Parhaimmat X-men elokuvat: Logan (2017) ja X-men 2 (2003).

Katsoin kaksi mielestäni parasta x-men elokuvaa peräkkäin ja tarkastelin, ovatko ne kestäneet aikaa, vai joko mieli alkaa muuttua. Toinen niistä oli Hugh Jackmanin miltei 20-vuotisen Wolverine-roolin lopettava LOGAN. 

Jo Dark Knight trilogian alkuajoista uskalsin toivoa, että Wolverine saisi saman käsittelyn uskottavalla ja realistisella elokuvalla, joka on lasten ja nuorten sijasta suunnattu suoraan aikuisille. Siis todellinen pesäero tuolle sci-fin ja fantasian täyttämälle x-men sarjalle, jonka wolverinen soolot olivat täyttä huttua. Tosin The Wolverine (2013) esitteli, jo vähän parannusta, mutta silti se ei tarjoillut sitä raadollista draamaa ja k-18 meininkiä, jota odotin näkeväni. Monta monituista vuotta siinä meni, kunnes Wolverinen joutsenlaulu vihdoin saapui kankaile 2017. Traileri näytti täydelliseltä. Musiikki oli Johnny Cashia ja kaikki viittasi karuun draamaan, josta teiniromanssit puuttuivat. 

Kun vihdoin pääsin näkemään elokuvan ja sen tyylikkäät alkumetrit, olin innoissani. Logan oli saanut parhaat äijäkliseet, mitä voi toivoa. Charmantisti harmaantunut wolverine, jolla oli rosoinen parta, sisäisiä ja ulkoisia tuskia, elämä päin persettä ja tietenkin alkoholiongelma. Myös kuolettava sairaus vaivasi sisäisesti. Tällaiset hahmot ovat parhaita. Kilometrit näkyy takana, mutta loppumetreillekkään ei suoda onnea ja kaikki on niin synkkää ja raskasta. Supermiehestä on tullut inhimillinen haavoittuva kehäraakki, jonka haavat eivät parane, kynnet eivät suostu pompahtamaan kunnolla rystysistä, jotka muutenkin mätivät. Viinan voimalla selviytyy paskaduunista limon kuljettajana, jonka kyydissä pörrää ties mitä rikkaita kusipäitä. Näkökään ei ole entisensä. Tarvittaessa hoituu kyllä fyysiset maatilan työt hihattomassa paidassa. Kun vielä soppaan heitetään näennäis tytär, jonka isähahmoksi Logan pakotetaan, on draamapaketti kasassa.

Wolverinen lisäksi elokuvassa jättää jäähyväiset toinenkin legendaarinen mutanttihahmo, eli Charles Xavier, jota on jo kohta 20-vuotta näytellyt Patrick Stewart. Tikittävä aikapommi-Xavier on dementoituneena ysikymppisenä inhorealistinen näky ja kaikki se ylivoimaisuus on enää muisto vain. Spoilatakseni hieman sanon, että onkin tosi raadollista nähdä hänen heittävän henkensä kovin epäeeppisissä olosuhteissa täysin avuttomana ja tulla lopulta haudatuksi vielä johonkin random metsään, ilman suuria hautajaisia. Xavier vielä kuolee luullen, että hänet tappoi Logan, joka halusi vaan päästä eroon taakasta. Todella karu kohtalo. Dafne Keen vetää loistavan lapsiroolin x-23:na, ollen jopa melko pelottava välillä.

Kaikki elokuvassa oli liiankin täydellisesti sitä, mitä olin odottanut näkevöni, joten tietenkin on keksittävä jotain nillitettävää. Marvel tyylisesti pahikset ovat tässä melko mitään sanomattomia.  Narcosin Boyd Holbrook kyllä hoitaa pestinsä ihan hyvin, mutta hänelle ei ole kirjoitettu mitään todella kiinnostavaa tehtävää. Sankareiden pahin vihollinen onkin lähinnä vanhuus. Olin myös hieman pettynyt siihen, että näiden legendaaristen hahmojen touhut päättää laiskasti kirjoitettu Wolverine-klooni. Jotenkin se ei ollut sitä, mitä olisin toivonut näkeväni. Myös loppupuoliskon lasten mutanttitoiminta alkoi tuoda mieleen surkean loppupuoliskon Mad Max kolmosesta. Onneksi ei ihan niin pitkälle, menty, mutta ajatuksissa kävi, että ei taas tätä perus x-men sontaa. Tämä ei sovi leffan tunnelmaan. Lopputaistelusta tulikin mieleen, että nyt ei oltu enää eeppisen draaman parissa, vaan elokuva alkoi muistuttaa keskiverto toimintaleffaa, jollaista en jaksaisi katsoa, ilman x-men hahmoja.

Kyllä tässä kumminkin voitonpuolelle mentiin ja elokuva onkin mielestäni edelleen paras X-men sarjan elokuva, vaikka onkin kovin irrallinen muista osista ja tuntuu melkein elseworld-tarinalta. Elokuva on parhaimmillaan rauhallisimmissa draamakohtauksissa ja roadmovie-kohdissa. Myös alkupuolella nähtävä wolverine toiminta raakuuksineen on nannaa. Vihdoinkin nähdään mitä adamantiumkynnet tekevät, kun ne upottaa cholon naamaan.

Elokuvan on ohjannut James Mangold, joka petraa huomattavasti edellisestä Wolverine-ohjauksestaan. Onhan kaverilla cv:llä sellaisia leffoja kuten Walk the line ja Johnny Cashin henki välittyy tästäkin elokuvasta muutenkin kuin lopputekstien musiikkina.

Tarina pohjautuu löyhästi suosittuun Old Man Logan - sarjakuvaan.

Vaikka tämä on mielestäni se paras x-men leffa, olen aiemmin nähnyt tämän vain kerran elokuvateatterissa ja blu-rayin katsomiseen menikin yli kaksi vuotta. Se ei johdu siitä, että elokuva olisi niin huono, vaan siitä miten tyhjentävä matka se lopulta on ja kuinka paljon voimia pitää aina kerätä uutta katsomiskertaa varten, koska kyse ei ole mistään kevyestä hömpästä. 

Suosittelen katsomaan ainakin kerran, vaikka et pitäisi yhdestäkään aiemmasta x-menistä.

Toinen x-men suosikeistani on X-men 2, eli X2, joka menee mielestäni kaikkien x-men elokuvien edelle. Days of future past tulee kolmantena ja Deadpooleja en laske nyt mukaan ollenkaan. Bryan Singer on luotto X-men ohjaaja ja tässä elokuvassa hän hoitaa tonttinsa huolella.

Muistan mikä kuhina oli kun ensimmäinen x-men elokuva tuli teattereihin. Silloin ei ollut vielä edes Raimin Spider-maneja tullut nostamaan hypeä. Olikin ihmetys, että jatko-osan tullessa 2003, se oli vieläkin parempi, kuin edellinen osa. Se oli jopa niin hyvä, että hetkeksi hämäännyin pitämään kolmatta osaakin ihan mukiin menevänä. Myöhemmin olen todennut asian olevan toisin.

Elokuvan alussa nähtävä Nightcrawler-kohtaus valkoisessa talossa, on vielä tänäkin päivänä loistava ja kestänyt aikaa hyvin. Se on niin hyvä kohtaus, että se pitää mainita erikseen. Tajusin muuten vasta nyt tällä katsomiskerralla, että näyttelijänä toimii Alan Cumming. Vahvan maskeerauksen alla kaveria ei meinaa tunnistaa, mutta muista rooleistaan poiketen, tässä hän ei ole mielestäni ärsyttävä. 

Elokuvassa on vahvoja teemoja, kuten erilaisuus ja erilaisuuden pelko. Mutanttiuus onkin verrattavissa muihin vähemmistöryhmiin, joita peljätään ja sorretaan. Toinen muistettava kohtaus on se, missä jäämies menee kertomaan perheellleen, että on mutantti. Äidin reaktio onkin, että "kyllä me vielä rakastetaan, mutta oletko yrittänyt olla vähemmän mutantti" ja miten me hoidetaan tämä "mutanttiongelma", johon Logan tokaisee ärtyisästi "mikä mutanttiongelma?". 

Elokuvassa on coolin actionin lisäksi huomioitu hahmojen koomiset puolet ja niistä saadaankin hauskoja tilanteita aikaiseksi, jotka eivät tunnu päälleliimatuilta irtovitseiltä, vaan saavat pitämään hahmoista enemmän. Toiminnan, draamaan ja huumorin tasapaino on loistava siis.

Elokuva on täynnä x-men sagan huippukohtia ja ainut kritisoitava asia, mitä tulee mieleen, on se, että x-men aluksen CGI on vanhentunut pahasti vuosien varrella. Siinäpä se.

Musiikista vastaa John Ottman, joka onkin oikein jylhää kuultavaa.

Kun miettii, miten paljon Avengereiden yhteisestä ekasta elokuvasta kuhistiin ja mietittiin, että miten noin monta hahmoa voi toimia samassa elokuvassa niinkin  hyvin, niin unohdetaan, että X-men teki sen jo 10-vuotta aiemmin loistavasti. Suosittelen tätä, jos aiot katsoa vain yhden x-men elokuvan koko sagasta.

- Kai Kumpulainen 3.12.2019