Underwater (2020)

Merenalaiset monsterileffat kuten Leviathan (1989) ovat mielestäni olleet aivan loistavia. Tällaisia elokuvia on vain valitettavan vähän nykypäivänä. Leviathan otti vaikutteita ensimmäisestä Alien elokuvasta ja heitti tilanteen syvälle merenpohjaan, joka voi olla vielä ahdistavampi paikka, kuin avaruus. Yllätyin iloisesti, kun kuulin, että vastaavaa oli tehty tänä vuonna, täysin vakavissaan ja tarvittavalla budjetilla. Kun sekaan vielä on heitetty aimo annos H.P.Lovecraftia, niin leffa oli pakko saada nopeasti nähtäväksi. Kyseessä on William Eubankin (The Signal) ohjaama elokuva Underwater (2020)

Underwater (2020)

Mariaanien hauta sijaitsee 11 km syvyydessä merenpohjassa. Tutkimuskeskus Kepler 822 ja porausalus  on tutkimassa merenpohjaa, kunnes he poraavat liian syvälle ja ja tutkimuskeskukseen syntyy vakava vaurio luultavasti maanjäristyksen takia. Mekaanikko Norah Price (Stewart) yrittää paikata vaurioita, mutta ulkopuolella on jotain tunnistamatonta. 

Elokuvan alkuasetelma heittää katsojan ensimmäisen Alien-elokuvan tyyliseen asetelmaan, joten katsoja pääsee heti jyvälle millaisesta tilanteesta on kyse. Mutta Alienin hitaasti rakentuvasta tunnelmasta poiketen, tilanne eskaloituu ensi minuuteilla, eikä elokuva hukkaa sekunttiakaan. Elokuvan kesto onkin tiivis 1h33min, mikä on juuri täydellinen tällaiselle teokselle. Elokuva tarttuu katsojasta alku minuuteilla ja pitää jännityksessä koko kestonsa ajan. Vedenalainen maailma meren syvyyksissä on uskottavan näköinen ja hyvin ahdistava paikka.

Erikoistehosteet on luotu loistavasti. Monstereihin on käytetty mm.praktikaaliefektejä ja lavasteet ja puvut ovat komeannäköisiä. Muutenkin visuaalinen puoli hivelee kirjoittajan silmää kaikinpuolin, eikä mene missään vaiheessa liian disneyksi.

Näyttelijöistä päätähti Kristen Stewart yllättää. En ole Twilighteja nähnyt, mutta sellaiset elokuvat voi unohtaa tässä tapauksessa. Stewart vetää todella kovan roolin ja kannattelee koko leffaa harteillaan. Voidaan puhua jo Alienin Ripleyn kaltaisesta roolista ja tämä hahmo menee heittämällä suosikki naissankareiden joukkoon. Vincent Cassel tekee myös tyylikkään roolin kapteenina ja onkin heti Stewartin jälkeen elokuvan tärkeimpiä hahmoja.

Musiikeista vastaa Marco Beltrami ja Brandon Roberts, jotka ovat luoneet todella komeat Tangerine Dreamia muistuttavat kappaleet, jotka tekevät elokuvan tunnelman. Soundtrack lähti heti kuunteluun allekirjoittaneella.

 

Elokuva saapui hankalaan aikaan koronan jyllätessä, ja Disneyn ostaessa 20th Century Studiosin, jota ei kiinnostanut kauhuelokuvat, joten se menetti suurta yleisöä reippaasti. Toinen ongelma on, että se ei ole suunnattu aivotonta toimintaa janoavalle teini-yleisölle, vaan enempi kohdeyleisö on 80-luvun scifi- ja monsterielokuvia katsoneet varttuneet katsojat. Kun yhdistää Leviathania, Abyssia, Alienina ja Cthulhu-kulttuuria, ollaan aika lähellä siinä, mitä Underwater tarjoilee. Mielestäni se tekee asioita oikein, mitä uusimmat Alien-elokuvat eivät enää osaa tehdä. Ja se pitää mystiisyyden viittaa yllä loppuun asti, mikä on viisasta.

Elokuva tuntuu hetkittäin pienimuotoiselta ja tiivistunelmaiselta, mutta loppua kohden se muuntuu todella eeppiseksi ja kylmät väreet ovat taattuja, ainakin tälle katsojalle.

Tämä elokuva oli tämän vuoden yllättäjä, joka tuli ihan puskista, mutta hyppäsi heti suosikeihini ja vaikka leffa tuotti alle budjetin, se varmasti nousee kulttielokuvaksi hyvin nopeasti. Suosittelen ankarasti, jos synkkä scifikauhu on juttusi.

- Kai Kumpulainen (9.7.2020)