Katselin poikani suosikki leffasarjan kuudennen osan. Isä-poika äijäviihteenä nämä toimii ihan hyvin. Kyseessä on siis megasuositun Fast And Furious sarjan kuudes jakso vuodelta 2013. Tämä on se hurjapäät leffa, jossa The Rock kääntyy Dieselin posseen, tässä ajetaan tankilla sillalla ja Letty onkin hengissä, mutta menettänyt muistinsa. Lopussa pidätellään jumbojetin nousua. Muutenhan nämä kaikki on aika samanlaisia, mutta joka jaksossa on isompia toimintakohtauksia, ukot muuttuvat yhä enemmän kuolemattomiksi superihmisiksi ja "perheeseen" tulee uusi jäsen. Yleensä tämä on edellisen osan pahis tai muu vainoaja. Pahiksena tässä jaksossa on Luke Evans (Hobbitit) ja tämä oli hänen ensimmäinen F&F-leffa. Ukkoa nähdään myös myöhemmissä jaksoissa. Tämän leffa kiinnostavin juttu itselleni oli, että tässä nähdään indonesialainen taistelulajien mestari Joe Taslim! Hän on tuttu viimevuosien kovimmista action leffoista kuten Raid: Redemption, Raid 2 ja The Night Comes for U

Tuli katsottu pitkästä aikaa  elokuva televisiosta. Laitoin vain telkun auki ja Nicholas Cage siellä hääräili jotain kiinnostavaa, ja hups. 2 tuntia elämästä meni sinne mainoskatkoineen. En ole katsonut televisiosta suorana lähetyksenä elokuvaa vuosikausiin. No jotain jännää tässä tapauksessa oli, kun se piti saattaa loppuun, vaikka välillä meinasi usko loppua ja seuraava työpäiväkin kärsi valvomisesta. Kyseessä on Uli Edelin ohjaama Pay The Ghost, vuodelta 2015. Elokuvan alussa Nico Cage lähtee poikansa kanssa katsomaan New Yorkin kaduille Halloween-kulkuetta, mutta pahaksi onneksi pieni poitsu katoaa väkijoukkoon ja Cage ei häntä löydä, vaikka kuinka etsii. Perheen äiti Sarah Wayne Callies (Prison Break) siitä suivaantuu ja välit Cageen huononevat. Vuoden päivät Cage etsii poikaansa huonolla menestyksellä, kunnes hän rupeaa näkemään ja kuulemaan outoja asioita. Äitikin saadaan mukaan etsintä reissulle, kun hän pääsee todistamaan yliluonnollisia asioita... Elokuva meni n

Katselin juuri äsken netflixin uuden elokuvan, musavideo-ohjaaja Jonas Åkerlundin ohjaaman ja Dark Horsen sarjakuvaan perustuvan leffan POLAR, 2019. Elokuva kertoo Mads Mikkelsenin esittämästä Palkkatappajasta Mustasta Keisarista, joka eläköityessään saa peräänsä lisää palkkatappajia. Juoni ei ole kovinkaan monimutkainen tässä, jos lopputwistiä ei lasketa. Pahiksena hääri todella ällöttäväksi ja koomiseksi hahmoksi muokattu, pikkubritanniasta tuttu pallero Matt Lucas. Richard Dreyfuss tekee myös pienen roolin, samoin Johnny Jackass Knoxville. Elokuva oli sekoitus synkkää ammattitappaja-draamaa ja mustaa huumoria sisältävää Guy Richien ja Tarantinon mieleen tuovaa musavideokikkailua. Ongelma on se, että nuo kaksi genreä eivät oikein sulautuneet yhteen toimivalla tavalla. Välillä oli yliampuvaa huononmaun ylittävää sikailua ja hassuttelua ja välillä synkisteltiin yksinäisyydessä ja vanhoissa traumoissa. Graafista väkivaltaa oli rutkasti. Olisin itse halunnut nähdä tästä elokuvast

Poikani sankarit vaihtuvat tiuhaan tahtiin, mutta viimeaikoina ne ovat kantaneet nimiä: Vin Diesel, Dwayne Johnson ja Jason Statham. Siksi katselin hänen kanssa kokoperheen seikkailupläjäyksen Fast And Furious 7, vuodelta 2015. Leffa on mielestäni heittämällä paras Hurjapäät-leffa tähän mennessä, kiitos entiselle kauhuleffojen ja nykyisten viihdeleffojen ohjaajalle James Wanille, joka osaa loistavasti luoda eeppisiä toimintaseikkailuelokuvia, kuten Aquaman. Elokuva alkaa badassillä kohtauksella, jossa Statham, eli Shaw käy katsomassa viimejaksossa arpeutunutta pahisveljeään Luke Evansia sairaalassa ja lähtiessään näytetään kuinka hän on pistänyt nippuun kymmeniä erikoisjoukkojen tyyppejä ja vartijoita ja lopulta koko paska romahtaa kasaan :D. On aika kostaa Toretton "perheelle" ja  varsinkin Vin Dieselille, eli Dominic Torettolle. Tässä osassa ei eeppisiä toimintakohtauksia puutu ja samaan leffaan on tungettu niitä monen elokuvan verran. On kohtaus jossa hypätään autoil

2000-luvun alussa tuntui olevan jonkilainen Zombie-buumi. Sitähän jatkui vaikka kuinka pitkään ja Walking deadin ansiosta se tuntui alkavan taas uudelleen myöhemmin 2010-luvulla, mutta itse ehdin jo kyllästyä aiheeseen jo 2000-luvun alkupuoliskolla, kunnes 28 päivää myöhemmin-elokuva hetkeksi nosti mielenkiintoa 2002. Silti suosikikseni lopulta jäi todellinen genre-uudistaja ja rakkauskirje koko scenelle, eli one and only SHAUN OF THE DEAD, vuodelta 2004. Elokuvassa Simon Pegg ja Nick Frost ovat vetelehtiviä luusereita, joiden aika kuluu enimmäkseen Winchester-pubissa. Siitä ei Simonin tyttöystävä (Kate Ashfield) diggaa ja vaatiikin parempaa elämää. Samoin isäpuoli (Bill Nighy) motkottaa Simonin laiskasta suhteesta äitiinsä  (Penelope Wilton). Töissäkään ei mene lujaa ja ura laahustaa elektroniikkakaupan myyjänä. Kunnes eräänä päivänä zombiet valtaavat Lontoon. Elokuvan kantava voima on tehdä romanttinen komedia, jossa hahmot ovat rakastettavia luusereita ja maustaa h

Vuonna 2013, en ollut todellakaan mikään Thor-fani. Thor ykkönen ja avengers-leffan Thor olivat kuin hiustuotemainoksesta repäistyjä ja muutenkin Dark Knight trilogia oli ainoaa oikeaa sarjakuvaleffatyyliä, mitä sallin silloin itseni iloksi. Tämä vaikutti liian lapselliselta fantasialta omaan makuun. Sen takia myös ohitin Thor: Dark Worldin leffateattereissa ajatellen, että se on sitä samaa. Captain america oli tyylillisesti tehnyt ekan seikkailunsa jälkeen vakavamman ja uskottavamman agenttithrillerin, jota jo hieman fanitin ja Thor kakkosen designin muutos olikin vastaava minusta, verrattuna ykköseen. Kaikki design muuttui muovisesta ja värikkäästä hieman rosoisemmaksi ja synkemmäksi. Elokuvaan tuli sininen filtteri tuomaan tiettyä uskottavuutta, niin paljon kuin tällaisessa fantasialeffassa voi uskottavuutta olla ja kauhuelokuvista tuttuja efektejä ripoteltiin sinne tänne. Elokuva onkin visuaalisesti omaan silmääni sellaista silmäkarkkia, että oksat pois. Kaikki yksityiskohda

Melkein 30-vuotta siinä meni, kun sain katsottua Martin Scorsesen Cape Fearin, vuodelta 1991. Minulla on ollut tämä vhs:llä nauhalla, kirjastosta lainassa, dvd:llä ja tallennettuna elisa viihteeseen. Silti sen katsominen on aina vaan siirtynyt. Ihan varma en ole katsoinko tämän ihan lapsena, koska jotkin kohdat tuntuivat tutulta, mutta nyt se on vihdoinkin nähty ja hyväksi todettu. Elokuvassa Robert De Niro on 16-vuotiaan raiskauksesta 14-vuodeksi tuomittu vanki, joka pääsee vapaaksi ja aloittaa heti kostotoimenpiteet lakimiestään ja hänen perhettä kohtaan. Lakimiestä näyttelee toinen loistava näyttelijä Nick Nolte, ja hän on väärin perustein hankkinut Nirolle 14 vuoden kakun, 7 vuoden sijaan. Niro alkaa ahdistella ja stalkkailla Nolten perhettä ja varsinkin tyttöä, jota esittää nuoruuden suosikkini Juliette Lewis. Äidin virkaa hoitaa Jessica Lange. Kun perheen koira kuolee Nolte hakee apua mm. Joe Don Bakeriltä, joka on aika samanlainen etelävaltion republikaani, kuin kaikissa

Katselin neljännen kerran suosikki MCU-elokuvan Captain America : Civil War, vuodelta 2016 (Ohj. Russon velj.). Se on Jatkoa toiselle suosikilleni Captain America: Winter Soldier ja jatkaa samalla linjalla olemalla toimintathrilleri, jossa on agenttielokuvan aineksia, mutta näennäisesti se on kumminkin supersankarielokuva. Se edustaa MCU:n maanläheisintä ja synkintä kerrontaa. En ole tästä ennemmin kirjoittanut, joten annetaan palaa. Elokuva alkaa siitä, että vuonna 1991 aivopesty supersotilas Winter soldier, eli Bucky lähetetään tehtävään, jossa hänen tulee varastaa laukullinen seerumia ja samalla tappaa kaikki todistajat. Nykypäivässä Captain America on taas joukkoineen Lagosissa hoitamassa tehtävää, mutta epäonnistuneen tehtävän takia joukko siviileitä saa surmansa ja Yhdistyneet kansakunnat vaativat Avengereiden allekirjoittavan sopimuksen, jonka mukaan he saavat toimia vain, kun heitä käsketään. Tony Stark, eli Iron man saa kuulla, että yhden naisen poika kuoli edellises

Katselin äsken (30.12.2018) netflixistä tällaisen leffan kuin I Kill Giants. Saatetekstin mukaan kyseessä on jotain harry potter tyylistä jättiläisten lahtaamista fantasiamaailmassa. Kylläpä oli harhaanjohtavaa markkinointia. Elokuva on oikeasti hieno, mutta synkkä draama hieman skitsofreenisesta tytöstä, joka joutuu koulussa hylkiöksi omituisten rituaaliensa takia. Äiti on kuolemansairas ja kotona isosisko yrittää pitää perhettä kasassa, mutta kaikki kaatuu niskaan ja homma hajoaa käsiin. Tyttö on reipas vaikka koulun pahikset hiillostaa ja vetää tarvittaessa turpaan. Leffa oli aika yllätys, kun katsoi julistetta ja kuvitteli näkevänsä jotain ihan muuta, mutta yllätyin positiivisesti ja kohdeyleisö ei tässä taida ollakkaan esiteini-ikäiset, vaan tätä voi aikuisetkin katsoa siinä missä muutakin draamaa. Aiheet on raskaita ja synkkä meno jatkuu ihan loppuun asti. Välillä piti tarkistaa oliko ikäraja vain 13. Tämä saa 3/5, näillä tunnelmilla. No tapettiinko tässä mitään jättiläisi

Katselin vihdoin alkuvuodesta hommaamani animaation, eli Junpei Mizusaki ohjaaman ニンジャバットマン Ninja Battoman, tai BATMAN NINJA vuodelta 2018. Batman menee Gorilla Groddin aikakoneella vanhaan japaniin, jota hallitsee Lordi Jokeri ja sen jälkeen taistellaan jokeria ja muita vastustajia pitkin leffaa anime tunnelmissa. Ekana katselin, että shellshading tekniikalla luotu maailma on aika hienon näköinen ja taiteellinen. Hahmot näyttää hyvältä ja tuo mieleen leffan alussa Arkham pelit. Animaatio tekniikka vaihtelee pitkin leffaa ja yhdessä kohtaa on jakso joka on piirretty oudosti ja tuo mieleen vanhan Pekka Töpöhäntä piirretyn vapisevilla ääriviivoilla. Ääninäyttelijät ovat jenkkiversiossa hyviä ja hahmot kuulostavat oikeanlaisilta. Varsinkin jokeri ja harley quin. Juoni on hyvin simppeli ja siinä ei selittellä asioita ollenkaan, ne vaan tapahtuu. Esim. Yhtäkkiä Batmanilla on Japanissa hovimestari, auto, lentokone ja moottoripyörä yms. Muutenkin leffa tuntuu kuin painajaisunelta jos

Tuli katseltua tämä paljon puhuttu Gore Verbinskin (Pirates of the caribbean, RIng) ohjaama A Cure For Wellness, 2017. Elokuvassa kylmä business-mies Dane Dehaan lähtee hakemaan sveitsin alpeilta nimikirjoitusta ukkelilta, joka ratkaisee firman tulvaisuuden. Ukko on saatava parantola/kylpylästä keinolla millä hyvänsä mukaan new yorkiin, mutta yhtäkkiä Dehaan huomaa, ettei itsekkään meinaa päästä pois Jason Isaacsin (harry potter) johtamasta mielisairaalaa muistuttavasta laitoksesta. Ja taustalla on tietysti jotain epäilyttävää ja paljon veden juontia. Leffa toi heti mieleen vahvasti Leonardo Dicaprion Shutter islandin, eikä päänäyttelijän yhdennäköisyys nuoren Leon kanssa vähentänyt tätä. Myös Kubrickin Shining kävi välillä mielessä. Hyvä puoli tässä on se, että nykyajan remakejen ja reboottien sijaan tämä on oma tarinansa. Elokuva oli visuaalisesti erittäin hyvännäköinen ja viipyilevät kuvat olivat kuin taidevalokuvia. Jokainen kuvakulma oli harkittu ja visuaalisesti hieno

Kolmen vuoden välein tulee katsottua yksi Martin Scorsesen suosikeistani Shutter Island - Suljettu saari, vuodelta 2010. Nyt tuli taas. Elokuvassa liittovaltion sheriffi Leonardo DiCaprio menee mielisairaala-saarelle tutkimaan keissiä, yhdessä Mark "Hulk" Ruffalon kanssa. Vankilamielisairaalaa johtaa päälääkäri Ben Kingsley ja saarella tulee sellaisia hulluja vastaan kuten Jackie Earle Haley (Watchmen) ja Elias Koteas (Turtles). Homma alkaa kääntyä Leo-parkaa vastaan ja kohta Dicaprio ei voi luottaa enää keneenkään, saati päästä pois koko saarelta... Muutaman kerran tämän nähneenä huomasin heti elokuvan alussa, että siinä kerrotaan lopun tapahtumat melkein suoraan. Niitä myös vihjaillaan pitkin leffaa.  *Pieni spoiler *  Tämä oli niitä leffoja, joissa päänäyttelijä paljastuu syylliseksi. Se ei ollut enää tuore idea 2010, koska mm. Fight Club, Machinist ja Memento olivat tehneet saman jo paljon aikaisemmin, mutta silti lopputwisti on sen verran hyvä ja shokeera

Valmistauduin viime vuonna tulevaan Predatoriin katsomalla kaikki osat putkeen. Alla mietteitä matkasta ja siitä kuinka petyin uusimpaan osaan. Kakkonen ja AVP2 jäi muistelematta, mutta toinen niistä on loistava.... Predator (1987) Tuli eilen katsottua taas Predator ykkönen ties monettako kertaa. Piti näyttää se tutulle joka ei ollut koskaan nähnyt sitä. Jälleen kerran huomasi miksi ykkönen toimii paremmin kuin mitkään uudemmat jatko-osat. Jännitystä luodaan pitkään ja hartaasti, eikä kaikki perustu toimintaan ja sähellyksen. Äijät on kaikessa machoudessaan sympaattisia, ollessaan alakynnessä. Tässä on myös todella raakaa kuvastoa, mutta sillä ei mässäillä liikaa vaan kerrotaan vaan tilanteen vaarallisuudesta. Hieno ensimmäinen osa ja kuvanlaatu oli 3d blurayssä huikea, että kelpasi nuoremmallekin ihmiselle joka pelkäsi leffan olevan vanhaa mössöä  😁  Klassikko. - 31.7.2018 Alien versus Predator (2004) Kattelin eilen Alien vs Predatorin, koska mulla on predator putki p

Tuli katsottua pitkästä aikaa lapsuusajan suosikki draama sarja Ruusun aika, vuodelta 1990-1991. Sarja on lämminhenkinen ja symppaatinen aitoine oikean elämän ongelmineen, eikä mitään salkkarisoopaa. Pääosassa isänä sen ajan stara Jukka Puotila, äitinä Riitta Räty, Merinä Routasydämestä tuttu Katja Kiuru, Illinä Paavo Westerberg ja sympaattisena poikatyttönä Roopena Pauliina Sykkö, jonka kaikki muistavat tästä sarjasta, mutta hävisi tv-maailmasta. Perheessä oli myös "puhuva" koira Nero. Sarjassa vieraili mm. Isä ja poika Nousiainen, Jussi Lampi jne.. ja lempparini Outi Alanen! Tätä sarjaa kun katsoo niin välillä kaipaa tuollaiseen netittömään Ja somettomaan aikaan, missä ihmiset tapasivat toisiaan oikeasti ja viettivät aikaa keskenään. Loistava sarja jonka voi katsoa uudelleen 10v välein. - Kai Kumpulainen 17.11..2019