We Need To Talk About Kevin (2011)

Lainasin kirjastosta Lynne Ramsayn ohjaaman draaman Poikani Kevin (2011), jonka olen jo vuosia halunnut nähdä, mutta aiheen takia, ehkä alitajuisesti, vältelly. Joulun aikaan tuli katsottua paljon kaikkea kevyttä huttua, niin välillä vähän laatuakin, siis ahdistuksen muodossa, pliis.

Elokuva kuvaa äidin (loistava Tilda Swinton) ja pojan (ärsyttävän loistava Ezra Miller) vaikeaa suhdetta vauvasta kahdeksantoista vuotiaaksi asti.
Elokuvassa pompitaan ajassa kokoajan tragedian ennen ja jälkeen aikoihin. Elokuvassa on siis suuri tragedia aiheena, jonka ympärillä pyöritään.

Elokuva perustuu samannimiseen romaaniin, joka ilmeisesti menee aika samalla lailla.
Mukana on muutamia koomikoita, jotka tekevät hyvää työtä, koska tästä leffasta ei löydy mitään hauskaa ja siksi ihmettelinkin koomikoiden määrä, esim. isänä toimii John C. Reilly ja väsyneenä työkaverina Siobhan Fallon Hogan, joka on sama kuin kaikissa rooleissa, mutta toimii tässä inhorealistisena versiona itsestään.

Ezra miller ja lapsiversio Jasper Newell tekevät hyvää työtä Kevininä, koska Kevin on vitun ärsyttävä kokoajan ja niin pirullinen ja manipuloiva, että tekisi mieli tunkea koko penska lihamyllyyn tai johonkin. Oikein psykopaatin määritelmä. Menee suoraan tunteisiin ja hermo menee kun kukaan ei näe vikaa pojassa, vaan pitävät äitiä hieman liiottelevana hermorauniona ja lapsenvihaajana. Maanpäällinen helvetti jatkuu loputtomiin vaikka kevinistä päästäänkin. Todella rankkaa kamaa!
Olisin melkein tuominnut tämän leffan helvettiin, jos viimeinen kohtaus äidin ja kevinin välillä ei olisi muuttanut kaikkea ja tehnyt tästä melkein kympin leffan! Täydellinen lopetus (jos sen vaan tajuaa), ja tekee tästä ahdistuksen kurimuksesta hienon kokemuksen!

Tää jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja isänä en haluaisi tällaista kohtaloa itselle, enkä kellekkään muullekkaan koskaan, mutta valitettavasti tällaista tapahtuu maailmalla yllättävän paljon.

Tässä elokuvassa ei ole mitään viihdyttävää ja välillä sen katsominen tekee tuskaa, mutta se kannattaa ja leffa palkitsee lopussa. Suosittelen!

- KK tammikuu 2019