Tilaajat

The Flash - The Pilot (1990)


The Flash televisiosarjan pilottijaksoa myytiin vuonna 1990 harhauttavasti elokuvana VHS-muodossa. Juuri oli tullut suosittu Batman (1989) ja Darkman (1990) ja synkät supersankarielokuvat olivat supersuosittuja. Niinpä Flashista tehtiin televisiosarja, joka sai ensin pilotti osan. Arvostelen pilotin erikseen, koska lapsena sitä pidettiin Flash-elokuvana.

Pilotissa katuja hallitsee holtiton moottoripyöräjengi, joka pitää kaupunkilaisia pelon vallassa ja räjäyttelevät autoja ja taloja riehuessaan pitkin katuja. Samaan aikaan Barry Allen on labrassaan tutkimassa rikoksia, kun salama iskee ikkunasta osuen Barryyn ja epämääräisiin kemikaaleihin. Myöhemmin paljastuu, että Barry on saanut uusia voimia ja hän on salaman nopea. Moottoripyöräjengi hyökkää poliisivoimia vastaan ja samalla kuolee Barryn poliisiveli. Barry aikoo kostaa Jengille käyttäen uusia voimiaan ja asua, joka kestää suunnatonta nopeutta. Jengiä johtaa sadistinen arpeutunut Pike.

Moottoripyöräjengi salaisine kerhotiloineen tuo mieleen saman vuoden Turtles (tmnt 1990)-leffassa nähdyn nuorisojengin (Jalka-klaani),  joka majaili samanlaisessa punkkerissa, täynnä varastettua kamaa. Jengi tuo myös mieleen  The Crow-leffassa nähdyn huligaanijengin. 
Elokuvassa on paljon kuolemia ja väkivältaa, joka vaihtelee k13-k16. Myös Flashin nopeasta seksiaktista vitsaillaan, joten ikäraja ei ole ihan selkeä tässä. On mukana myös 60-luvun Batman-sarjalle kunniaa tekeviä vitsejä.

Flash itsessään näyttää todella hyvältä ja onkin kuin repäisty suoraan sarjakuvien sivuilta. Jopa lihakset vastaavat sarjisten kuvia. Toki flashin pukua on topattu, mutta kyllä John Wesley Shipp on itsessään erittäin kovassa kunnossa, että pelkistä feikkilihaksista ei ole kyse. Myöhemmissä jaksoissa puku oli yksinkertaisemman näköinen , eikä enää niin hieno. Puku oli ilmeisesti tukala käyttää ja vei aikaa vetää niskaan. Sen verran hienon näköinen ukkeli flash on tässä pilottielokuvassa, että myöhemmät näyttelijät eivät ole vetäneet vertoja mielestäni tälle. Siksi John Wesley Shipp on minun Flash.

Sarjassa nähdään muitakin Flash-sarjakuvasta ja DC:stä tuttuja hahmoja ja jopa S.t.a.r.-Lab on mukana.
Musiikista vastaa legendaarinen Danny Elfman, joka teki myös saman ajan Batmaniin ja Darkmaniin musiikit.

Elokuva onkin yllättävän synkkä ja varsinkin alkupuolisko musiikeineen muistuttaa Burtonin Batmania. Jopa Flashista on tehty synkkä vigilante-kostajatyyppi, joka vain minulle passaa. Nykyäänhän Flash on enempi spiderman-tyylinen letkeä vitsejä murjova nuori, mutta tässä leffassa hän on kostoa vannova nelikymppinen beefcake.

Pilotilla on pituutta 2 h 15 min ja se tuntuukin paljon elokuvamaisemmalta, kuin myöhemmät jaksot. Suosittelen katsomaan, jos Supersankarisi olivat parhaimmillaan synkkiä kostajia 90-luvun alussa. Nostalgia nimittäin toimii.

- Kai Kumpulainen 21.12.2019

Salama ja salama

Jengiläinen kuulusteltavana

Barryn voimia testataan

Rikolliset saa rautatangosta päähän kohta

Arpeutunut Jengijohtaja Pike

Huolestunut kaupunkilainen

Synkkä kostaja

Promoshot 1

Promoshot 2

     

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Comic Con Finland 10.-12.5.2024

Kuva
Minulla on vuosia ollut haaveena joskus mennä Kaliforniaan, San Diegoon Sarjistapahtuma Comic Coniin. Tietenkään tuollaiseen reissuun ei ihan joka päivä lähdetä, mutta kun kuulin, että Comic con saapuisi tänne meille Suomen kamaralle ensimmäistä kertaa, hankin liput saman tien koko viikonlopulle. Mukaan seuraksi lähti yksi Helsingin kovimmmista leffaharrastajista, eli luottomies Kalle Repo. Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Comic con osoittautui huikean hauskaksi tapahtumaksi, jossa törmäsin useisiin tuttuihin kasvoihin. Tässä lyhyt reportaasi viikonlopusta. Comic Con Finland 10.-12.5.2024 Comic con järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheulukeskuksessa, jonne keskustasta pääsi kätevästi Messubussilla, joten otimme Kallen kanssa Nyssen alle ja suuntasimme pääkallopaikalle. Heti sisään tultaessa oli uusi Mad Max-elokuva massiivisesti edustettuna. Se onkin yksi vuoden odotetuimmista pätkistä. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisimpiin ohjelmanumeroihin kuului Sarjismiesten paneelikeskust
Lue lisää

Silent Hill: Revelation (2012)

Kuva
Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kumminkin, joten päätin verestää vanhoja muistoja ja tilata leffasta blu-rayn uusintakatselua varten. Saksasta löytyikin lätty, jossa oli sekä 3D, sekä 2D versiot leffasta. Oli aika astua uudelleen Silent hillin tuhkaiseen maailmaan.. Silent Hill: Revelation (2012) Silent hill kakkonen jatkaa melkein samas
Lue lisää

The Spine of Night (2021)

Kuva
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v
Lue lisää

Kauhukuu 2023 osa. 3

Kuva
Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua.  Kauhukuu 2023 osa. 3 Halloween 2 (1981) En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia
Lue lisää

The Last Witch Hunter (2015)

Kuva
Vuonna 2000 ilmestynyt avaruustoimintakauhu Pitch Black (Pimeän uhka) oli yllätyshitti ja nosti Vin Dieselin meikäläisenkin tietoisuuteen. Jonkin aikaa tulikin seurattua ahkerasti, mitä tuo mystinen mörisijä tuuttasi pihalle, mutta sitten pikkuhiljaa kiinnostus alkoi lopahtaa ja Dieselin tuotosten katselu jäi melko satunnaiseksi. Eipä miehen skaala niin laaja ollut, etteikö siihen tulisi ähky hyvinkin nopeasti. Ei ole siis kovinkaan mysteeri, miksi en ole aiemmin katsonut tätä 8 vuotta sitten ilmestynyttä The Last Witch Hunteria . Enkä aikonut oikeastaan katsoa sitä nyttenkään, mutta harvinaisia elokuvajulkaisuja lärätessäni, leffasta tuli vastaan parikin melko komeaa steelbook-julkaisua, joten kiinnostukseni heräsi. Jos leffasta on julkaistu useampikin erikoisjulkaisu, olisiko se kumminkin enemmän kuin pelkkä alelaarien tusinapätkä. Ei siinä auttanut, kuin ottaa selvää ja tilata itsellekkin peltikoppainen versio aiheesta. Kannethan ne on tärkeimmät, vai mitä. Se mikä leffassa on miel
Lue lisää

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Kuva
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto
Lue lisää

Desperado (1995)

Kuva
Kun mahdollisuuteni  elokuvien vuokraamiseen ala-ja ylä-asteen välissä avautui, niin niitähän piti kantaa kahmalokaupalla joka päivä koulun jälkeen ja uppoutua näihin loputtomiin maailmoihin, joihin en ollut päässyt käsiksi vanhempien kautta, eli äärimmäisen väkivaltaisiin toimintaleffoihin tietysti. Yksi klassikko kautta aikain on hehkuttamani Leon, mutta on myös toinen suosikki, jota en ole syystä tai toisesta niin paljon mainostanut maailmalla. Se on yksi parhaista yhdeksänkymmentäluvun toimintaelokuvista nimeltä Desperado (1995). Tuo elokuva nosti ohjaaja Robert Rodriguezin maailman kartalle, mutta samalla se teki tähtiä näyttelijöistä, kuten Antonio Bandera ja Salma Hayek. Tämä El Mariachi trilogian toinen osa ja softreboot on omissa kirjoissani klassikko, joka teki minusta fanin kaikille elokuvan päänäytelijöille. Elokuva jatkuu siitä, mihin El Mariachi jäi. Muusikko (Banderas) on menettänyt soittokätensä ja rakkaansa mafiapomo Mucolle. Kosto ei riittänyt vaan nyt hän aiko
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Enemy of the State (Valtion vihollinen, 1998)

Kuva
Teknologian kehittyessä 90-luvun lopulla vainoharhaiset salaliittoteoria- ja isovelivalvoo-elokuvat olivat kovassa huudossa. Thrillereitä kuten Eraser, The Conspiracy Theory ja The Fugitive pulpahti pinnalle. Näistä eniten "hallitus valvoo"-aiheeseen paneutui Tony Scottin ohjaama Enemy of The State, eli Valtion Vihollinen. Olen viime aikoina käynyt läpi Tony Scottin tuotantoa ja hankin tämän viimeisimpänä, blu-ray julkaisuna. Kävin tämän myös aikoinaan katsomassa elokuvateattereissa ja myöhemminkin sen olen useaan kertaan katsonut. Muistikuvat olivat oikein toimivasta ja viihdyttävästä jännäristä, mutta pitivätkö ne paikkaansa...  Enemy of the State (Valtion vihollinen, 1998) Will Smith on Robert Dean, juristi, joka saa vahingossa käsiinsä arkaluontoisen videopätkän tietämättään. Yhtäkkiä hänen pankkikorttinsa suljetaan, maine tahritaan, asunto myllätään ja kohta perässä on koko NSA. Alkaa kiihkeä takaa-ajo satelliiteja, paikannustunnistimia ja valvontakameroita vastaan... E
Lue lisää

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää