The Toxic Avenger Part III: The Last Temptation of Toxie (1989)

Oli aika siirtyä Toxic Avenger-elokuvien parissa kolmanteen osaan. Samana vuonna  kakkosen kanssa ilmestynyt kolmas osa oli alun perin Toxic Avenger kakkosen nelituntisen version toinen puolisko, mutta neljä tuntia Toxicia oli ilmeisesti liikaa, joten siitä tehtiin oma elokuvansa, mikä olikin hyvä ratkaisu. Tarina tässä on kumminkin ihan omansa, vaikka jatkuukin siitä mihin kakkosen lopussa päästiin. Oli aika ottaa selvää miltä kolmas osa nykypäivänä näytti. Olen tämän viimeksi katsonut luultavasti ysärin lopulla vhs:ltä.

The Toxic Avenger Part III: The Last Temptation of Toxie

Taas kerran Tromavillessa on kaikki hyvin Toxicin sankaritekojen ansiosta ja ihmiset tanssivat kaduilla onnessaan. Tämän vuoksi Toxie tuntee itsensä turhaksi ja alkaa masentua. Pian hän saa kirjeen, että hänen sokean tyttöystävänsä näkö voitaisiin palauttaa , mutta se vaatisi 375 000 dollaria. Hetken päästä hän saa työtarjouksen Apocalypse inc. yhtiöltä, jonka palkkashekki olisi 375 000 dollaria, kunhan Toxie "polvistuisi" johtajan edessä.



Toxie rupeaa hommiin yhtiölle ja Clairen näkö saadaan korjattua, mutta samalla Toxic sulkee silmänsä yhtiön toimille, jotka ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Samalla rahakas Toxie alkaa juppeutua, mutta työt vievät kaiken hänen vapaa-aikansa, eikä tyttöystävälle jää enää aikaa. 

Samaan aikaan yhtiön pomo alkaa muistuttaa kummasti erästä vanhaa vihtahousua...

Tällä kierroksella elokuva menee yhä enemmän campin ja komedian puolelle ja kauhuelementit alkavat siirtyä syrjään. Toki elokuvassa nähdään useita splatter-kohtauksia, mutta ne ovat niin yliampuvia ja humoristisia, että ei niitä enää kauhuksi voi kuvailla. Visuaalisesti elokuva vetää b-meiningin täysille ja maskeeraukset ja naamaritkin alkavat olla vähän sinne päin. Välillä naamarien silmäaukot ovat aivan vinossa ja stunttinukeista näkee kilometrien päähän, että ne ovat halvalla toteutettuja nukkeja, mutta kaikki tämä kuuluu tähän menoon. Suurin osa näyttelijöistäkin vaan röhöttää ja näyttää yliampuvan ilkeältä. Mukana on edelleen Michael Jay White Apocalypse incin kätyrinä.

Legendaarisin kohtaus, joka saa minut aina nauramaan on se, kun Toxic rientää pelastamaan jyrkänteen reunalla kiikkuvaa koulubussia, joka on täynnä koululaisia. Koska olisi ilmeisesti liian kallista tehdä kohtaus, jossa Toxic kiipeää vuoren rinnettä ylös, on kohtaus toteutettu niin, että toxicin näköinen nukke on viskattu vuoren rinnettä alas ja kohtausen suunta on vain käännetty "reverseksi". Koska nukke hakkautuu pitkin vuoren seinämää, on sitä paikkailtu sillä tavalla, että toxic hokee koko matkan "auch, ouch, auch". Tämä on niin järjetön, halpa, mutta kekseliäs ratkaisu, että sille repeää nauramaan aina. Hieman samanlaisia kikkoja on pitkin leffaa.

Visuaalisuudesta pitää mainitä, että paholaisen maskeeraus on yllättävän näyttävä, vaikka välillä naamarin silmä-aukot ovat vähän sinnepäin. Myöskin yksi body melting-kohtaus on ihan jees, vaikkei kovinkaan uskottava.

Tromaleffojen tyyliin tässäkin elokuvassa on kaikkea täysin "random shittiä" kuten se, että videovuokraamossa hengaa nainen bikineissä ja tanssii kokoajan. Ja juutalaiset rabbit syövät possua.

Siinä missä kakkos-osassa oli vielä oma soundtrack ja tunnari, niin tässä musiikin suhteen on menty siitä missä aita on matalin ja yhtä huumorikappaletta pyöritetään melkein joka kohtauksessa.

Elokuva on kaikenkaikkiaan ihan hauska ja ehkä yksi hauskimmista Toxie leffoista, jota ei voi ottaa enään millään tasolla tosissaan. Siitä huomaa, että se on kyhätty kakkos-osan ylimenneestä matskusta, mutta siinä on kumminkin ihan oma juonensa. Jotkin pienet kohtaukset ovat samoja kuin kakkosessa, esim. Apocalypse Incin kokous. 

Kyllä tämä on erittäin suositeltavaa katsottavaa kaikille Troman, Toxien ja roskaisista roskaisimpien leffojen ystäville. Tavan kansan on tätä syytä välttää.

- Kai Kumpulainen 20.3.2022

Alkuperäinen juliste

88 Filmsin blu-ray julkaisu