Panic Room (2002)
Katselin vihdoinkin viimeisen David Fincherin ohjaaman leffan, jota en ollut vielä nähnyt. DVD oli lojunut kaapissa jo hyvän tovin. Muistan vuonna 2002 nähneeni trailerin tästä leffateatterissa, mutta silloin ei kiinnostanut mennä katsomaan, kun oli hämähäkkimiestä sun muuta menossa :D
Kyseessä on siis PANIC ROOM.
Plot:
Elokuva kertoo Meg Altmanista joka muuttaa tyttärensä Sarahin kanssa suureen taloon Manhattanilla. Suuressa talossa kumpaakin kiinnostaa erityisesti turvahuone (engl. Panic Room) joka on talon parhaiten suojattu huone. Heti ensimmäisenä yönä taloon murtaudutaan ja Meg ja Sarah pakenevat turvahuoneeseen. Rikolliset ovat edellisen omistajan rahojen perässä, jotka on piilotettu jonnekin taloon. Rikollisilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta, ja he yrittävät päästä turvahuoneeseen. Kaiken lisäksi kaikki puhelinlinjat on katkaistu, matkapuhelin väärässä huoneessa, Sarahilla on diabetes, eikä huoneessa ole hiilihydraattipitoista syötävää. Sarahin verensokeri laskee liian alas ja hänelle tulee hypoglykemia. Hän tarvitsee glucagonpistoksen selvitäkseen.
Elokuvan visuaalinen anti oli tuttua Fincheriä ja kuvassa oli kokoajan vihreähkö filtteri tuomaan tuttua ankeutta, mistä me kaikki pidämme. Kamerajuoksutus-kikkailu oli ilmeisesti uusi juttu tuolloin, ja kamera kierääkin taloa ympäri ämpäri mennen seinien läpi ja missä lie putkistoissa ja sähköjohdoissa. Se pisti silmään, koska sitä keinoa ei ole käytetty vähään aikaan.
Tapahtumat tapahtuvat koko leffan ajan yhdessä manhattalaisessa luksushuoneistossa, mikä ei haitta yhtään ja tuo mukavasti klaustrophobista tunelmaa.
Jodie Foster ei kuulu suosikkeihini, mutta ihan hyvin hän veti epätoivoisena nurkkaan ajettuna naisena. Forest Whitaker on suosikkini ja hän olikin sympaattinen rosvo, jolla oli hyvät motiivit. Jared Leto on myös suosikkini ja oli hauskinta tässä seurata pöljän räppilettipäisen rosvon yritystä olla kaikkia huijaava rosvo, siinä onnistumatta. Kristen Stewart oli lapsena ihan ok, eikä häirinnyt mitenkään. Kantrilaulaja Dwight Yoakam esitti tosi ällöttävää Raoulia joka oli aivan moraaliton.
Elokuva ei mene Fincherin top 3, mutta älyttömän hyvä se silti oli ja jännitin jossain vaiheessa ihan oikeasti ja huusin, että "juokse nyt!" :D
Suosittelen!
- Kai Kumpulainen 28.10.2018
Kyseessä on siis PANIC ROOM.
Plot:
Elokuva kertoo Meg Altmanista joka muuttaa tyttärensä Sarahin kanssa suureen taloon Manhattanilla. Suuressa talossa kumpaakin kiinnostaa erityisesti turvahuone (engl. Panic Room) joka on talon parhaiten suojattu huone. Heti ensimmäisenä yönä taloon murtaudutaan ja Meg ja Sarah pakenevat turvahuoneeseen. Rikolliset ovat edellisen omistajan rahojen perässä, jotka on piilotettu jonnekin taloon. Rikollisilla ei ole aikomustakaan lähteä talosta, ja he yrittävät päästä turvahuoneeseen. Kaiken lisäksi kaikki puhelinlinjat on katkaistu, matkapuhelin väärässä huoneessa, Sarahilla on diabetes, eikä huoneessa ole hiilihydraattipitoista syötävää. Sarahin verensokeri laskee liian alas ja hänelle tulee hypoglykemia. Hän tarvitsee glucagonpistoksen selvitäkseen.
Elokuvan visuaalinen anti oli tuttua Fincheriä ja kuvassa oli kokoajan vihreähkö filtteri tuomaan tuttua ankeutta, mistä me kaikki pidämme. Kamerajuoksutus-kikkailu oli ilmeisesti uusi juttu tuolloin, ja kamera kierääkin taloa ympäri ämpäri mennen seinien läpi ja missä lie putkistoissa ja sähköjohdoissa. Se pisti silmään, koska sitä keinoa ei ole käytetty vähään aikaan.
Tapahtumat tapahtuvat koko leffan ajan yhdessä manhattalaisessa luksushuoneistossa, mikä ei haitta yhtään ja tuo mukavasti klaustrophobista tunelmaa.
Jodie Foster ei kuulu suosikkeihini, mutta ihan hyvin hän veti epätoivoisena nurkkaan ajettuna naisena. Forest Whitaker on suosikkini ja hän olikin sympaattinen rosvo, jolla oli hyvät motiivit. Jared Leto on myös suosikkini ja oli hauskinta tässä seurata pöljän räppilettipäisen rosvon yritystä olla kaikkia huijaava rosvo, siinä onnistumatta. Kristen Stewart oli lapsena ihan ok, eikä häirinnyt mitenkään. Kantrilaulaja Dwight Yoakam esitti tosi ällöttävää Raoulia joka oli aivan moraaliton.
Elokuva ei mene Fincherin top 3, mutta älyttömän hyvä se silti oli ja jännitin jossain vaiheessa ihan oikeasti ja huusin, että "juokse nyt!" :D
Suosittelen!
- Kai Kumpulainen 28.10.2018
Kommentit
Lähetä kommentti