Double feature: 10 Cloverfield Lane (2016) & Cloverfield Paradox (2018)

10 Cloverfield Lane (2016)

Vuoden 2008 founded footage elokuva Cloverfield sai jatkoa 8 vuotta myöhemmin uudella Cloverfield elokuvalla, jonka tarkoituksena oli aloittaa Cloververse, eli Cloverfield-leffauniversumi.  Elokuvakäsikirjoitus leffalle nimeltä The Cellar muutettiin sopivasti, että sen pystyi löyhästi liiittämään edelliseen elokuvaan. Elokuva sai nimeksi 10 Cloverdield Lane. 



Elokuva alkaa siitä, kun Mary Elizabeth Winsteadin esittämä Michelle päättää jättää poikaystävänsä ja lähtee ajamaan autolla Lousianan yöhön. Epäonnekseen hän joutuu auto-onnettomuuteen. Herätessään hän huomaa olevansa patjalla jonkilaisessa bunkkerissa ja  kahlittuna käsiraudoilla kiinni seinään. Pian paljastuu, että bunkkeria pitää yllä John Goodmanin esittämä Howard. Mies on pelastanut Michellen auto-onnettomuudesta ja vienyt bunkkeriin turvaan, koska kaikki maanpinnalla ovat luultavasti kuolleet jonkinlaiseen sotilaalliseen iskuun ja hengitysilma on tappavaa. Ainakin näin Howard väittää. Bunkkerista löytyy myös toinen pelastetu mies nimeltä Emmett, jota esittää John Gallagher Jr...

Edellisestä elokuvasta poiketen tämän elokuvan genre on tiivistunnelmainen thrilleri, joka pitää otteessaan alusta asti. Kokoajan katsoja jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu ja minne tämä kaikki johtaa. Thrilleriksi tämä on todella toimiva tapaus. Ainoastaan loppumetreillä nähtävä "cloverfield" osuus tuntuu minusta päälleliimatulta, turhalta lisältä joka latistaa elokuvan muuten kuumottavaa tunnelmaa. Ilman tätäkin osuutta olisi pärjätty ja elokuva olisi tuntunut ehkä hieman paremmalta omaan makuuni. Ehkä elokuvasta olisi voinut tehdä pelkän The Cellar-leffan ja siitä olisi pian tullut mainio kulttiklassikko. Nyt sidottuna Cloverfield-franchiseen sillä on painolastina kaksi hieman kehnompaa elokuvaa, jotka eivät oikeastaan liity siihen mitenkään. Oli niin tai näin on tämä elokuva todella hyvä thrillerinä ja ihan ok tieteiselokuvana. Mary Elizabeth Winsteadin kommentti loppusuoralla "You gotta be kidding" aiheutti itselleni saman reaktion, että eikai nyt tällaista kun on niin loistavasti menty melkein leffan loppuun. 

Elokuvassa ei pääasiassa nähdä juuri muita näyttelijöitä kuin Mary Elizabeth Winstead, John Goodman ja John Gallagher Jr. Muut näyttelijät ovat pääasiallisesti pelkkiä anni puhelimessa ja radiossa. Äänenä mukana mm. Bradley Cooper. Näistä kolmesta päänäyttelijästä Mary Elizabeth Winstead näyttelee loistavasti ihastuttavaa protagonistia. Mutta! kyllä vaan John Goodman vetää sellaisen roolin, että oksat pois. Aina kun hän oli kuvassa, katse oikein nauliintui tähän körmyyn, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on kyllä yksi parhaista Goodman rooleista ikinä. Piste. Gallagher Jr. on ihan ok, mutta hänen hahmonsa on kirjoitettu lähinnä ärsyttäväksi ääliöksi. 

Ilman lopun Cloverfield lisää, leffa olisi ollut 4 ja puolen tähden viihdettä. Loppu latistaa leffaa mielestäni sen verran, että ollaan lähempänä 3 ja puolta tähteä. Noh, Goodman on niin kova, että annetaan nyt 4/5. Huippuviihdettä siis hyvin pienestä budjetista huolimatta.

Cloverfield Paradox (2018). 

Pari vuotta myöhemmin 10 Cloverfield Lanen seuraajana nähtiin suoraan Netflixiin päätynyt The Cloverfield Paradox (2018). Alienin, Event Horizonin ja Spheren hengessä toteutettu elokuva oli taas aivan jotain muuta kuin kaksi edellistä osaa. Elokuva perustuu käsikirjoitukseen nimeltä God Particle ja kuten edellisen osan kanssa, tässäkin Cloverfield yhtäläisyydet lisättiin elokuvaan jälkeenpäin. Elokuva ei mielestäni olisi edes tarvinnut Cloverfield lisäystä toimiakseen omana elokuvanaan, tai ainakaan Cloverfield lisät eivät mielestäni parantaneet elokuvaa juuri ollenkaan, vaan tuntuivat taas päälleliimatuilta. Se että onko God Particle hyvä käsis, voi olla montaa mieltä.

Maapallolla on enegiapula, joten ryhmä astronautteja lähetetään avaruuteen käynnistämään hiukkaskiihdytintä, joka pitäisi pelastaa maailma energian loppumiselta. kaksi vuotta kiihdytintä yritetään saada toimimaan, kunnes se vihdoin käynnistyy, mutta samalla maapallo katoaa avaruusaseman läheisyydestä. Sen lisäksi aluksella alkaa tapahtua selittämättömiä ja kummallisia asioita...

Visuaalisesti leffa on ihan ok tasoa. Aluksen ja otusten CGI on välillä hieman kehnoa, mutta ajaa asiansa kertakäyttöviihteenä. Juoni taas ei tunnu kulkevan minnekkään ja tapahtumilla ei tunnu olevan mitään suurempaa seurausta, mikä tylsistyti ainakin allekirjoittanutta. Muutamat "kauhukohtauset" oli ihan hauskoja kikkailuja, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei nähty. Yksi kädenmenetys ja siitä supernopeasti toipuminen henkisesti ja fyysisesti tuntui epäuskottavalta.


 

Näyttelijöistä ei jäänyt hirveästi mitään käteen. Gugu Mbatha-Raw oli ihan hyvä roolissaan lapsensa menettäneenä äitinä. Saksalainen Daniel Brühl oli toinen joka nousi hieman esille tasaisesta massasta. Mies tunnetaan mm. Captain America: Civil warin pahiksena Zemona.

Olisin henkilökohtaisesti halunnut nähdä enemmän taustatarinaa Cloverfield ilmiölle maanpäällä, mutta taas kerran aihe tuntui aivan päälleliimatulle lisälle, jolla heikosti nidotaan elokuvat yhteen. Se ei siis vienyt "Cloverfield" tarinaa eteenpäin vaan keskittyi God Particle käsikseen enimmäkseen. 

Silti toivoisin vielä näkeväni ainakin yhden Cloverfield-leffan, jossa paneudettaisiin vain Cloverfield ilmiöön maanpäällä ja sen örkkeihin, eikä mihinkään ylimääräiseen, joka ei tunnu liittyvän tähän juuri mitenkään. Saa nähdä jatkaako J.J. Abrams vielä tätä Frankkua eteenpäin. Tämä leffa ainakin tuntui siltä, että se laitettiin suoraan netflixiin, koska ei uskottu sen menestyvän elokuvateattereissa.  Vuosi aikaisemmin ilmestynyt Life-elokuva muistutti hieman tätä elokuvaa, mutta oli eheämpi kokonaisuus. Tälle annan semmosen 2/5.

- Kai Kumpulainen 23.2.2021