John Wick Chapter3: Parabellum (2019)

Ensimmäinen John Wick leffa oli yllätyskova toimintapläjäys, joka palautti Keanu Reeveksen toimintatähtien kärkikastiin. Se loi uuden legendaarisen hahmon, itse "Baba Yagan", josta Keanu tullaan pitkään muistamaan. Kakkososa nosti panoksia pontenssiin 10 ja oli oikein toimiva jatko-osa John Wick saagaan. Nyt katsoin vihdoinkin kolmannen osan jatkumoa nimeltä John Wick Chapter3: Parabellum (2019).

Elokuva jatkuu siitä mihin kakkonen jäi. John Wickin perässä on koko ammattitappajien järjestö, joten mätkittävää ja ammuttavaa riittää Wickille reilun kahden tunnin ajaksi.

Mistä päästäänkin siihen, että mielestäni elokuva on hieman liian pitkä. Jouduin katsomaan sen osissa, koska jatkuva tappaminen rupesi puuduttamaan. Pienissä osissa elokuvan koreografiat ovat kyllä näyttäviä, vaikka tätä samaa on nähty jo kahden leffan verran. Nyt mukaan on tuotu mm. hevosia, koiria ja moottoripyöriä.





Elokuva on visuaalisesti kiehtova. Maailma jossa Wick ja muut tappajat pyörivät on kuin epärealistinen neonvalojen täyttämä unimaailma, jossa kaikki on hieman vinksallaan. Teknoligia vaihtelee antiikkisista kirjotuskoneista ja tietokoneista, moderneihin kamppeisiin ja hahmot näyttivät persoonallisilta.
Aluksi vastavärien käyttö näytti hyvältä, mutta pidemmän päälle se rupesi häiritsemään, kun jokainen kuva sisältää ylikorostettua sinisen ja keltaisen värimaailmaa, tai vaihtoehtoisesti turkoosin ja oranssin. Tällä värityksellä jatketaan läpi elokuvan ja jokainen kuva sisältää tämän värityksen. Alun ihastelun jälkeen tämä rupeaa pian käymään häiritseväksi. Kuvauspaikat ja lavasteet ovat toki hyvännäköisiä ja täynnä hienoja yksityiskohtia.



Taistelukohtaukset ovat näyttäviä ja varsinkin loppuun on jätetty hienoja vääntöjä. Välillä tapot ovat brutaaleja ja suosikikseni nousi kohta, jossa puukko upotetaan kaverin silmään hitaasti. Perus-john wick-ammuskelua pilasi aika paljon cgi-veri tupsahdukset ja veriläikät vaatteissa, jotka näyttivät todella päälleliimatuille. Näitä on nähty viimevuosina toimintaleffoissa ja ne ovat aika halvan näköisiä. Mutta koska mäiskettä ja mättöä on melkein koko kaksituntinen, niin sinne mahtuu myös todella hyvännäköisiä tappeluita.





Näyttelijöistä Keanu hoitaa tonttinsa yhtä mallikkaasti kuin ennenkin. Halle Berry pääsee olemaan naispuolinen John Wick Sofiana, eikä tyydy pelkkään bond-tytön rooliin. Mitään fyysistäkään ei parin välille synny, mikä on epätyypillistä tällaisissa leffoissa, mutta piristävää. Laurence Fishburne näyttäytyy taas slummien kuninkaana ja onkin hauska nähdä nämä Matrixin kamut taas yhdessä. Ja kuullaanhan tässä yksi matrixeihin viittavaa klassikko lainikin Keanun suusta. 90-luvun straight-to-video martial arts-toimintaleffojen kruunaamaton kunkku oli itse Marc Dacascos. Olikin hauskaa nähdä herraa pitkästä aikaa ja vieläkin se jalka heilahtaa kuin 25 vuotta sitten. Aina tyylikäs Ian McShane oli jälleen Wickin apuna samaan malliin, kuin aiemmissakin leffoissa.



Elokuva oli oikein toimiva jatko-osa, jota häiritsi vain turhan pitkä pituus ja ylikorostettu värimaailma, joka kävi pian itseään vastaan. Suosittelen kaikille toiminnan ja Wickin faneille, vaikka pizzan ja darran kanssa nautittuna.

- Kai Kumpulainen 27.3.2020