The Witcher – Noituri (2019, season 1)

Aloin katsomaan The Witcher-sarjaa ilman tietoa, mitä Noituri-kirjat tai pelisarja pitävät sisällään. Päättelin että, jos pääosassa on Henry "Superman" Cavill, niin ei sarja voi ihan huono olla.

Ja kyllähän Cavill osaa olla vakuuttava Noituri.

The Witcher – Noituri (2019, season 1)

The Witcher perustuu Andrzej Sapkowskin 90-luvulla tehtyyn fantasiakirjasarjaan ja sen pohjalta tehtyihin CD Projektin tuottamiin videopeleihin. Sarja mukailee ilmeisesti enemmän kirjojen tarinoita, mutta Noiturin ulkomuoto on otettu suoraan peleistä. Samoin örkkien.



Sarjassa Henry Cavill on yksi mutanteista, joita kutsutaan Noitureiksi. Hänen tehtävä on rahaa vastaan tappaa erilaisia hirviöitä, mutta pitkin sarjaa paljastuu, että ihmiset itsessään ovat julmempia hirviöitä, kuin ulkoisesti rumat monsterit. Toinen päähahmo on Anya Chalotran esittämä Yennefer, joka kasvaa viattomasta, väkäleukaisesta muotopuolesta kauniiksi, mutta omahyväiseksi maagiksi.



Kolmas seurattavista avainhamoista on Freya Allanin esittämä Ciri prinsessa, jonka taustat ovat mielenkiintoiset ja jota jahdataan sankoin joukoin pitkin metsiä. Lukuisia sivuhahmoja onkin sitten rutkasti ja yksi nousee yli muiden, eli Noiturin "sidekick" ja "koominen kevennys", Joey Bateyn esittämä Jaskier drubaduuri. Myös Mads Mikkelsenin veli Lars nähdään sarjassa.



Ensimmäisten kahden ekan jakson aikana sarjaa oli tuskastuttavaa katsoa. Se vaikutti köyhältä versiolta Game of thronesista, jossa on saman tyylistä brutaalia väkivaltaa ja kiroilua, mutta asioita ja hahmoja ei esitelty kovinkaan hyvin, vaan niitä vain lyötiin tiskiin ilman sen kummempia selityksia.  Välillä taas katsojalle tuntemattomia asioita seliteltiin liian pitkiä aikoja kahden pään puhuessä. Pieniä viihdyttäviä toimintakohtauksia ripoteltiin sen verran, että välillä havaihtui seuraamaan tapahtumia.



Sarjan laatu myös heitteli elokuvamaisen eeppisistä kohtauksista, halvan sarjan oloisiin kohtauksiin, joten sarjan visuaalisuus ei ollut tasalaatuista. Meinasin luovuttaa, kun mikään ei imaissut mukaan, mutta sitten tuli kolmas osa joka oli loistava! Ja sen jälkeen neljäs osa joka jatkoi tätä mahtavuutta. Samalla rupesin päästä sarjaan pikkuhiljaa sisään.



Sarjan seuraamista ei helpottanut se, että se hyppi ajassa ja tapahtumissa edestakaisin ilman erillistä ilmoitusta, että missä ajassa nyt mennään. Normaalistihan ohjelmissa kuvaan tulisi esim. teksti "2-vuotta aikaisemmin, tai kolme vuotta myöhemmin yms."



Tutkittuani hieman asiaa, sarjalla on monta eri ohjaajaa ja epätasaisuus johtuu ilmeisesti siitä. Alik Sakharovin ohjaamat jaksot olivat minusta niitä epäkiinnostavimpia ja köyhemmän näköisiä visuaalisesti. Alex Garcia Lopezin ohjaamat taas olivat ne parhaat ja hienoimman näköiset jaksot. Toisena tuli eeppisen finaalin ohjannut Marc Jobst ja kolmantena ihan ok-tason jaksoja ohjannut Charlotte Brändström.



Alkupään jaksojen hämmentävät ja sekavat tapahtumat saivat selityksensä, kun niihin palattiin suoraan kahdessa viimeisessä jaksossa ja kaikelle tapahtuneelle alkoi tulla jotain järkeä. Alussa sarja oli sitä, että Noituri käy videopelimäisest hoitamassa eri monstereita eri kohteissa, mutta loppua päin juoni alkoi nivoutua yhdeksi selkeäksi jatkumoksi.



Visuaalisesti The Witcher on aika-ajoin huippuluokkaa ja elokuvamaista. Hienoja kuvauspaikkoja ja maisemia ripoteltiin sinne tänne. Välillä on valittu halpoja lavasteita, jossa näkyy vain jokin simppeli tiiliseinä tai köyhä luola taustalla, mutta pääsääntöisesti ollaan komeissa puitteissa. Hirviöt ja örkit vaihtelevat videopelimäisestä CGI:stä, hyvän näköiseen animointiin ja jopa komeisiin praktikaaliefekteihin. Praktikaaleista lisäpisteitä. Ne toivat uskottavuutta kohtauksiin. Esim. Striga-hirviö oli komea.



Visuaalisuus vaihteli myös ohjaajasta riippuen kylmän harmaan ja sinisen väriseen, likaiseen ja synkkään maailmaan ja välillä taas oli värikkäämpää ja puhtoisempaa hilipatihippan touhua, josta mieleen tuli vanha Hercules tv-sarja. Itse pidin noita likaisia ja synkkiä visioita uskottavampina, mutta kyllähän värikkyys toi pientä keveyttä kaikkeen synkistelyyn. Jotkin noiturin hoitamista hirviöistä oli kuvattu niin, että tilanne on jo ohi, kohtauksen alkaessa ja Noituri saapuu paikalle sisälmysten ja veren peitossa, välillä viskaten hirviöltä irroitetun pään asiakkaiden jalkojen juureen. Se oli kerta esityksenä hyvä kikka, mutta pian rupesi tuntumaan halvalta vaihtoehdolta, kun tappoja ei nähty.



Henry Cavill oli tosiaan loistava kurttuotsaisena noiturina, joka kähisee kaikki lrepliikit suustaan. Tosin hahmo ei sarjan aikana kasvanut juuri mihinkään, vaan pysyi samanlaisena kokoajan. Muutkin näyttelijät tekivät tasaista jälkeä. Eniten hahmoista kasvoi Yennefer.



Tämä sarja toimii varmasti parhaiten Noituri-kirjojen ja fantasiakuvaston ystäville. Jos fantasiahommat ei maistu normaalistikaan, voi kauden läpikatsominen olla tuskastuttava suoritus. Sitä ei helpota sekava juoni ja ajassa hyppely. Mutta, jos noituruus vähääkään kiinnostaa, niin on tässä yksi Netflixin lähiaikojen parhaista sarjoista, jonka "toss a coin to your witcher" rallatus jää päähän soimaan vuosiksi.

- Kai Kumpulainen 6.1.2020