Tilaajat

The Texas Chainsaw Massacre (2003 film)



Tänä vuonna tulee aikaa 50 pitkää vuotta, kun alkuperäinen Teksasin moottorisahamurhat sai julkaisupäivänsä. Koska elämme tämän vuoden kauhukuuta ja silloin on tapana kulutella kauhuelokuvia, ajattelin että nyt olisi otollinen aika katsoa uudelleen vuoden 2003 uudelleentulkinta samasta aiheesta. Aikoinaan kun remake julkaistiin, katsoin sen alkuperäisen leffan kanssa samana päivänä ja pidin molemmista. Ajattelin, että tämä uusintaversio on todella julma ja brutaali. Jokin siinä kumminkin oli, kun en sitä sen koommin katsonut uudelleen. Leffan komea pahviboksinen dvd:kin lepäili hyllyjen kätköissä vuosikausia. Elokuvan soundtrackia tosin tuli välillä kuunneltua cd:ltä autossa, kun se sisälsi sen verran viihdyttäviä metalli- ja rockbiisejä. Tosin näitäkään ei elokuvassa kuulla. No, kaivoin "vanhaa anttilaa" huokuvan dvd-boksin esille ja pistin filmin pyörimään lauantaipäivän ratoksi.

The Texas Chainsaw Massacre (2003 film)

Elokuvan alku väittää, että tapahtumat perustuvat oikean elämän tapahtumiin. Tätä en kyllä niele, edes googlesta tarkistamatta. Leffan alku poikkeaa aikalailla alkuperäisestä. Joukko nuorehkoja hipinretaleita ovat hakeneet meksikosta kilon kannabista ja kuljettavat sitä hippibussissaan pitkin hikisiä Teksasin hiekkateitä, kun vastaan tulee nuori nainen. Nainen on paniikissa ja kaipaa selvästi apua. Otettuaan naisen kyytiin, vetää hän esiin revolverin ja ampuu itseään päähän. Nuorisolaiset lähtevät hakemaan apua karmivaan tilanteeseen, kunnes törmäävät epäilyttävään Sheriffiin. Tästä se tilanne vasta eskaloituu.

Elokuvan visuaalinen ilme huokuu modernia 2000-luvun alkua. Aikoinaan se näyttikin todella hyvältä. Ohjaaja Marcus Nispel on tunnettu lähinnä musavideoista ja tämä leffa huokuukin kyseistä genreä. Kuvan saturaatiota on laskettu alas, jolloin kuva on välillä miltei mustavalkoinen ja värit todella haalistuneet. Tämä oli tuohon aikaan pinnalla oleva juttu, joka toi halvempaankin elokuvaan tiettyä uskottavuutta ja vakavuutta. Tänä päivänä se lähinnä häiritsi. Olisin kaivannut hikiseen hiekkamaahan hieman auringon sävyjä, tai keltaisuutta, kerta siellä semmoinen paistoi. Elokuva on kyllä sopivan törkyinen ja ällöttävä, että teksasilaisen junttilan inhottavuus saadaan katsojalle hierottua naamaan. 

Nuorisoporukka trendikkäine 2000-luvun kampauksineen, ei näytä kyllä hirveästi 70-luvun hippinuorilta. Enempi juuri 2000-luvun alun nuorilta, jotka diggailevat vanhaa hippityyliä hillitysti. Muuteenkaan elokuvan maailma ei tuntunut suoranaisesti 70-luvulta, vaan enempi 2000-luvun alulta. Nuorisolaisten näyttelijät eivät olleet kovinkaan tuttuja. Yksi naama oli tutumpi, eli Eric Balfour, jonka bongasin viimeksi Skyline-ufoleffasta.

Elokuvan selkeä tähti on mainio R. Lee Ermey, joka esittää Sheriff Hoytia. Sheriffi on juuri niin ärsyttävä, piinaava ja punaniskainen, kuin hänen tulee ollakkin. R. Lee Ermey teki upean roolin Full Metal Jacketissa. Tässä roolissa on vähän samaa henkeä, kuin Gunnery sergeantissa. 

Elokuvan scoresta vastaa Steve Jablonsky. Se onkin ihan toimivaa kauhumusiikkia. Itse leffan soundtrackilla, joka taas tuli aikoinaan cd:nä myyntiin kauppoihin, kuullaan aikansa mukaisesti pinnalla olleita Metallibändejä, kuten Fear Factorya, Panteraa, Static-x:ää, Lamb of Godia ja Meshuggahia. Näitä kaikkia yhtyeitä löytyy omasta levyhyllystänikin, joten leffan soundtrack cd oli meikäläiselle oikein mainio kokoelma. Elokuvassa ei asennemetallia kuulla ja hyvä vaan. Se ei olisi ehkä sopinut tunnelmaan. 2000-luvun alun molemmin puolin oli muodissa, että kauhu- ja toimintaleffoissa oli soundtrack, joka sisälsi kokoelman pinnalla olevia vaiohtoehtometallibändejä. Näistä montaakaan ei kuultu itse elokuvassa lopulta.

The Texas Chainsaw Massacre vuosimallia 2003 on melko perinteinen moderni remake. Siinä missä gorea ja suolenpätkiä on lisätty, on taas piinaavassa tunnelmassa menetetty. Se on tavallaan ihan laadukkaasti toteutettu, mutta jotain vaan jää uupumaan. Marcus Nispel on tehnyt muitakin klassikoiden  remakeja, kuten Friday The 13th ja Conan Barbaari. Niitäkin leffoja vaivaa tietty kertakäyttöisyys ja musavideomaisuus. Sekin on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että päähahmot, eli uhrit ovat epäsympaattisia ja jopa ärsyttäviä. heidän kohtalostaan ei juurikaan välitä. Parasta leffassa on Sheriffi Hoyt ja sisältää leffa muutaman ihan siistin kohtauksen, mutta en usko että katson tätä uudelleen ihan heti. En välttämättä koskaan. siihen ei ole tarvetta. Tämä on aika kertakäyttöistä kauhuilua. Tämän elokuvan jälkeen oikeastaan aloin kyllästyä kaikkiin moderneihin kauhuleffoihin ja menikin pitkään ennen kuin palasin taas uudemman kauhun pariin. Suosittelen tätä vaan paatuneille Leatherface-faneille, tai satunnaisen kauhun katsojille, jotka eivät odota näkevänsä mitään maata mullistavaa. Muussa tapauksessa iso suositus alkuperäiselle Toby hooperin klassikolle.

- Kai Kumpulainen 12.10.2024



Julistegalleria:



















Oma kokoelma:





 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Jouluelokuva: Silent Night (2023)

Kuva
Legendaarisen John Woon paluuleffa Hollywoodiin jäi viime jouluna näkemättä varmaankin sen takia, että se ei tullut Suomen kamaralla teattereihin ollenkaan. Korjasin virheen tilaamalla blu-rayn kotiin täksi jouluksi. Kuinka jouluisesta jouluelokuvasta olikaan kyse, se selviää tätä kirjoitusta eteenpäin lukemalla. Silent Night (2023) Elokuvan pääosassa nähdään Joel Kinnaman, isä, joka menettää poikansa väkivaltaisessa välikohtauksessa. Juostessaan kiinni harhaluodin amupuneita syyllisiä, saa mies itse luodin kurkkuunsa. Mies selviää tilanteesta hengissä, vaikkakin puhekykynsä menettäneenä. Hän ei kumminkaan pääse yli tapahtuneesta ja hän aikoo kostaa jengille, jonka ansiosta hänen aino poikansa menetti henkensä. Elokuvan juoni on käytännössä sama kuin Kevin Baconin tähdittämässä Death Sentencessä, tai The Crowssa, tai Punisher-leffoissa, tai vaikka O.G. Death wishissä.... Tai Max Payne-pelissä. Tällä kertaa tosin "gimmickinä" on se että päähahmo ei puhu mitään. Vaikka Suomalai...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974)

Kuva
Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13...
Lue lisää

Jaws (Tappajahai, 1975)

Kuva
You're gonna need a bigger boat! Tappajahai ei esittelyjä kaipaa. Muksuna kun näin sen ekan kerran, en meinannut uskaltaa sinä kesänä mennä uimaan. Hyvä, että uskalsin laskea jalat sohvalta lattialle, ettei hai nappaa. Tämä Spielbergin mestariteos on saanut monta kehnoa jatko-osaa ja kymmeniä jäljittelijöitä, mutta kuningas pysyy aina vain valtaistuimellaan jo lähes viiden vuosikymmenen ajan. Oli aika kokeilla, vieläkö uimahalut lähtee uusintakatselulla...  Jaws (Tappajahai, 1975) Amityn saarelle saapuu jättimäinen hai, joka syö uhrikseen nuoren naisen, juuri kun lomakausi on alkamassa ja turisteja on tulossa täyttämään rantoja. Kaupungin Pormestari ei rahan himoissaan meinaa uskoa uhkaa ja ruumiita tulee lisää. Kolme pätevää miestä eri lähtökohdista lähtevät hai-jahtiin veneellään. Seuraa taistelu jossa ihminen ja luonto ottavat mittaa toisistaan. "Not Like Going Down The Pond Chasing Blue Gills Or Tommy Cats. This Shark...Swallow You Whole!" Tappajahai on ensimmäisiä bl...
Lue lisää

The Hunt for Red October - Punaisen Lokakuun Metsastys (1989)

Kuva
Jack Ryan , tuo Tom Clancyn oma James Bond. Lukuisten kirjojen lisäksi hahmosta on tehty useita filmatisointeja, mutta ne ovlivat jääneet minulta vuosien varrella vähemmälle huomiolle, kunnes nyt päätin ottaa kaverista selvää ja kaivoin hyllystä Jack Ryan Blu-ray boksin.  Ensimmäisenä vuorossa oli jo legendaariseksi muodostunut Punaisen lokakuun metsästys . Alec Baldwinin näyttelemä Jack Ryan on tässä elokuvassa poikkeuksellisesti lähes sivuhahmona ja pääosaa näyttelee karismaattisesti itse James Bond, eli Sean Connery. Elokuvan on ohjannut John McTiernan , joka tunnetaan ikiklassikoista kuten Die Hard ja Predator. Asettaisin tämän elokuvan noiden leffojen kanssa samaan klassikon asemaan.  Onpahan elokuva myös tällä hetkellä ajankohtainen, koska Sean Connery pääsee ottamaan mittää itse Putinin kanssa. Putin oli tuohon aikaan myös vakooja, ja elokuvan henkilö muistuttaa häntä huomattavan paljon. Putinin on aika "liukastua teehen". The Hunt for Red October - Punaisen Lokaku...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää