Skyscraper (2018)

Dwayne Johnson näyttää Skyscraperin kannessa juuri siltä, miltä kaikki lapsuuteni toimintasankarit piirrustuksissani, eli likainen mies rikkinäisissä vaatteissa roikkumassa jumalattoman korkealla yhdellä kädellä pilvenpiirtäjän ikkunan reunalla, alla varma kuolema ja liekkejä. Tämän takia kiinnostuin elokuvasta, vaikka muuten olisin skipannut tämän kaltaisen tekeleen tusina-actionina. Jotakin alkukantaista ja 8-vuotiaaseen Kaitsuun vetoavaa tässä kannessa oli ja päätin hommata Blu-rayn.

Kyseessä on komedia ohjaaja Rawson Marshall Thurberin (Dodgeball, Millerit) ohjaama, ensimmäinen vakavampi toimintajännäri, vuodelta 2018. Heti alussa on selvää, että leffan päävaikuttajat ovat Die Hardissa ja Towering infernossa, tosin vain pintapuolisesti.

Entinen merijalkaväen mies, Dwayne Johnson on epäonnistuneen FBI-keikan jälkeen eri hommiin siirtynyt perheen isä. Hän on menettänyt räjäyksessä toisen jalkansa ja siksi käyttää proteesia. Hän on saanut tärkeän viran uudesta Hong Kongissa sijaitsevassa, maailman korkeimmassa hi-tek pilvenpiirtäjässä. Vaimona toimii paluun valkokankaalle tehnyt ysäritähti Neve Campbell ja lapsia löytyy kaksi. yhtenä iltana terroristit kaappaavat tyhjän pilvenpiirtäjän, jossa Johnson perheineen asuu ensimmäisinä asukkaina, ja terot pistävät rakennuksen keskeltä palamaan. Vaimo ja lapset jäävät liekkien vangiksi ja The Rockin on lähdettävä ulkoapäin kipuamaan, rakennusta ylöspäin, keinolla millä hyvänsä. Välillä keikutaan nostokurjessa ja välillä tehdään huimia loikkia nosturista palavaan taloon tai roikutaan köyden varassa rakennuksen kyljessä yms.

Tämä elokuva on selkeä tribuutti kaikille 90-luvun toimintajännäreille, hyvässä ja  pahassa. Suurimpana vaikuttajana on toiminut tietenkin kasarin Die Hard, mutta muuten meno muistuttaa varsinkin ysärin lopulla nähtyjä isomman budjetin toimintaspektaakkeleita, joissa on jokin tekninen rakennus, johon sankari pyrkii videopelimäisesti taso tasolta loikkien ja erilaisia ansoja väistellen. Mm. iso trubiini jonka siivet pyörii ja sen sisään on päästävä, on varmasti tuttu jostain.

Elokuva on yksi iso Kliseekimppu näille ysärin toimintaleffoille. Löytyy alun intro-kohtaus, jossa nähdään kuinka sankari mokaa työkeikalla ja siinä kuolee traagisesti mm. lapsi, joten sankarille jää henkiset ja fyysiset arvet. On läheinen tiimikaveri, joka on kokenut samat kohtalot, mutta paljastuu pian vaihtaneen puolta vastapuolelle. On syylliseksi lavastettu sankari. On CIA-ryhmä, joka päämajassa tutkii sankarin taustoja todeten millainen sotasankari kyseessä on. Löytyy terroristi ryhmä, jonka johtaja on ihan mulkero ja muut jäsenet viiksiä myöden ihan kuin ysäriltä repäisty. Löytyy hong kongilainen mafiaryhmä, jonka liiderinä toimii kylmäverinen badass nainen... Ja sitten se hi-tek rakennus, joka toimii stunt-ratana ja sieltä löytyy mitä kummallisempia gimmickejä, kuten moderni peilitalo. Taloa ohjataan tietysti hassunnäköisellä kaukosäätimellä... 

Ja tietenkin päähahmo on lihaskimppu, joka laukoo onelinereitä kun tappaa pahiksia.

Jos tämä leffa olisi tehty 90-luvulla, niin siinä olisi varmasti ollut pääosassa Bruce Willis, tai vähintään Arnold Schwarzwenegger. Dwayne Johnson on tämän päivän Arska, mutta vaikka hän on sympaattinen köriläs, puuttuu näyttelijältä karismaa ja tiettyä badassiyyttä, mitä vanhemmilla toimintasankareilla oli. Siksi tässä leffassa on pieniä uskottavuusongelmia välillä. Sen lisäksi The Rock on kömpelön näköinen järkäle pomppimaan ja hyppimään uskottavan näköisesti eri ansoissa ja tasoissa. Eikä toisen jalan puuttuminen lisää ainakaan tätä uskottavuus-aspektia. Tosin tämä pieni juttu proteesin kanssa, oli toimintasankarille uutta ja siitä pinnat. Jalaton ei siis ole todellakaan kädetön.

Katsoin myös levyltä löytyvät Deleted scenesit. Niissä oli kohtia, jotka olisivat tehneet elokuvasta hitusen rankemman, kuten ruumiita kylpyammeessa yms. Myös pieniä juoniaukkoja oli tilkitty selittämällä talon toimintaa ja palon kulkua yms. Onneksi nämä oli jätetty pois, koska nyt elokuvalla oli hyvä klassinen toimintaleffojen pituus, eli 1h45min ja lopputekstit alkavat jo 1h33min kohdalla, joten ei ehdi pitkästyä. Blu-rayn kuva oli äärettömän terävä ja leffa näyttikin hienolta sitä katsoessa. 

Tämä on elokuva, jota suositellaan aivottomien 90-luvun toimintajännäreiden ystäville, jotka valittavat, että sellaisia ei enää tehdä. Samalla se on 100 miljoonan budjetilla tehty darra-aamun elokuva, jonka juoni ei kestä lähempää tarkistelua.

- Kai Kumpulainen 24.10.2019