit elävinä Jim Hensonin luomuksina. Elettiin kumminkin aikaa ennen Jurassic Parkia ja tällaiset kilpikonnapuvut ja animatroniikat olivat jotain uskomatonta.
Jatko-osistakin tykkäsin, mutta niissä ei ollut enää sitä tiettyä särmää ja rankkuutta, mitä ekassa vielä oli. Eka olikin yllättävän synkkä, vaikka komediaakin löytyi. Synkkyys juonti juurensa alkuperäisistä mustavalkoisista sarjakuvista, jotka olivat enemmänkin suunnattu aikuisille lukijoille.  Jatko-osissa taas mentiin perheleffan puolelle ja turtlesit eivät esimerkiksi enää käyttäneet aseita tappeluissa. 



Tässä oli myös huikeita taistelukohtauksia, joita me pojat matkittiin pihalla ja pitihän ne nunchakutkin vääntää koulun puukässän tunnilla, että pääsi reenaamaan Mikeyn liikkeitä.

Judith Hoag oli hyvä Aprilina ja harmikseni se vaihdetiin kakkos-osaan eri näyttelijäksi.



Mukana oli yllätyksekseni myös Vigilante-hahmo Casey Jones ja Elias Koteas onkin mulle se ainut oikea CJ. Aina kun näen Koteaksen jossain elokuvassa, ekana tulee mieleen Casey Jones ja Turtlesit.



Silppurin ensimmäinen sisääntulo saa vieläkin kylmät väreet tulemaan ja hän onkin kuvattu Darth Vadermaisena uhkaavana hahmona, eikä piirrettyjen koomisena pahiksena. Silppuria esitti James Saito.



Tikkukin oli todella hyvin tehty käsinukke ja ihmettelen, että miten se jatko-osissa muuttui jotenkin surkeamman näköiseksi. Äänenä toimi Kevin Clash.



Sam Rockwell tekee myös pienen roolin nuorisorikollisten päänulikkana.

Leffassa on todella hienoa kuvausta teini-iän vaikeuksista ja veljesten riidoista ja perheen tärkeydestä. Tämän takia se onkin draamapuolella huomattavasti korkeammalla, kuin jatko-osat. Elokuva on myös valaistu paljon paremmin, kuin myöhemmät osat, ja näyttääkin paljon paremmalta ja uskottavammalta sen takia.

Musiikit elokuvassa olivat melko hiphop-painotteisia ja soundtrack sisälsi artisteja kuten Partners in Kryme, M.C. Hammer ja Hi Tek 3. Scoresta vastasi taas Orchestra on the Half Shell.

Kyllä, tämä on vaan se Turtles nro1. leffa ikuisesti, vaikka diggaan myös kaikista jatko-osista ja Michael Bayn rebooteistakin. Blu-rayn lisäksi minulta löytyy se alkuperäinen VHS-kasetti edelleen. Nostalgialasit päässä en osaa, enkä halua tätä arvioida kovinkaan objektiivisesti, joten annan sille arvosanaksi sen ansaitseman 5/5.

- Kai Kumpulainen 30.8.2018



Uusintakatselu 4.5.2019

Tänään katselin taas kerran vuoden 1990 turtles leffaa. Vaikka olen nähnyt tämän yli 100 kertaa aikanaan ja osasin kaikki vuorosanat ulkoa, niin silti se tuntui eri leffalta kuin ennen. Asiat tapahtuivat kauhean nopeasti ja huippukohdat meni ihan yhtäkkiä ohitse.

No silppurin ensi esiintyminen oli taas huikean cool, vaikka nauratti se "i am your father"-line, kun hahmo on muutenkin kuin darth vader. Ehkä se oli tarkoituksellinen populaarikulttuuriviittaus.

Muutamia hommia tajusin muuten erilailla nyt aikuisena, kuin silloin lapsena, mutta pääsääntöisesti oli aika sama meno.

Vieläkin tämä on paras Turtles leffa ikinä.

- Kai Kumpulainen 4.5.2019

Tässä se kasetti, jota lapsena katsoin yli 100 kertaa läpi ja vieressä tuore Necan Leonardo.

Julistetaidetta: