2000-luvulla oli kovassa huudossa sekä Vampyyri-elokuvat, että Zombie-elokuvat. Joka puolelta pursusi molempia genrejä valtavirta-elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa. Yksi elokuva onnistui yhdistämään nämä kaksi kulunutta taruolentoa dystooppiseen maailmaan ja luomaan siitä persoonallisen näkemyksen aiheeseen, jopa niin, että elokuvaa muistellessa ei mielessä käy juurikaan vampyyrit, eikä zombiet, vaan sen muut lähtokohdat. Aikanaan pidin elokuvasta, mutta 15-vuotta meni katsoa se jälleen, joten nyt oli sen aika. Kyseessä on I Am Legend. I Am Legend (2007) Robert Neville (Smith) on luultavasti ainoa, kuolettavasta viruksesta hengissä selvinnyt ihminen maanpäällä. Hän asuu autioituneessa New Yorkissa koiransa Samin kanssa, kuunnellen päivisin Bob Marleytä ja vuokraten leffoja. Öisin hän koittaa keksiä ratkaisua virukseen ja samalla yrittää piiloutua mystisiltä otuksilta, jotka tulevat esille pimeän tullen....  Mielestäni elokuvassa on parasta sen alkupuolisko, jossa kuvataan Robert N

Tuli katsottua pitkästä aikaa lapsuusajan suosikki draama sarja Ruusun aika, vuodelta 1990-1991. Sarja on lämminhenkinen ja symppaatinen aitoine oikean elämän ongelmineen, eikä mitään salkkarisoopaa. Pääosassa isänä sen ajan stara Jukka Puotila, äitinä Riitta Räty, Merinä Routasydämestä tuttu Katja Kiuru, Illinä Paavo Westerberg ja sympaattisena poikatyttönä Roopena Pauliina Sykkö, jonka kaikki muistavat tästä sarjasta, mutta hävisi tv-maailmasta. Perheessä oli myös "puhuva" koira Nero. Sarjassa vieraili mm. Isä ja poika Nousiainen, Jussi Lampi jne.. ja lempparini Outi Alanen! Tätä sarjaa kun katsoo niin välillä kaipaa tuollaiseen netittömään Ja somettomaan aikaan, missä ihmiset tapasivat toisiaan oikeasti ja viettivät aikaa keskenään. Loistava sarja jonka voi katsoa uudelleen 10v välein. - Kai Kumpulainen 17.11..2019

Melkein 2kk onnistuin välttämään spoilereita, ennen kuin vihdoin pääsin katsomaan uusimman Bond-leffan ja se kannatti! Daniel Graig on tehnyt huikean uran Bondina. Vaikka mies tuntuu vieläkin melko tuoreelta, verrattuna aiempiin Bond-näyttelijöihin, on hän ollut jo huikeat 15-vuotta Jameksen housuissa ja samalla noussut suosikikseni Bond-näyttelijöistä. Graigin aiemmista elokuvista Casino Royale ja Skyfall nousivat heittämällä minun top 5 bond-elokuvien listalle ja vielä ihan kärkeen. Graig on ensimmäinen Bond, jolla on ihan oma elinkaarensa, eikä se liity aiempiin Bond leffoihin ollenkaan. Samalla elokuvissa on yksi iso jatkuva juoni taustalla, millaista ei ennen olla nähty. Innolla odotin miten miehen mahtava Bond-Saaga tulee päätökseen... No Time to Die (007 No Time to Die, 2021) James Bond on hylännyt vakoojan ammatin ja viettää eläkepäiviä Madeleinen kanssa, kunnes hänet taas vedetään jälleen kerran mukaan kansainväliseen salajuoneen ja samalla menneisyyden haamut palaavat kostama

Täytyy myöntää, että vaikka penskana tuli katsottua telkasta Apinoiden planeetta elokuvia, niin en ollut kovinkaan kova fani, niille ja jotkut olivat minusta liian outoja, varsinkin se missä oli niitä mutantti-ihmisiä. Burtonin leffakin tuli katsottua uutena, mutta se ei herättänyt tunteita mihinkään suuntaan ja loppu oli vesitetty, koska vapaudenpatsasta ei nähtykkään. Mutta kun näin ekaa kertaa Rupert Wyattin ohjaaman Rise of the planet of the apes (2011), niin tuntui, että nyt löytyi oikea reitti Kaitsun sydämeen kuvata apinoiden planeettaa. Jostain kumman syystä, en koskaan muka ehtinyt katsoa jatko-osia ja nyt päätin vihdoinkin korjata virheen ja ostaa kaikki blu-raynä hyllyyn, jotta tulisi katsottu trilogia loppuun. Näyttelijöistä Andy Serkis tekee huikean työn tuoden cgi-apinan eloon ja uskottavaksi ja sympaattiseksi hahmoksi. James Franco on kanssa hyvä hyväsydämisenä tutkijana. John Lithgow (kolmas kivi auringosta) onnistuu loistavasti tulkitsemaan allzheimerin taudin

Karate Kid (1984) Poikani alkoi harrastamaan Karatea tammikuussa 2019 ja ajattelin motivoida häntä samalla tavalla, jolla itsekkin hurahdin junnuna itsepuolustuslajeihin, eli katsomalla legendaarisen kasariklassikon John Guilbert Avildsenin (the rocky) ohjaaman The Karate Kid, vuodelta 1984. Juoni on varmasti kaikille tuttu light-rocky ja kaikki ovat tämän nähneet, mutta kerrataan. Ralph Maggio on Daniel Larusso, jäbä joka muuttaa californiaan ja rupeaa heti saamaan pataan paikalliselta pahis jengiltä, jotka tunnetaan paremmin karate-porukka Cobra Kaina. Cobra Kaita johtaa ärsyttävä William Zabka, mutta kaiken takana häärii julma ja armoton sensei Martin Kove! No mercy! No ei siinä auta kun kysyä aupua Pat Moritalta, eli talonmies Miyagilta, joka pelätyn karaten taitaa. Homma eskaloituu karatekisoihin ja kurkipotku onkin jo historiaa. Wax on, wax off... Leffan olen penskana katsonut useita kertoja, mutta yllättäen se toimi myös tänäkin päivänä itselle ja myös ihmetyksekse

Minulla on joku ihmeellinen fiksaatio harmaisiin, karuihin, synkkiin ja ilottomiin elokuviin ja aina välillä haluan katsoa jotain todella ankeaa ja masentavaa. Siksi tiesin pitäväni John Hillcoatin ohjaamasta postapocalyptisestä draamasta TIE (the road, 2009). Jostain syystä kumminkin venytin elokuvan katsomista 10 vuotta ja blu-ray lepäsi kaapissa pitkään. Nyt tuntui siltä että olisi sopiva hetki katsoa tämä pois, kun päiväkin on niin harmaa. Elokuvassa Viggo Mortensen vaeltaa loputtomassa harmaassa ja rappeutuneessa postapocalyptisessä maailmassa poikansa Kodi Smit-McPheen kanssa yrittäen selviytyä nälästä ja kannibaaleista. Matkalla tulee vastaan mm. Robert Duvall ja Guy Pearce. Charlize Theron nähdään takautumissa perheen äitinä. Tarina on karu, mutta kiehtova. Vaikka leffa on hidastempoinen draama, ei missään vaiheessa ehtinyt tulla tylsää. Elokuva on sukua myöhemmin julkaistulle Maggielle, joka toi zombiet realistiseen maailmaan. Tämä voisi sitten olla mad max tuotuna oike

Nuorena kollina olin kova fani David Cronenbergin body horror-elokuville, kuten "Scanners", "Fly" ja "Naked Lunch", mutta vaikka olen aina pitänyt miehen töistä, niin täytyy myöntää, että muutamia elokuvia 2007 vuodesta eteenpäin on jäänyt herralta näkemättä ja sen virheen ajattelin korjata tässä lähiaikoina. Nyt katseluun lähti siis vuoden 2012" Cosmopolis", joka body horrorin sijaan edustaa Cronenbergin nykylinjaa, eli draama-thrilleriä. Toki näissä uudemmissakin leffoissa on kaikkea kieroutunutta ja vääristynyttä, eikä Cosmopoliskaan tee siinä poikkeusta, mutta muuten elokuva on melko poikkeava, jos vertaa perinteiseen elokuvakerrontaan. Se on haastava elokuva, joka varmasti jakaa katsojat kahteen ryhmään. Itse olin katsomisen jälkeen tilassa, jossa ajattelin, että "en välttämättä katso tätä enää koskaan" ja  "pitäisikö laittaa heti uudestaan pyörimään". Se on yleensä hyvän Cronenberg leffan merkki. Mutta mistä on kyse...

Katselin äsken (30.12.2018) netflixistä tällaisen leffan kuin I Kill Giants. Saatetekstin mukaan kyseessä on jotain harry potter tyylistä jättiläisten lahtaamista fantasiamaailmassa. Kylläpä oli harhaanjohtavaa markkinointia. Elokuva on oikeasti hieno, mutta synkkä draama hieman skitsofreenisesta tytöstä, joka joutuu koulussa hylkiöksi omituisten rituaaliensa takia. Äiti on kuolemansairas ja kotona isosisko yrittää pitää perhettä kasassa, mutta kaikki kaatuu niskaan ja homma hajoaa käsiin. Tyttö on reipas vaikka koulun pahikset hiillostaa ja vetää tarvittaessa turpaan. Leffa oli aika yllätys, kun katsoi julistetta ja kuvitteli näkevänsä jotain ihan muuta, mutta yllätyin positiivisesti ja kohdeyleisö ei tässä taida ollakkaan esiteini-ikäiset, vaan tätä voi aikuisetkin katsoa siinä missä muutakin draamaa. Aiheet on raskaita ja synkkä meno jatkuu ihan loppuun asti. Välillä piti tarkistaa oliko ikäraja vain 13. Tämä saa 3/5, näillä tunnelmilla. No tapettiinko tässä mitään jättiläisi

Olen ollut koko ikäni kiinnostunut musiikista ja rummut ovat aina olleet se kiinnostavin soitin, mitä olen eniten tutkinut ja kuunnellut. Rumpuvideoita on tullut katseltua hurjia määriä youtuben alkuajoista asti. Siksi olin innoissani, kun kuulin, että aiheesta on vihdoinkin tehty elokuva. Kyseessä on Damien Chazellen (la la land) ohjaama draama vuodelta 2014. Elokuvassa Miles Teller on Andrew, kunnianhimoinen jazz- rumpali, joka pääsee J.K. Simmonsin johtamaan yhtyeeseen rumpaliksi, mutta Simmons paljastuu pian ylimmäksi natsiksi ja itse saatanaksi, jonka opetusmetodit ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Lähteekö oppilaalta ensin henki vai ehtiikö hän menettää järkensä sitä ennen. Elokuva tempaa mukaansa heti alku iskuista ja pitää jännityksessä ja mielenkiinnon yllä viimeiseen hi-hatin lyöntiin asti. Olin varma, että kyseessä on rockyn ja karate kidin vanavedessä kulkeva urheilu-elokuva, mutta yllätyin positiivisesti ja elokuva paljastui loistavaksi. J.K. Simmons todella an

10 vuotta minä siirsin ja siirsin tämän leffan katsomista ja DVD:kin lojui hyllyssä vuosikausia koskemattomana. En tiedä miksi, mutta aina tuli vaan jotain muuta, joka piti nähdä ensin. Ehkä nyt oli se oikea hetki nähdä tämä komea mestariteos, eli Darren Aronofskyn ohjaama The Wrestler vuodelta 2008. Huhhuh mikä leffa. Nippelitieto: The Wrestler – painija kertoo 1980-luvulla parhaat päivänsä viettäneestä showpainijasta Randy ”The Ram” Robinsonista (Mickey Rourke), jonka sydän kuitenkin pettää erään ottelun aikana. Hän on pakotettu lopettamaan uransa, minkä jälkeen hän alkaa korjata välejä aikuisen tyttärensä kanssa. Halu palata kehään kuitenkin kasvaa, kun normaalin elämän viettäminen osoittautuu liian vaikeaksi. Elokuvaa on luonnehdittu Mickey Rourken paluuelokuvaksi ja sai lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia. Heti alussa elokuva koukutti ja innosti katsomaan lisää ja lisää. Kiinnostuin jopa vapaapainin maailmasta, joka on ollut mulle epäkiinnostava ja vieras maailma. Draam

  The Bad Batch (2016) The Bad Batch (2016) on Ana Lily Anirpourin (A Girl Walks Home Alone at Night) ohjaama draama-thrilleri kannibaaleista, jotka asuvat dystooppisessa aavikoituneessa maailmassa. Elokuvassa on kauhuelementtejä ja hyvin eteerinen tunnelma. Elokuvan alussa on pitkä, mutta vaikuttava kohtaus jossa ei ole yhtään dialogia. Siinä nuori nainen (Suki Waterhouse) vaeltaa erämaassa, mutta joutuu kannibaalien nappaamaksi ja menettää kätensä ja jalkansa porukan evääksi. Kannibaaleja johtaa alfauros Miami man (Jason Momoa). Suki pääsee lopulta karkuun ja eheytymään Lohtu nimiseen kyläpahaseen, jota johtaa isossa mankassa majaileva kulttijohtaja Keanu Reeves  pornoviiksissään. Yhtenä päivänä Suki törmää kaatopaikalla kannibaaliperheen naiseen ja lapseen. Kostoksi kätensä ja jalkansa menetyksestä hän teloittaa naisen, mutta lapsen hän ottaa mukaansa Lohtuun. Eräissä LSD-bileissä Suki hävittää lapsen Reevesille. Jason Momoa ei diggaa tilanteesta ja lähtee hakemaan lapsensa takaisin