Death Race - maratoni osat 3&4.
Pääsin Death Race-maratonissa kolmanteen osaan nimeltä Death Race 3 : Inferno. Elokuva on vuodelta 2013 ja sen on ohjannut kakkosestakin tuttu Roel Reiné.
Elokuva jatkuu suoraan siitä mihin kakkonen jäi. Ving Rhames on ottanut johdon Vankilasaarella ja Luke Gossista on tullut pahoin palanut hirviö Frankenstain, joka johtaa kisoissa suosituimpana hahmona ja oheismateriaali myy ulkomaailmassa kuin häkä. Frankenstainin tallissa häärii samat Danny Trejo mekaanikkona ja Frederick Koehler kolmatta kertaa apuri Listinä. Luke Gossin iho tulehtuu palovammoista, joten se päätetään uusia, jollain mystisellä tulevaisuuden tekniikalla ja mies muuttuu aivan samannäköiseksi kuin aiemmin, kulma karvoja, parransänkeä ja heikkoa hiuskasvua myöten. Tämä käänne tuntuu hieman epäuskottavalta, mutta tässä vaiheessa leffakin alkaa muuttua laadukkaan alun jälkeen todella halvan oloiseksi, kun Dougray Scott (Mission impossible 2) ottaa vallan death racesta ja Ving Rhames jää alun jälkeen pois kuvioista. Kuolonrallit siirretään Kalaharin vankilaan aavikolle, etelä-afrikkaan. Vankila näyttää todella halvalta tehdyltä lavasteelta, jossa ihmiset pitävät jotain virtaa vissiin yllä juoksemalla isoissa hamsterinpyörissä. Vankityrmät ovat kanahäkkejä kellarissa, joissa on vettä polveen asti, jostain syystä. Kunnon Rotanloukku siis, mutta ei kovinkaan vaikuttava.
Elokuva hiekka-aavikolla muistuttaa köyhää Mad Max - kopiota yhä enemmän. Jos kakkosesta paistoi, että enää ei ollut ihan 50 miljoonaa käytössä, niin tässä tuskin on edes 5 miljoona käytetty budjettiin. Autot eivät ole enää niin siistin näköisiä ja näyttävät oikeastaa tosi halvoilta. Koko leffa vaikuttaa joltain 90-luvun toimintasarjan jaksolta ilman mitään kovin näyttävää actionia tai tehosteita. Kilpailijatkin ovat ihan tusinahahmoja lukuunottamatta edellisistä jaksoista tuttua 14k:ta, jota taas näyttelee Mortal Kombatin Liu Kangina tunnettu Robin Shou.
Sain vaivoin katsottua keskiosuuden leffasta läpi, joka oli todella puuduttavaa katsottavaa ja mukana oli aivan turhia nyrkkitappeluita ja muuta todella irrelevanttia kamaa. Kunnes aivan lopussa tuli samankaltainen lopputwisti, kuin kakkosessa, joka oli aika hyvä! Se nivoi kokoon Luke Gossin Frankenstainin tarinan ja samalla pohjusti tulevaa, joka on ykkösestä tuttua, koska 2 ja 3 olivat prequel osia itse ykkösen Stathamin seikkailulle. Ympyrä sulkeutui.
Jos jotain positiivista tästä elokuvan jätteestä pitää hakea, niin siinä oli yksi makea ihmisen räjäytyskohtaus, CGI:tä ei ollut ollenkaan, joten se voi kiehtoa vanhoja toiminta faneja, joiden leffat sijoittuvat 90-luvulle ja Lopputwisti ja ratkaisu kaikelle tosiaan oli ihan hyvä. Selvisi myös miksi Ian McShane on Danny Trejon tilalla ekassa osassa yms.
Suosittelen ainoastaan niille tyypeille, jotka katsovat elokuvia kuten Täydellinen sotilas 4 ja Scorpion king 6. Muille suosittelen katsomaan vaan viimeiset minuutit leffasta. Ving Rhames leffan kannessa on muuten liioittelua. Hän on ehkä 30sek yhteensä koko leffassa.
Luke Goss ja Danny Trejo jatkavat tiiminä seuraavaksi The Night Crew leffassa, vuodelta 2015.
Sitten seuraavaksi se odotettu neljäs osa, joka taitaa olla soft rebootti koko sarjalle näköjään...
Vihdoinkin pääsin Death Race-maratoonissa viimeisimpään neljänteen kalmanralliin, jota olin odottanut eniten näkeväni vuolaitten kehujen ja 4 tähden arvioiden takia. Olisiko tässä kilpailija jopa Mad Max: fury roadille. Miten ihmeessä tällaisen franchisen neljäs osa voisi olla se paras. Siitä oli otettava selvää.
Death race: Beyond Anarchy (2018)
Heti alkuun huomaa, että tämä elokuva on sarjan soft rebootti ja kyseessä on aivan eri henkinen elokuva, kuin aiemmat, synkät ja vakavat, mutta enemmän isommalle yleisölle suunnatut viihdepläjäykset. Tämä leffa on likainen ja saastainen grindhouse-elokuva, joka pursuaa sadistista väkivaltaa ja nihilismiä. Myös kiroilua ja alastomuutta on lisätty naurettavuuteen asti. Ohjaajaksi vaihtui tällä kertaa Don Michael Paul (Tremors 5&6) ja tarinasta vastaa kaikkien Death racejen taustapiru Paul W. S. Anderson. Nyt alkaa selvitä, miksi tämä on osalle ihmisistö se paras osa, koska se vie kalmanrallikisat pois mainstreamista, pienelle yleisölle, joka rakastaa näitä överiväkivaltaisia roskaelokuvia.
Elokuva alkaa siitä, että leffoista tuttu Weyland industries on aidannut valtavan tehdasalueen vankila-kaupungiksi, joka pitää sisällään 420 000 vaarallista rikollista. Aluetta kutsutaan Rönsyksi (Sprawl). Paikkaa johtaa naamioitunut Frankenstain, varmalla, mutta sadistisella otteella. Jos alueelle yrittää esim. Swat-team, niin heidät ammutaan ja eloonjääneet paloitellaan moottorisahoilla yms. Rönsyn väki muistuttaa sekoitusta Mad maxin väestä ja 90-luvun cyberpunk elokuvien friikeistä. Taustalla soittaa kokoajan joku deathcore-bändi lisäämässä meiningin "muka rankkuutta".
Edellisistä leffoista tuttu Danny Trejo on lähtenyt viettämään makoisia eläkepäiviä vankiloiden ulkopuolelle, ja hänen tehtävä elokuvassa on vain seurata kisoja ja lyödä vetoa. Trejon kaveri Fred Koehler jatkaa vankilan sisällä samassa roolissa kuin aiemmin ja onkin enää ainoa, joka löyhästi sitoo tätä elokuvasarjaa yhteen. Fred Koehlerin uusi Coach tallissa on Baltimore Bob, jota esittää legendaarinen tappava-ase mies Danny "i'm too old for this shit"Glover!
Taivaalta putoaa uusia vankeja alueelle, jotka Frankenstainin alamaiset melko nopeasti teurastaa, mutta yksi Beefcake jää henkiin ja jopa pistää sen verran kampoihin, että kätyrit joutuvat keräilemään hampaita ojasta. Tämä herrasmies on Zach McGowan (Black sails), todellinen badass, jolla on niin timmi kroppa, että paitaa on vaikea pitää päällä, mutta kumminkin hyvä sydän, joka on harvinaista tässä saastan kehdossa. Zach McGowan, eli Connor haastaa Frankenstainin Kalmanrallissa ja Fränkki päättää antaa Connorin jäädä henkiin, koska arvostaa tämän rohkeutta ja totaalista badassiyyttä.
Elokuvassa on pari pientä twistiä, muuten suoraviivaisessa juonessa, jotka ovat jo tavallaan tuttuja aiemmista osista. Frankenstainin henkilöllisyyttä ja kasvoja ei paljasteta, joka oli mukava lisä mystisyyttä tuomaan.
Elokuvassa ei ole käytetty cgi:tä juuri ollenkaan, joten stuntit autojen ja pyörien kanssa ovat siinä mielessä näyttäviä. Elokuvaan rakennettiin 24 kustomoitua autoa, joista 15 tuhottiin täysin kuvauksissa, Joten romutus on sentään aitoa. Värimaailma on harmaan ja ruskeansekoitusta luomaan rönsystä, kunnon postapocalyptisen chernobyl-alueen. Jopa tyhjä uimahalli löytyy lisäämään yhdennäköisyyttä.
Elokuva on likainen ja saastainen sekoitus Grindhouse-tyylistä menoa sadistisella ja brutaalilla väkivällalla höystettynä. Veriroiskeitakin kuuluu se splurts ääni-efekti, jota on kaivattu. Seksiä, tissejä ja kiroilua on lisätty runsaasti, mutta sekin on huonolla maulla likaista ja överiä. Budjetti ei varmasti päätä huimaa, mutta tällä kertaa se on käytetty oikein, eikä olla yritetty saada näyttämään elokuvaa kalliimmaksi, kuin se onkaan, joten kusetuksen makua ei pääse syntymään. Jos leffa olisi vielä hieman enempi kieliposkessa huumorilla tehty, olisi se kääntynyt jo troma-leffaksi.
Vaikea sanoa, kumpi on parempi sarjan osista, eka, vai tämä neljäs, koska ne ovat niin erilaiset, toisen ollessa 50 miljoonan Statham show ja tämän ollessa häpeilemätön saastainen roskaelokuva. Molemmille löytyy varmasti faninsa. Suosittelen vain heille, joita edellä mainitut asiat kiinnostaa. Valtavirtaleffoista pitäville tämä tuskin maistuu.
Kommentit
Lähetä kommentti