Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Jurassic Park (1993)

Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja.

Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin.

Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari kohtaa en ennen ollut pannut merkille, esim. Ian Malcolm pötköttää koko leffan ajan jalka paketissa paita auki pöydällä eikä juuri liiku siitä mihinkään. Samuel l. Jacksonin olemassa olon olin kanssa unohtanut, mutta sitä en tiennyt että kaveri oli kaljuuntunut osittain jo tuolloin.
Tässä leffassa on kaikista eniten opettavaista tietoa nuorille ja vanhemmillekkin dinosaurusten ja kaaosteorioiden maailmasta, kun vertaa jatko-osiin, jotka ei taas opeta juuri mitään järkevää. Alkuperäinen tylsempi loppu muuten nähdään sega megadriven pelissä.

Leffa maksoi 60 milj. ja tuotti miljardin.

Oikein toimiva seikkailu-klassikko, joka on kestänyt aikaa paremmin kuin monet aikalaisensa. John Williamsin tunnarista tulee vieläkin kylmät väreet.

Lost World: Jurassic Park (1997)
Katselin Jurassic Parkin jatkoksi Spielbergin ohjaamaan jatko-osan Lost World: Jurassic Park, vuodelta 1997. Sekin löytyi Netflixistä. Muistelin, että tämä oli vielä ihan hyvä. Luin kirjan aikanaan ja omistin tästäkin sarjakuvaversion ja muuta oheiskrääsää, vaikka suurin villitys alkoi jo hiipua.
Leffa alkaa aika ikävällä kohtauksella, jossa pikku tyttö saa kimppuunsa compsongnathus parven ja annetaan uskotella, että hänet revitään riekaleiksi. Myöhemmin sitten John Hammond toteaa, että tyttö selvisi hengissä. Olisihan se ollut vähän liian kovaa matskua, tällaiselle seikkailusarjalle, ehkä.
Hammond houkuttelee Jeff Goldblumin, eli Ian Malcolmin takaisin hirviöiden kitaan toiselle saarelle, koska hänen tyttö-ystävä on jo raiattu sinne ensin. Siitä alkaa taas ekan jakson toisto ilman minkäänlaista turhaa tiedemambojamboa, tai mitään muutakaan viisasta. Annetaan yleisälle vaan sitä mistä ne eniten pitää, eli ensin ihastellaan niitä isompia kasvissyöjiä suuauki ja sitten juostaan ja kirkutaan lihansyöjiä karkuun. Pari pahista joutuu kitaan ja yksi hyvis, jonka synti on olla rumempi kuin muut.
Alku oli musta vähemmän kiinnostava, kuin muistin ja monet hahmot olivat ärsyttäviä hösöttäjiä, jotka eivät kuunnelleet kun Malcolm yritti niille kokoajan toitottaa, että tämä ei ole hyvä idea ja kohta kuollaan. Siis todella rasittavia itsemurhakanditaatteja ja typeriä uhmaajia. Onneks ne laitettiin sitten juoksemaankin sen edestä. Oikeastaan tässä leffassa ei ollut muita symppiksiä, kuin Jeff Goldblum, toisin kuin ekassa. Tosin saurukset oli aika sympaattisia.
Goldblumin tyttöystävänä oli Julianne Moore, joka oli ihan ok. Sitä en muistanut, että toisena pääosan esittäjä miehenä oli Vince Vaughn. Pete Postlethwaite oli kova badassina metsästäjänä, joka poistuu paikalta coolisti napattuaan t-rexin ja sitä päivitellen. Myöskään suosikkiani Peter Stormarea en muitanut ja hän olikin hyvässä roolissa niljakkaana metsästäjänä.
Tehosteet eivät ihan alussa vakuuttaneet ja stegosaurukset sun muut isot liskot, jotka oli tehty cgi:llä näyttivät jo hieman animoiduilta, mutta kumminkin paremmilta kuin muut aikalaisensa. T-rexit ja velociraptorit taas näyttivät todella näyttäviltä vieläkin ja ehkä jopa uskottavimmilta, kuin uusissa osissa. T-rex kohtaukset olikin leffan parasta osioo ja todella hienoja ja jännittäviä. Myös Velociraptori kohtaukset oli näyttäviä ja siistejä. Diggailinkin loppupuolesta enemmän kuin alkupuolesta. Se, king kongista lainattu juoni, että rex tuodaan oikeaan kaupunkiin oli hyvää vahtelua ja ok-käänne, mutta se laivalla ajelu oli vähän epäuskottava.
Viihdyin lopulta leffan parissa todella hyvin.
Leffan kuva oli huikean hyvä netflix 4k:na ja ilo katsella.



Jurassic World : Fallen Kingdom (2018)Pääsin Jurassic park sarjassa vihdoinkin viimeiseen osaan. Kolmosen arvostelun jätin nyt välistä. Edellinen leffa oli toisella kierroksella ihan ok, mutta kärsi liiasta cgi:stä. Silti sen katsoi vielä mielellään.
Tämä leffa löi heti alkupuoluskolla tiskiin kaikki eeppiset kohtaukset ja alle puolenvälin tulee jo kliimaksi ja kaikki siisti on jo näytetty. Sitten leffa rauhoittuu ja muuttuu tylsäksi kauhukartanoksi tarjoten enää mitään jännää. Pahikset on uskottavia kuin jossain smurffileffassa ja tällä kertaa indominus rexin tilalla nähdään samanlainen otus mutta pienempi, eli indoraptor. Wuhuu, kenen mielestä se oli parempi ratkaisu. Leffa hiipuu loppuapäin ja välillä ihmettelee, että katsotaanko tässä tosiaan JP-sarjan kaltaista megaspektaakkelia, vai jotain tusina leffaa.

Spoiler!

Sitten ruutuun lyödään niinkin iso juttu kuin ihmisen kloonaus ja se ohitetaan olankohautuksella.

Olin alussa vähän innoissani kun kuvaan ilmestyi Jeff Goldblum, mutta sekin oli kusetusta. Mies on leffassa kaksi kertaa pari sekuntia.

Kyllä tämän nyt jotenkin katsoi läpi varsinkin alun takia, mutta suosittelen lopettelemaan siihen, kun saari on tuhoutunut tulivuoren purkaukseen ja viimeinen kuva brontosauruksen hahmosta näytetään. Se on hyvä loppu tälle leffalle, joka jatkuu vielä tunnin. 😂

Tämä taisi olla heikoin osa kaikista.