Tilaajat

The Boys (2019)



Nyt löyty pitkästä aikaa sellainen sarja jota katsoo innolla ja odottaa näkevänsä seuraavan jakson pian. Yhtään tyhjäkäyntiä ei ole kahdeksaan jaksoon eksynyt. Kyseessä on Amazon primen lippulaiva-sarja The Boys (2019).

Sarjassa eletään vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Supersankarit elävät keskuudessamme ja ovat supertähtiä, kuten urheilijat, mutta huomattavasti isommalla volyymillä. Alkuasetelma tuo mieleen The Watchmenin, mutta näillä sankareilla on supervoimia. Superit tosin käyttäytyvät hyvin epäsankarimaisesti ja paljastuvat todellisuudessa äärimmäisiksi kusipäiksi. Näin ehkä kävisi oikeastikin, jos tuollaisia jumalvoimia annettaisiin normi-ihmiselle. Pysäyttämätön supersankari voisi tehdä ihan mitä huvittaa, koska kukaan ei voisi asialle mitään. Kryptoniittia ei ole. Ja niin nämä Superit tekevätkin.
Esim. A-train niminen "flash-tyyppinen" supernopea tyyppi juoksee huvikseen yhden kihloihin menossa olevan tytön läpi, ja tyttö räjähtää mössöksi. Tämän jälkeen hän naureskelee asialle baarissa, toisten Superien kanssa. Tytön poikaystävä todistaa kyseisen murhan lähietäisyydeltä ja liittyy pian The Boys-ryhmään, jonka jäsenet ovat menettäneet läheisiään Superien sekoiluiden johdosta ja he aikovat kostaa keinolla millä hyvänsä. Superit ovat niin isoja tähtiä, että heidän maineensa puhdistaa jatkuvasti jättiyhtiö The Voight, joka pitää yllä puhtoista markkinointi imagoa Supereille. The Voightin jättitornissa majailee parhaimmat ja kuuluisammat Superit nimeltä Seven. Seven muistuttaa huomattavan paljon DC:n Justice League, jonka irvikuva se onkin. On Queen Maeve (Wonder woman), Deep (Aquaman), A-train (flash), Black Noir (g.i. joen snake-eyes), Starlight (Power girl), Transclucent (näkymätön mies) ja Johtajana toimii isänmaallinen Homelander (Superman).
Poikaystävä, jonka tyttöystävä saa alussa surmansa, on Jack Quaid (Dennis Quaidin poika!) ja hänet The Boys-tiimiin tuo puoliväkisin The Butcher, jota näyttelee loistavasti Karl Urban.
Sarja tuo tuoreen tuulahduksen läpikaluttuun supersankari genreen ja kääntää asetelman päälaelleen. Mitä jos Superman olisi psykoottinen narsisti sekopää? Kuka sille mahtaisia mitään. Tai mitä ihmiset tekisivät, jos saisivat käsiinsä pysäyttämättömät voimat? Tuskin mitään kovin sankarillista. Tai näkymättömyys? Menisikö näkymätön mies hengaamaan naistenvessaan alasti. Justice League tai Avengers olisi tuskin täynnä puhtoisia sankareita. Samalla sarja nerokkaasti kritisoi ääriuskovaisia, amerikkalaisuutta, armeijaa, suuria korporaatioita, amerikan uutisointia ja salaliittoteorioita. Mikään ei ole tarpeeksi pyhää.



Sarja on selvästi suunnattu aikuisille ja tästä varoitetaan jokaisen jakson alussa isosti. Sarjassa onkin varsinkin alkupuolella todella graafista ja nihilististä väkivaltaa, eroottisia kohtauksia, kaluja vilautellaan  ja muuta törkyä näytetään. Sarja alkaakin maukkaasti todella törkyisellä meiningillä, mikä valitettavasti hieman hiipuu kauden loppua päin paneuduttaessa hahmoihin ja draamaan. Alkupuoli kaudesta onkin melkein parodiaa/komediaa, mutta loppupää taas todella synkkää kamaa, eikä pervoa meininkiä unohdeta. Sarjassa on myös hyviä twistejä, joten kaikki ei olekkaan niin, miltä aluksi näyttää.

Sarja vie Watchmenin idean pitemmälle ja päivittää sen tähän päivään. Tämä on sarja, jollaisen olisin Titans-sarjan halunnut olla, mutta se ei uskaltanut mennä näin pitkälle, vaikka pintapuolisesti yritti olla kovinkin rankka ja realistinen. Brightburnia en ole vielä nähnyt, mutta uskon, että tämä sarja ottaa aiheesta enemmän irti. Sarja perustuu sarjakuvaan, joka on vielä tylympi.



En malta odottaa seuraavaa kautta.

- Kai Kumpulainen 28.10.2019

Kommentit

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Greystoke - The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984)

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Prospect (2018)

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kahdeksan Surmanluotia (1972)

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)