Wasabi (2001)

 
90-luvulla kovin leffa ikinä oli Luc Bessonin ohjaama Leon (ja on se sitä vieläkin). Se teki minusta pitkäksi aikaa kovan Jean Reno-fanin. Kaikki vähäinenkin Reno-matsku oli nähtävä. Siinä huumassa oli ilon päivä, kun dvd:lle ilmestyi vuonna 2001 Luc Bessonin tuottama elokuva, jonka pääosassa komeili taas kerran Reno ja joka muistutti etäisesti Leonia. Tuosta light-Leonista tuli pitkäksi aikaa minun suosikkielokuva. Varsinkin, kun se oli melko tuntematon ja superviihdyttävä. Leonin draamaan verrattuna, kyseessä oli tällä kertaa toimintakomedia. Enimmäkseen komedia, koska toimintaa oli melko vähän loppupeleissä. Mutta se toiminta oli sitäkin viihdyttävämpää over-the-top osastoa. Kyseessä on Gérard Krawczykin (Taxi 2-4) oudosti nimetty Wasabi (2001)   

Wasabi (2001)   

Elokuva kertoo kovaotteisesta ranskalaisesta kytästä Hubert Florentinista, joka hoitelee rikokset suurimmaksi osaksi nyrkein ja loput Magnum 45:lla. Erään keikan jälkeen hän lähtee vanhan tyttöystävänsä hautajaisiin Japaniin, jossa pian paljastuu, että hänellä on 19-vuotias tytär edesmenneen tyttiksen kanssa. Tytön tililtä paljastuu myös järkyttävän iso summa rahaa, mutta samalla tyttö on suuressa vaarassa, joten Hubert jää suojelemaan tytärtään vaaroilta, ilman, että tyttö tietää tämän isäkseen...

Tällä kertaa Reno esittää palkkatappajan sijasta perinteistä Dirty Harry-roolia, mutta sen koomisesti yli vetäen. Kun mies iskee nyrkillä, pahikset lentävät metrejä taaksepäin. Samoin, jos heitä ampuu aseella, vastustaja sinkoutuu ilman halki jopa päälle kymmenen metriä. Tämä vie tarinalta uskottavuutta, mutta lisää viihdyttävyyttä ja tuo rentoutta elokuvaan. Renon buddycoppina toimii huvittavan näköinen Michel Muller Momona. Tyttären energisessä ja hengästyttävässä roolissa toimii söpösti Ryōko Hirosue (Departures).

Elokuvan tunnelma on hyvin tuttu ranskalaisista toimintakomedioista ja varsinkin Luc Bessonin tuottamat Taxi-elokuvat tulevat mieleen. Missään nimessä tässä ei päästä Leonin kaltaisen mestariteoksen tasolle, mutta jotain samaa on Renon ja Ryōko Hirosuen sympaattisessa suhteessa, kuin Leonin ja Mathildan. Siksi kutsunkin tätä elokuvaa Light-leoniksi. Japani on elokuvassa kuvattu eksoottisena paikkana.

Nyt 20-vuotta myöhemmin uudelleen katseltuna elokuva ei enää iskenyt kuin tuhat volttia ja oli välillä jopa hieman tylsä. Huippukohdat muistin vielä ja ne toimivat ihan hyvin ja nostalgisesti. Musiikeita varsinkin Prodigyn Voodoo people oli oikein nostalginen. Prodigy viittauksia nähdään myös Yumin huoneen seinällä. Viihdyin silti puolitoistatuntisen melko kepeästi läpi ja hauskaakin oli.

Suositellaan Luc Bessonin ja Jean Renon faneille. Elokuvasta löytyy ranskankielinen alkuperäisversio ja Enkkudubbaus. Katsoin ranskankielisen.

- Kai Kumpulainen 5.3.2001

Julistetaidetta: