Polar (2019)
Katselin juuri äsken netflixin uuden elokuvan, musavideo-ohjaaja Jonas Åkerlundin ohjaaman ja Dark Horsen sarjakuvaan perustuvan leffan POLAR, 2019.
Elokuva kertoo Mads Mikkelsenin esittämästä Palkkatappajasta Mustasta Keisarista, joka eläköityessään saa peräänsä lisää palkkatappajia. Juoni ei ole kovinkaan monimutkainen tässä, jos lopputwistiä ei lasketa. Pahiksena hääri todella ällöttäväksi ja koomiseksi hahmoksi muokattu, pikkubritanniasta tuttu pallero Matt Lucas. Richard Dreyfuss tekee myös pienen roolin, samoin Johnny Jackass Knoxville.
Elokuva oli sekoitus synkkää ammattitappaja-draamaa ja mustaa huumoria sisältävää Guy Richien ja Tarantinon mieleen tuovaa musavideokikkailua. Ongelma on se, että nuo kaksi genreä eivät oikein sulautuneet yhteen toimivalla tavalla. Välillä oli yliampuvaa huononmaun ylittävää sikailua ja hassuttelua ja välillä synkisteltiin yksinäisyydessä ja vanhoissa traumoissa. Graafista väkivaltaa oli rutkasti.
Olisin itse halunnut nähdä tästä elokuvasta vakavan version, jossa olisi mukana esim. yksi kidutuskohtaus, mutta myös palkkatappajan yksinäisyyttä kuvaavaa materiaalia. Välillä nimittäin mentiin niin absurdeihin hommiin, kuten ala-asteelaisille lapsille tappamisen opettamista puukolla ja ruumin kuvien näyttelyä, mikä oli ihan hassua huonolla maulla leikkimistä, mutta ei taas sopinut leffaan. Visuaalisessa puolessa eniten ärsytti värikkäät goottitekstit jota lävähti ruudulle, muka coolisti ja sarjakuvamaiset pahikset, jotka pukeutuivat ylivärikkäästi ja muka coolisti erottuen jokainen persoonallisesti toisistaan. Kuka järkevä assasiini tekee tuollaista, edes sarjakuvissa nykyään. Leffassa oli todella hyviäkin kohtia kuten edellä mainittu kidutus kohtaus ja ihan lopun lopputwisti, mutta samalla mitallla oli myös typeryyttä ja yliampuvaa hassuttelua. Jos tämä olisi joku aasialainen leffa, niin kaiken tämän katsoisi läpi sormien paremmin.
Musiikista vastasi Deadmou5, mikä oli ihan jees.
Jos leffan katsoo aivot narikassa, niin tästä voi jopa nauttia, mutta sen myös helposti unohtaa. Kunpa olisimme saaneet vakavan version ilman turhaa huumoria ja kikkailua, niin Mads olisi saanut arvoisensa leffan, hän nimittäin teki hyvää työtä.
2,5/5
- Kai Kumpulainen 4.2.2019
Elokuva kertoo Mads Mikkelsenin esittämästä Palkkatappajasta Mustasta Keisarista, joka eläköityessään saa peräänsä lisää palkkatappajia. Juoni ei ole kovinkaan monimutkainen tässä, jos lopputwistiä ei lasketa. Pahiksena hääri todella ällöttäväksi ja koomiseksi hahmoksi muokattu, pikkubritanniasta tuttu pallero Matt Lucas. Richard Dreyfuss tekee myös pienen roolin, samoin Johnny Jackass Knoxville.
Elokuva oli sekoitus synkkää ammattitappaja-draamaa ja mustaa huumoria sisältävää Guy Richien ja Tarantinon mieleen tuovaa musavideokikkailua. Ongelma on se, että nuo kaksi genreä eivät oikein sulautuneet yhteen toimivalla tavalla. Välillä oli yliampuvaa huononmaun ylittävää sikailua ja hassuttelua ja välillä synkisteltiin yksinäisyydessä ja vanhoissa traumoissa. Graafista väkivaltaa oli rutkasti.
Olisin itse halunnut nähdä tästä elokuvasta vakavan version, jossa olisi mukana esim. yksi kidutuskohtaus, mutta myös palkkatappajan yksinäisyyttä kuvaavaa materiaalia. Välillä nimittäin mentiin niin absurdeihin hommiin, kuten ala-asteelaisille lapsille tappamisen opettamista puukolla ja ruumin kuvien näyttelyä, mikä oli ihan hassua huonolla maulla leikkimistä, mutta ei taas sopinut leffaan. Visuaalisessa puolessa eniten ärsytti värikkäät goottitekstit jota lävähti ruudulle, muka coolisti ja sarjakuvamaiset pahikset, jotka pukeutuivat ylivärikkäästi ja muka coolisti erottuen jokainen persoonallisesti toisistaan. Kuka järkevä assasiini tekee tuollaista, edes sarjakuvissa nykyään. Leffassa oli todella hyviäkin kohtia kuten edellä mainittu kidutus kohtaus ja ihan lopun lopputwisti, mutta samalla mitallla oli myös typeryyttä ja yliampuvaa hassuttelua. Jos tämä olisi joku aasialainen leffa, niin kaiken tämän katsoisi läpi sormien paremmin.
Musiikista vastasi Deadmou5, mikä oli ihan jees.
Jos leffan katsoo aivot narikassa, niin tästä voi jopa nauttia, mutta sen myös helposti unohtaa. Kunpa olisimme saaneet vakavan version ilman turhaa huumoria ja kikkailua, niin Mads olisi saanut arvoisensa leffan, hän nimittäin teki hyvää työtä.
2,5/5
- Kai Kumpulainen 4.2.2019
Kommentit
Lähetä kommentti