Tilaajat

The Texas Chainsaw Massacre (2003 film)



Tänä vuonna tulee aikaa 50 pitkää vuotta, kun alkuperäinen Teksasin moottorisahamurhat sai julkaisupäivänsä. Koska elämme tämän vuoden kauhukuuta ja silloin on tapana kulutella kauhuelokuvia, ajattelin että nyt olisi otollinen aika katsoa uudelleen vuoden 2003 uudelleentulkinta samasta aiheesta. Aikoinaan kun remake julkaistiin, katsoin sen alkuperäisen leffan kanssa samana päivänä ja pidin molemmista. Ajattelin, että tämä uusintaversio on todella julma ja brutaali. Jokin siinä kumminkin oli, kun en sitä sen koommin katsonut uudelleen. Leffan komea pahviboksinen dvd:kin lepäili hyllyjen kätköissä vuosikausia. Elokuvan soundtrackia tosin tuli välillä kuunneltua cd:ltä autossa, kun se sisälsi sen verran viihdyttäviä metalli- ja rockbiisejä. Tosin näitäkään ei elokuvassa kuulla. No, kaivoin "vanhaa anttilaa" huokuvan dvd-boksin esille ja pistin filmin pyörimään lauantaipäivän ratoksi.

The Texas Chainsaw Massacre (2003 film)

Elokuvan alku väittää, että tapahtumat perustuvat oikean elämän tapahtumiin. Tätä en kyllä niele, edes googlesta tarkistamatta. Leffan alku poikkeaa aikalailla alkuperäisestä. Joukko nuorehkoja hipinretaleita ovat hakeneet meksikosta kilon kannabista ja kuljettavat sitä hippibussissaan pitkin hikisiä Teksasin hiekkateitä, kun vastaan tulee nuori nainen. Nainen on paniikissa ja kaipaa selvästi apua. Otettuaan naisen kyytiin, vetää hän esiin revolverin ja ampuu itseään päähän. Nuorisolaiset lähtevät hakemaan apua karmivaan tilanteeseen, kunnes törmäävät epäilyttävään Sheriffiin. Tästä se tilanne vasta eskaloituu.

Elokuvan visuaalinen ilme huokuu modernia 2000-luvun alkua. Aikoinaan se näyttikin todella hyvältä. Ohjaaja Marcus Nispel on tunnettu lähinnä musavideoista ja tämä leffa huokuukin kyseistä genreä. Kuvan saturaatiota on laskettu alas, jolloin kuva on välillä miltei mustavalkoinen ja värit todella haalistuneet. Tämä oli tuohon aikaan pinnalla oleva juttu, joka toi halvempaankin elokuvaan tiettyä uskottavuutta ja vakavuutta. Tänä päivänä se lähinnä häiritsi. Olisin kaivannut hikiseen hiekkamaahan hieman auringon sävyjä, tai keltaisuutta, kerta siellä semmoinen paistoi. Elokuva on kyllä sopivan törkyinen ja ällöttävä, että teksasilaisen junttilan inhottavuus saadaan katsojalle hierottua naamaan. 

Nuorisoporukka trendikkäine 2000-luvun kampauksineen, ei näytä kyllä hirveästi 70-luvun hippinuorilta. Enempi juuri 2000-luvun alun nuorilta, jotka diggailevat vanhaa hippityyliä hillitysti. Muuteenkaan elokuvan maailma ei tuntunut suoranaisesti 70-luvulta, vaan enempi 2000-luvun alulta. Nuorisolaisten näyttelijät eivät olleet kovinkaan tuttuja. Yksi naama oli tutumpi, eli Eric Balfour, jonka bongasin viimeksi Skyline-ufoleffasta.

Elokuvan selkeä tähti on mainio R. Lee Ermey, joka esittää Sheriff Hoytia. Sheriffi on juuri niin ärsyttävä, piinaava ja punaniskainen, kuin hänen tulee ollakkin. R. Lee Ermey teki upean roolin Full Metal Jacketissa. Tässä roolissa on vähän samaa henkeä, kuin Gunnery sergeantissa. 

Elokuvan scoresta vastaa Steve Jablonsky. Se onkin ihan toimivaa kauhumusiikkia. Itse leffan soundtrackilla, joka taas tuli aikoinaan cd:nä myyntiin kauppoihin, kuullaan aikansa mukaisesti pinnalla olleita Metallibändejä, kuten Fear Factorya, Panteraa, Static-x:ää, Lamb of Godia ja Meshuggahia. Näitä kaikkia yhtyeitä löytyy omasta levyhyllystänikin, joten leffan soundtrack cd oli meikäläiselle oikein mainio kokoelma. Elokuvassa ei asennemetallia kuulla ja hyvä vaan. Se ei olisi ehkä sopinut tunnelmaan. 2000-luvun alun molemmin puolin oli muodissa, että kauhu- ja toimintaleffoissa oli soundtrack, joka sisälsi kokoelman pinnalla olevia vaiohtoehtometallibändejä. Näistä montaakaan ei kuultu itse elokuvassa lopulta.

The Texas Chainsaw Massacre vuosimallia 2003 on melko perinteinen moderni remake. Siinä missä gorea ja suolenpätkiä on lisätty, on taas piinaavassa tunnelmassa menetetty. Se on tavallaan ihan laadukkaasti toteutettu, mutta jotain vaan jää uupumaan. Marcus Nispel on tehnyt muitakin klassikoiden  remakeja, kuten Friday The 13th ja Conan Barbaari. Niitäkin leffoja vaivaa tietty kertakäyttöisyys ja musavideomaisuus. Sekin on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että päähahmot, eli uhrit ovat epäsympaattisia ja jopa ärsyttäviä. heidän kohtalostaan ei juurikaan välitä. Parasta leffassa on Sheriffi Hoyt ja sisältää leffa muutaman ihan siistin kohtauksen, mutta en usko että katson tätä uudelleen ihan heti. En välttämättä koskaan. siihen ei ole tarvetta. Tämä on aika kertakäyttöistä kauhuilua. Tämän elokuvan jälkeen oikeastaan aloin kyllästyä kaikkiin moderneihin kauhuleffoihin ja menikin pitkään ennen kuin palasin taas uudemman kauhun pariin. Suosittelen tätä vaan paatuneille Leatherface-faneille, tai satunnaisen kauhun katsojille, jotka eivät odota näkevänsä mitään maata mullistavaa. Muussa tapauksessa iso suositus alkuperäiselle Toby hooperin klassikolle.

- Kai Kumpulainen 12.10.2024



Julistegalleria:



















Oma kokoelma:





 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

The Crow: Wicked Prayer (2005)

Kuva
Tänä vuonna sarjakuvien gootahtava antisankari The Crow on ollut pariinkin otteeseen pinnalla, pitkästä aikaa. Ensin tuli 4k uhd julkaisu vanhasta klassikosta The Crow (1994) ja myöhemmin teattereihin uudelleen tulkinta samasta aiheesta. Olen aina pitänyt The Crow'n hahmosta todella paljon. Olen jopa pitänyt lähes kaikista elokuvista ja jopa Marc Dacascoksen näyttelemästä tv-sarjasta. Sarjakuvasta puhumattakaan. Yksi elokuvista on aina ollut inhokkini. Se on vuoden 2005 The Crow: Wicked Prayer, jota tähdittää Edward Furlong. Kun näin elokuvan aikanaan, en voinut sietää sitä. Nyt kun aikaa on kulunut lähes 20 vuotta, ajattelin tarkastaa löytyisikö leffasta jotain hyvää, kun allekirjoittaneen jyrkimmät mielipiteetkin ovat pehmenneet vuosien varrella. Ehkä se ei ollutkaan niin huono kuin muistin. Ei muuta kuin DVD soittimeen ja tarkastamaan tilanne. The Crow:  Wicked Prayer (2005) James "Jimmy" Cuervo on vihdoin vapautunut vankilasta tapettuaan raiskaajan nyrkkitappelussa. J
Lue lisää

Batman Forever (1995)

Kuva
 Batman 1989 ja Batman Returns oli kovinta shittia lapsena, kun taas aikuisiällä sen homman hoiti Dark Knight trilogia, joka tuli, kuin tilauksena minun ikäiselle aikuiselle Batman-fanille. Mutta kun olen tässä lapsille koittanut miettiä sopivaa Batman-elokuvaa näytettäväksi, niin semmoista ei tunnu löytyvän samanlailla kuin marvel-maailmasta, josta jokaisen MCU-leffa voi näyttää jo kaikille muksuilleni. Batman leffa ovat liian synkkiä ja kieroutuneita lasten silmille. Joten aloitin sieltä lelumainos-päästä ja Batman ja Robinhan sieltä pyörähti soittimessa. Leffa sai kyllä lasten hyväksynnän, mutta vähän he ihmettelivät hahmoja ja tympeää batmania, että tätäkö tämä paljon kehuttu hahmo on. Joten päätin sitten siirtyä toiseksi laimeimpaan ja lapsille sopivampaan leffaan, eli vuoden 1995 BATMAN FOREVER, jonka Joel Schumacher (rankka päivä) ohjasi ja loppu on historiaa. Batman Forever (1995) Täytyy sanoa, että aikuisiällä nämä Schumacherin Batmanit ovat olleet pannassa itselläni tietyi
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Texas Chainsaw Massacre (2022)

Kuva
Joulun pyhien aikaan tuli reissattua paikkaan, jossa ei netti toiminut juuri ollenkaan. Niinpä tutkiskeltuani tablettiani hetken huomasin, että olin ladannut Netflixin offline muistiin yhden elokuvan ja unohtanut sen sinne ties kuinka pitkäksi aikaa. Nyt olisi vihdoinkin otollinen hetki katsoa pois tämä teos, kuin ei muitakaan vaihtoehtoja ollut. Yön pimeinä hetkinä lumen tuiskuttaessa mökin ikkunaan laitoin pyörimään Netflixin jakeleman ja Legendary Picturesin tuottaman elokuvan Texas Chainsaw Massacre (2022).  Ryppyotsaisimmat katsojat olivat lytänneet tämän uusimman teoksen alinpaan helvettiin, joten en itsekkään ollut pitänyt kiirettä filmin kanssa. Myönnettäköön, että en ole mikään elokuvasarjan fani, mutta alkuperäinen Tobe Hooperin Texasin moottorisahamurhat on yksi kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista. Sen lisäksi pidin yllättävän paljon vuoden 2003 remakesta. Hyppäsin uuden osan pariin siis avoimin mielin. Texas Chainsaw Massacre (2022) Nuoret idealistit yrittävät muutta
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää

The Spine of Night (2021)

Kuva
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v
Lue lisää

The Vindicator (1986)

Kuva
80-luvun ripoff-leffoissa on kyllä sitä jotain vuokravideokasetti-ajan hohtoa. Vuonna 1986 ilmestyi vuokralle selkeä Robocop-ripoffi, mutta mitä ihmettä Robocophan ilmestyi vasta vuonna 1987. Kyseessä onkin ikiaikaiseen frankensteinin hirviöön pohjautuva modernisoitu cyborg-tarina, josta myös Robocop on löyhästi ottanut vaikutteita, joten yhtäläisyydet juontavat juurensa mm. sieltä. Elokuvan olikin alun perin nimellä Frankenstein 88 ja sen jälkeen mm. Brasiliassa Roboman, mutta parhaiten se tunnetaan nimellä The Vindicator! Oli aika ottaa selvää millaisesta roboryönästä Jean-Claude Lordin (vau mikä nimi) ohjaamassa leffassa olikaan kyse. The Vindicator (1986) Carl Lehman (David McIlwraith) on tiedemies, joka työskentelee uuden sukupolven avaruuspuvun parissa pahaenteisen Alex Whyten (Richard Cox) johtamalle ARC-yhtiölle, jossa tehdään kaikenlaista korkean teknologian tutkimusta. Yksi näistä projekteista on kehittää "rage program"-ohjelmistoa, joka voi havaita, kun käyttäjä on
Lue lisää

Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997)

Kuva
Se mikä on mielestäni aina parempaa, kuin kauhuelokuva tahi Sci-fi-elokuva, on tietenkin scifi-kauhuelokuva. Ahdistava kauhu on mielestäni parhaimmillaan sci-fi maailmoissa, etenkin avaruudessa. Vuosina 1997-1998 ilmestyi kaksi melko samantyylistä elokuvaa. Molemmissa oli erikoinen pyöreä objekti, joka tuotti klaustrofobisen aluksen miehistölle pelottavia näkyjä. Toinen oli meren syvyyksiin sijoittuva hieman kiltimpi Sphere ja toinen oli aikaisemmin ilmestynyt avaruuden syövereihin sijoittuva julmempi Event Horizon - Viimeinen horisontti. Pidin aikanaan molemmista, mutta jälkimmäinen oli aina se kovempi kahdesta, ja jäi ikuisesti muistiin. Nyt oli aika katsoa teos uudelleen ja tarkistaa onko se aikaa kestävä kauhuklassikko, vai onko aika ajanut sen yli armottomasti. Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997) Kapteeni Millerin (Laurence Fishburne) erikoisJoukko lähetetään avaruuteen tukimaan kadonneen Event Horizon-avaruusaluksen kohtaloa. Mukaan heillä on aluksen suunnittelija tohtori
Lue lisää