Frank Herbert's Dune (miniseries, 2000)

Muistan kun katselin Frank Herbertin Dyyni-sarjaa kirjastossa, 2000-luvun alussa ja pyörittelin päätäni, että mitähän roskaa tämäkin on. Ei muistuta yhtään Lynchin synkkää kuvaelmaa. Ajattelin, että ei tule tuotakaan luultavasti koskaan katsottua. Kuinka väärässä olinkaan.

Nyt kun Villeneuven Dune part 2 on tapetilla ja hyvän aikaa pyörinyt elokuvateattereissa, ajattelin katsoa hankkimani Dyyni-minisarjan loppuun. Ostin sarjan aikonaan DVD:nä ja katselin sitä siihen pisteeseen, mihin Villeneuven ensimmäinen Dune-elokuva loppuu. Nyt kun uusin elokuva on tuoreessa muistissa ajattelin katsoa sarjan lopuun ja vähän vertailla, minkälaisia eroavaisuuksia näillä on. Sarja on julkaistu vuonna 2000 Sci-fi channelille, joten ainakin teknisiä eroavaisuuksia löytyy, mutta kumpi onkaan enempi uskollinen kirjalle. Kirjan luin viimeksi vuonna 2021, joten sekin on melko hyvin vielä muistissa.

Frank Herbert's Dune (miniseries, 2000)

Frank Herbert's Dune on Sci-fi channelille tuotettu 20 miljoonan dolarin budjetilla, ja taitaa ollakin yksi kanavan kalleimmista tuotannoista. Se kestää vähän vajaa 5 tuntia ja on DVD:llä jaettu kahteen osioon. Ensimmäinen kestää 2h50min ja toinen 1h50min. Vaikka kestoa on vähemmän, kuin Denis Villeneuven elokuvakaksikolla, on se selkeästi kirjalle uskollisin teos kaikista kolmesta filmatisoinnista. Tämän takia sarja oli mielestäni hyvin nautinnollista katsoa, kun tapahtumat hyppivät silmille yksyhteen kirjan kanssa.

Sarjassa ei ole montaa kovinkaan nimekästä näyttelijää, vaikka naamoja tunnistinkin muutamia. Suurin osa on englantilaisia tv-näyttelijöitä.



Tunnetuin on tietenkin William Hurt, jonka nimi kannessakin komeilee isolla. Hurt esittää Herttua Leto Atreidesta ja poistuukin melko pian jo tarinan alkupuolella. 

Alec Newman on itse Paul Atreides. Newman on ulkoisesti aika kaukana kirjan tummahiuksisesta nuoresta kaverista, mutta suorittaa Muad' dibin roolin ihan mukiinmenevästi.

Saskia Reeves on Lady Jessica. Hänkään ei mielestäni ulkoisesti näytä yhtään Jessicalta, tai edes Bene Gesseritiltä, mutta menettelee.

Toiseksi tunnetuin näyttelijä, Hurtin lisäksi mahtaa olla Ian McNeice, joka tulkitsee Paroni Vladimir Harkonnenin roolia ihan kohtalaisen pätevästi. Ei tosin niin uhkaavasti, kuin elokuvissa.

Visuaalisesti sarja poikkeaa sekä Lynchin, että Villeneuven elokuvista olemalla huomattavasti värikkäämpi. Se muistuttaa aika paljon 90-luvun sci-fi-sarjoja, kuten Babylon viyosta ja Stargatea. Itse en noita katsonut juurikaan aikanaan, juurikin tuon halvan visuaalisen habituksen takia. Nykyään se ei enää vaivaa, vaan osaan katsoa tarinan kulkua häiriintymättä liiaksi halvoista efekteistä ja hassuista vaatetuksista. 



Tässäkin sarjassa puvustus on kyllä aika hauskan näköistä ja varsinkin huvittavia hattuja löytyy paljon. Tästä tuleekin mieleen enempi sellainen teatteriesitys, kuin ison budjetin elokuva, siinä mielessä, että puvut näyttävät olevan vähän sinnepäin ja "suuntaa antavia", kuin viimeisen päälle suunniteltuja designejä. Yhdellä kaverilla oli esimerkiksi pahvinen puolikaari kiinni kypärämyssyssään.

Myös sarjan CGI-efektit muistuttavat Babylon vitosta ja esim. avaruusalukset ja ornithopterit näyttävät vanhalta videopeliltä. Siis todella vanhalta. Onneksi CGI:tä ei ole käytetty liiaksi ja esittelee sarja ihan mukiinmeneviä lavasteita ja mattemaalauksia. Esim. autiomaa on luotu niin, että studioon on tuotu läjä hiekkaa ja taustalle ripustettu valtava maalaus, mikä toimii ihan ok, mutta ei hämää silmää. Palatsit ja fremenien luolat näyttävät ihan hyviltä. Hiekkamadot ovat luotu tietokoneilla, joten niissäkin on toivomisen varaa, mutta menettelevät. Välillä hiekkamadot ovat toteutettu praktikaaliefekteillä. Sinisenä hehkuva Fremen-silmäefekti saatiin aikaiseksi ultraviolettipiilolinsseillä ja filmikameran UV-suodatin linssillä.

Eniten kaipasin molempien elokuvien tyylistä synkkää ja karua otetta. Molemmissa on sellaista yllättävää synkkyyttä ja kauhuelokuva estetiikkaa, sekä H.R.Gigermäisyyttä. Siihen nähden tämä sarja on yhtä värikästä sirkusta.

Vaikka sarja onkin värikkään ja keveän näköinen, niin on vaikea määrittää mikä on sen kohdeyleisö ja ikäraja. Juuri kun olettaa, että meno on hyvinkin kesyä ja naiivia, niin joltain irrotetaan pää, puukotetaan seulaksi, tai käytetään seksuaalisesti hyväksi. Myös alastomia vartaloita heiluu siellä täällä näkyvillä. Yksi yksityiskohta, mitä kumpikaan elokuva ei ole uskaltanut lähteä tutkimaan, on Paroni Harkonnenin seksuaalinen taipumus. Vladimir nimittäin himoitsee kauniita, nuoria poikia raiskattavaksi ja tapettavaksi. Sen lisäksi tämä paksukainen lentelee puolialasti punaisessa seksiasussa, mitä ei myöskään nähty elokuvissa.

Jos pääsee yli siitä, että sarja on pienellä budjetilla tehty ja ulkoinen habitus on melko campy, on tässä selvästi kirjalle uskollisin filmatiointi. Viiden tunnin kestonsa ajan se kulkee millin tarkasti kirjan kertomia latuja, enkä huomannut juri mitään poikkeavuuksia tarinassa. Se myös esittelee kirjan tapahtumat selkeästi, että vähemmänkin valveutunut katsoja pysyy kärryillä, että missä mennään. Vähn niinkuin Dune for dummies. Samaa ei voi sanoa Villeneuven, saati Lynchin versioista, joissa katsoja on välillä ihan kujalla, että mitä nyt tapahtuu. Suosittelenkin katsomaan tämän sarjan pohjalle, ennen noita elokuvia, jos et aio sitten lukea kirjaa aivan aluksi. Suosittelen sarjaa muutenkin, koska sen avulla dyynin maailma avautuu helpoiten. Hahmotkin tulevat tässä sarjassa parhaiten tutuksi, eivätkä tunnu niin etäisiltä, tai ontoilta. Sen lisäksi, mikä parasta, sarja on muistanut ottaa haltuun kirjasta tutun mahtisukujen poliittisen juonittelun, mikä leffoissa jää aivan liian pintapuoliseksi raapaisuksi. Poliittista suhmurointia on yllin kyllin.

Sarjalle on jatko-osa nimeltä Children of Dune (2003). Jatkosarjan pääosaa esittää nuori James McAvoy.

- Kai Kumpulainen 27.3.2024

Juliste:


Erilaisia julkaisuja:

Oma henkilökohtainen Dyyni-sarja-kokoelma