The Thirteenth Floor (13. Kerros, 1999)

The Thirteenth Floor elokuvan katsoin viimeksi vuokravideolta sen ilmastymisvuonna 1999. Vaikka en nähnyt elokuvaa kuin kerran, mieleeni jäi muutamia vahvoja muistijälkiä. Ensinnäkin se, että nuori suomalainen Him-yhtye pääsi elokuvan avulla isomman maailman tietoisuuteen, leffassa kuultavan Join Me-kappaleen avulla, sekä musavideossa esiintyvien leffaklippien myötä. Tätä videota näkyi tuohon aikaan tiuhaan tahtiin mm. Jyrki-ohjelmassa. Toinen asia mikä mieleeni juolahtaa on elokuvassa nähtävä virtuaalitodellisuus, tai lähinnä simulaatio, mikä oli mm. samana vuonna ilmestyneen Matrix-klassikon aiheena. Kolmas asia oli, että leffa oli muistaakseni melko mainio neo-noir-pätkä, jota en valitettavasti ollut nähnyt uudelleen sen koommin, mutta koska elokuvan blu-ray tuli vastaan yhdessä facebookin myyntiryhmässä, oli se napattava heti itselle ja katsottava pikimmiten uudelleen.

The Thirteenth Floor (13. Kerros, 1999)

13th floor kertoo kahdesta tietokoneteknikosta, jotka ovat kuuden vuoden aikana salaa kehittäneet tietokonesimulaatiota, johon kytkeydyttyä ihminen voi matkustaa eri aikakausille. Eräänä iltana toinen heistä, Hannon Fuller (Mueller-stahl), murhataan ja kaikki viittaisi hänen partneriinsa Douglas Halliin (Biergo). Douglas tuntee itsensä syyttömäksi ja päättää kytkeytyä simulaatioon, 1930-luvulle, löytääkseen vastauksia mystiseen murhaan...

1930-luku on luotu elokuvaan upeasti ja onkin visuaalisesti elokuvan parasta antia. Lavasteisiin, pukuihin ja ajoneuvoihin on selkeästi panostettu. Ainut "hassu" juttu, on tuon ajan värimaailma, joka on haalistunutta ja sisältää runsaasti ruskean ja vihreän sävyjä. Tokihan tästä tulee mieleen "vanha aika" ja vanhat seepia-valokuvat, mutta eihän maailma oikeasti ollut tuon värinen.



90-luvun lopulla oli vahvana trendinä laittaa elokuviin kaikenlaisia värifiltereitä, joten ymmärrän tämän toki. Olihan Matrixinkin simulaatiomaailma vihreän sävyinen. Matrixin vihreydestä tuli mieleen, että myös tässä on vihreä hyvin edustettuna. Kaikkien Sci-fi-laitteiden ja tietokoneiden valot ovat vihreitä ja kun käyttäjä kytkeytyy simulaatioon, kylpee hän vihreissä säteissä. Vähän samanlaisissa, joita näkee nykypäivänä jokaisessa reivibileissä. Myös simulaatiomaailman rautalankamalli koostuu vihreistä viivoista.

Elokuvaan on kyllä valittu melko hyviä näyttelijöitä. Päänäyttelijän virkaa toimittaa kauniskasvoinen Craig Bierko, jonka parhaiten tunnen Rennyn The Long Kiss Goodnightin pahiksena. Mielikuva tuosta elokuvasta on syöpynyt mieleen niin vahvasti, että tässäkin odotin koko ajan, milloin mies kääntää takkinsa pahisten puolelle. Myös Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa-elokuvassa mies tekee muistettavan roolin. 13. kerroksessa Bierko vetää useammankin erilaisen roolin, josta huomaa näyttelijän skaalan.

Bierkon varjoonsa jättää aina mainio Vincent D'Onofrio (Full Metal Jacket, Daredevil-sarja, The Cell). Myöskin D'Onofrio vetää useamman erilaisen roolisuorituksen, jossa skaalaa on pelokkaasta "Kurt Cobain-wannabe"-tietokonenörtistä, sekopäiseen "julmikseen". D'Onofrio oli mielestäni parasta elokuvassa.

Boardwalk Empiren Gretchen Mol täytyy ehdottomasti mainita. Hän oli myös loistava parissakin eri roolissa tässä filmissä. Jokainen näistä näyttelijöistä esittääkin paria, kolmea erilaista roolia elokuvassa, mutta en viitsi spoilata siitä sen enempää.

Elokuvalle on olemassa vaihtoehtoinen loppu, jonka katselin myös. Mielestäni tämä loppu on tyylikkäämpi ja huomattavasti parempi, kuin siirappinen lopetus, jonka näemme blu-rayllä. Vaihtoehtoinen lopetus näyttää tyylikkäämmältä ja jättää asioita katsojan mielikuvituksen varaan, kun taas videolle jätetty onnellinen loppu on visuaalisesti pahasti vanhentunut ja melko laiskasti kirjoitettu. Mieleen tulee Blade runnerista tutut loppukohtaukset,  joista teatteriversion loppu oli kökkö "happy ending", kun taas final cutissa oli tyylikäs lopetus, joka jätti katsojalle mietittävää.

Elokuvan scoresta vastaa Harald Kloser ja soundtrackillä kuullaan mm. The Cardigansia. Aiemmin mainitsemaani HIMiä kuultiin vain eurooppalaisen vuokravideon lopputeksteissä. Nordic blu-rayssä oli lopputeksteissä toinen kappale. Olin hieman pettynyt tästä huijauksesta.

Elokuvan on ohjannut meikäläiselle melko tuntematon Josef Rusnak, mutta tuottajan pallilla on häärinyt megaleffojen ohjaaja Roland Emmerich. Samana vuonna 13 kerroksen kanssa ilmestyi etäisesti samanlainen, David Cronenbergin ohjaama eXistenZ, sekä tietenkin legendaarinen hittielokuva Matrix, joiden jalkoihin tämä tyylikäs, mutta vähäisesti toimintaa sisältävä teos jäi. Siinä missä Matrix on iso ja äänekäs blockbuster, on 13th floor vähäeleisempi neo-noir-thrilleri. Kaikille näille löytyy kyllä paikka lemppareiden listoilla. Vielä voisi mainita vuotta aiemmin ilmestyneen Dark Cityn, jossa on jotain samaa mystisyyttä 13th floorin kanssa. Sekin kuuluu suuriin suosikkeihini.

Elokuva herättää paljon kysymyksiä, kuten sen, että jos keinotekoinen simulaatiomaailma tuntuu ja näyttää aidolta, niin onko sillä väliä, jos sen tietää simulaatioksi ja voiko tiedon jälkeen jatkaa enää elämää normaalisti. Tässä aiheessa mennään myös hieman syvemmälle. Mieleeni tuli välillä Nolanin Inceptionkin.

13th Floor on taidokkaasti rakennettu thrilleri, joka sekoittaa pakkaan mukaan neo-noiria, Scifiä ja mysteeriä. Sen ainut heikkous on sci-fi puoli, joka ei ole kestänyt aikaa kovinkaan hyvin ja näyttää kovin 90-lukuiselta, mutta taas 30-luku on kuvattu upeasti ja on vieläkin komeaa katseltavaa. Jos vihreistä valoista ja vahoista tietokoneista pääsee yli, tai jopa löytää jotain nostalgista, niin leffa on oikein maukas paketti kaikille tieteiselokuvien ystäville. Miksei myös thrillereiden. Itselleni tämä oli oikein antoisaa nähdä uudelleen 24 vuoden jälkeen. 

- Kai Kumpulainen 26.3.2022

Julistegalleria: