The Hobbit: The Desolation of Smaug (Extented Edition 2013)

Matkani Peter Jacksonin autioittamassa maassa jatkuu trilogian keskimmäisellä osalla nimeltä The Hobbit: The Desolation of Smaug (2013)(Extented Edition).

Jälleen Gandalf  ja Bilbo kääpiöseurueineen pyrkivät vuorelle, jossa Smaug-lohikäärme vartioi arkkikiveä...

Tällä kertaa mukaan seikkailuun saadaan sellaisia hahmoja, kuten Beorn the Skinchanger (jota esittää Beck-leffojen Mikael Persbrandt), Tauriel (Lostista tuttu Evangeline Lilly), Bard The Bowman (Luke Evans, Fast and the furious series), Thranduil (Lee Pace), The Master of Lake-Town (Loistava Stephen Fry Jeeveksestä), Legolas (vanha kunnon Orlando Bloom ) yms yms. En muista oliko kirjassa puoliakaan näistä hahmoista, mutta ainakin Legolas on tuotu vain elokuvaa varten. Ja jos jotain ärsytti ekan trilogian kohtaus, jossa Legolas skeittaa kilvellä, niin tässä on samanlaista surffausta rutkasti lisää. Oikeastaan Legolas ei tässä liikukaan muuten, kuin hyppimällä parkourilla örkinpäältä toisella jne.
Erityismaininta täytyy antaa Benedict Cumberpatchille, joka puhaltaa digitaali Smaugin henkiin loistavalla äänityöskentelyllä ja CGI-liikekaappaus-menetelmällä.

Extented editionissa nähdään tällä kertaa paljon lisäkohtauksia ja muutamia pidempia kohtauksia, jotka parantavat elokuvaa jonkin verran. On Thrain, joka on poistettu teatteriversiosta kokonaan. Beorn nahanvaihtaja esitellään hahmona paremmin ja huolellisemmin. Monet tapot ovat brutaalimpia ja päitä irrotetaankin huolella ja muutenkin asiat esitellään paremmin, eikä vain rynnätä paikasta paikkaan. Onkin erikoista, että useat kohtaukset jotka ovat poistettu, ovat tarinan kannalta oleellisia kohtia.

Suosikkikohtauksiksi nousivat Kääpiöiden harhailu ja harhat Mirkwoodin synkässä metsässä. Toinen on kun Bilbo tapaa Smaugin ensimmäistä kertaa ja yrittää mielistellä tätä.

Elokuvan negatiivisia puolia olivat jälleen vahva CGI:n käyttö ja se, että kaikki kohteet ja kohtaukset ovat joko yhtä massiivisia ja eeppisiä, että lopussa kaikelle alkaa turtua. Varsinkin kääpiöiden pako Smaugin kynsistä tuntuu pitkitetyltä ja turhan massiiviselta omaan makuuni.

Hyviä puolia oli se, että elokuva näyttää kokoajan komealta. Kaikkia lokaatioita on ilo katsella ja aseet ja puvustukset ovat huippuluokkaa. Myös oikeat maskeeraukset ovat hyvännäköisiä. Jatkettu versio rauhoittaa menoa, selventäen hahmoja ja heidän motiiveja paremmin. Myöskin toivottua raakuutta ja synkkyyttä saadaan elokuvaan lisää, poistaen ensimmäisen osan Disneymäisyyttä.

Sitten olisi vielä vuorossa viimeinen osa, ennen kuin päästään taas LOTR:ien kimppuun...

- Kai Kumpulainen 11.2.2020