Tilaajat

The Texas Chainsaw Massacre (2003 film)



Tänä vuonna tulee aikaa 50 pitkää vuotta, kun alkuperäinen Teksasin moottorisahamurhat sai julkaisupäivänsä. Koska elämme tämän vuoden kauhukuuta ja silloin on tapana kulutella kauhuelokuvia, ajattelin että nyt olisi otollinen aika katsoa uudelleen vuoden 2003 uudelleentulkinta samasta aiheesta. Aikoinaan kun remake julkaistiin, katsoin sen alkuperäisen leffan kanssa samana päivänä ja pidin molemmista. Ajattelin, että tämä uusintaversio on todella julma ja brutaali. Jokin siinä kumminkin oli, kun en sitä sen koommin katsonut uudelleen. Leffan komea pahviboksinen dvd:kin lepäili hyllyjen kätköissä vuosikausia. Elokuvan soundtrackia tosin tuli välillä kuunneltua cd:ltä autossa, kun se sisälsi sen verran viihdyttäviä metalli- ja rockbiisejä. Tosin näitäkään ei elokuvassa kuulla. No, kaivoin "vanhaa anttilaa" huokuvan dvd-boksin esille ja pistin filmin pyörimään lauantaipäivän ratoksi.

The Texas Chainsaw Massacre (2003 film)

Elokuvan alku väittää, että tapahtumat perustuvat oikean elämän tapahtumiin. Tätä en kyllä niele, edes googlesta tarkistamatta. Leffan alku poikkeaa aikalailla alkuperäisestä. Joukko nuorehkoja hipinretaleita ovat hakeneet meksikosta kilon kannabista ja kuljettavat sitä hippibussissaan pitkin hikisiä Teksasin hiekkateitä, kun vastaan tulee nuori nainen. Nainen on paniikissa ja kaipaa selvästi apua. Otettuaan naisen kyytiin, vetää hän esiin revolverin ja ampuu itseään päähän. Nuorisolaiset lähtevät hakemaan apua karmivaan tilanteeseen, kunnes törmäävät epäilyttävään Sheriffiin. Tästä se tilanne vasta eskaloituu.

Elokuvan visuaalinen ilme huokuu modernia 2000-luvun alkua. Aikoinaan se näyttikin todella hyvältä. Ohjaaja Marcus Nispel on tunnettu lähinnä musavideoista ja tämä leffa huokuukin kyseistä genreä. Kuvan saturaatiota on laskettu alas, jolloin kuva on välillä miltei mustavalkoinen ja värit todella haalistuneet. Tämä oli tuohon aikaan pinnalla oleva juttu, joka toi halvempaankin elokuvaan tiettyä uskottavuutta ja vakavuutta. Tänä päivänä se lähinnä häiritsi. Olisin kaivannut hikiseen hiekkamaahan hieman auringon sävyjä, tai keltaisuutta, kerta siellä semmoinen paistoi. Elokuva on kyllä sopivan törkyinen ja ällöttävä, että teksasilaisen junttilan inhottavuus saadaan katsojalle hierottua naamaan. 

Nuorisoporukka trendikkäine 2000-luvun kampauksineen, ei näytä kyllä hirveästi 70-luvun hippinuorilta. Enempi juuri 2000-luvun alun nuorilta, jotka diggailevat vanhaa hippityyliä hillitysti. Muuteenkaan elokuvan maailma ei tuntunut suoranaisesti 70-luvulta, vaan enempi 2000-luvun alulta. Nuorisolaisten näyttelijät eivät olleet kovinkaan tuttuja. Yksi naama oli tutumpi, eli Eric Balfour, jonka bongasin viimeksi Skyline-ufoleffasta.

Elokuvan selkeä tähti on mainio R. Lee Ermey, joka esittää Sheriff Hoytia. Sheriffi on juuri niin ärsyttävä, piinaava ja punaniskainen, kuin hänen tulee ollakkin. R. Lee Ermey teki upean roolin Full Metal Jacketissa. Tässä roolissa on vähän samaa henkeä, kuin Gunnery sergeantissa. 

Elokuvan scoresta vastaa Steve Jablonsky. Se onkin ihan toimivaa kauhumusiikkia. Itse leffan soundtrackilla, joka taas tuli aikoinaan cd:nä myyntiin kauppoihin, kuullaan aikansa mukaisesti pinnalla olleita Metallibändejä, kuten Fear Factorya, Panteraa, Static-x:ää, Lamb of Godia ja Meshuggahia. Näitä kaikkia yhtyeitä löytyy omasta levyhyllystänikin, joten leffan soundtrack cd oli meikäläiselle oikein mainio kokoelma. Elokuvassa ei asennemetallia kuulla ja hyvä vaan. Se ei olisi ehkä sopinut tunnelmaan. 2000-luvun alun molemmin puolin oli muodissa, että kauhu- ja toimintaleffoissa oli soundtrack, joka sisälsi kokoelman pinnalla olevia vaiohtoehtometallibändejä. Näistä montaakaan ei kuultu itse elokuvassa lopulta.

The Texas Chainsaw Massacre vuosimallia 2003 on melko perinteinen moderni remake. Siinä missä gorea ja suolenpätkiä on lisätty, on taas piinaavassa tunnelmassa menetetty. Se on tavallaan ihan laadukkaasti toteutettu, mutta jotain vaan jää uupumaan. Marcus Nispel on tehnyt muitakin klassikoiden  remakeja, kuten Friday The 13th ja Conan Barbaari. Niitäkin leffoja vaivaa tietty kertakäyttöisyys ja musavideomaisuus. Sekin on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että päähahmot, eli uhrit ovat epäsympaattisia ja jopa ärsyttäviä. heidän kohtalostaan ei juurikaan välitä. Parasta leffassa on Sheriffi Hoyt ja sisältää leffa muutaman ihan siistin kohtauksen, mutta en usko että katson tätä uudelleen ihan heti. En välttämättä koskaan. siihen ei ole tarvetta. Tämä on aika kertakäyttöistä kauhuilua. Tämän elokuvan jälkeen oikeastaan aloin kyllästyä kaikkiin moderneihin kauhuleffoihin ja menikin pitkään ennen kuin palasin taas uudemman kauhun pariin. Suosittelen tätä vaan paatuneille Leatherface-faneille, tai satunnaisen kauhun katsojille, jotka eivät odota näkevänsä mitään maata mullistavaa. Muussa tapauksessa iso suositus alkuperäiselle Toby hooperin klassikolle.

- Kai Kumpulainen 12.10.2024



Julistegalleria:



















Oma kokoelma:





 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Greystoke - The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984)

Kuva
Pikkupoikana Tarzan oli tietysti kova juttu. Isän kanssa katseltiin Weissmullerin mustavalkoisia Tarzan-elokuvia, kirjastosta lainattiin Burroughsin kirjoja ja ostelin divarista 80-luvun Tarzan-sarjakuvia. Myös kasarileluja tuli haalittua. Metsissä leikittiin Tarzan-leikkejä. Ainut mikä puuttui, oli aiheeseen sopiva Tarzan-elokuva, johon perustaa leikkinsä. Sellainen mikä olisi tuore ja minun sukupolvelle suunnattu teos. Sellainen lopulta löytyikin, mutta lapsen silmin se oli kummallisen tylsä ja vakava. Sitä kumminkin katsottiin, vaikka siitä puuttui naivi seikkailu ja viihteellisyys. Kyseessä on Hugh Hudsonin (Chariots of Fire) ohjaama brittiläinen draama Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984). Pääosaa, eli John Claytonia esittää suosikkinäyttelijäni Christopher Lambert . Elokuva hakee Tarzanin legendaan realistisempaa lähestymistapaa ja itse Tarzanin nimeä ei mainitä kertaakaan. Reilu 30 vuotta siihen meni, ennen kuin palasin tämän nostalgisen elokuvan pariin, mut
Lue lisää

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Kuva
Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsottua ja seuraamaan kuinka
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Kuva
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)

Kuva
Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers , Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn - U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin... U Turn - U-käännös helvettiin (1997) Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton ko
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kuva
  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit
Lue lisää