Hellboy (2004)

Muistan kun näin ekaa kertaa kaupan lehtihyllyssä keikkuvan Hellboy sarjakuva-albumin. Se näytti mustavalkoisine sivuineen ja Mike Mignolan tyyliteltyinä piirroksineen melko badassiltä ja erilaiselta sarjakuvalta ja olihan se pakko napata vaikka maksoikin maltaita silloin, koska kyseistä sarjaa ei meidän maassa liiaksi ollut julkaistu ja tämäkin kokoelma parhaita osia.

Kun sain kuulla, että hellboystä oli tulossa elokuva, niin voi pojat, että olin riemuissani. 2003, kun ei vielä ollut liiaksi hyviä supersankari ja sarjakuvaleffoja tullut ja lähiaikojen parhaat olivat x-men, spider-man1 ja daredevil. Ja kun se vihdoin tuli 2004 elokuviin, niin eihän se edes pettänyt vaan oli oikein loistava ja viihdyttävä pläjäys vähän kaikkea ja osittain jopa sarjakuvalle uskollinen. Tarinakin oli kuin melkein Hellboy: Seed of Destruction tarinasta. Vertailuksi  teattereissa pyöri Catwoman, blade trinity, Fantastic Four ja Van Helsing 📷:D
Pitkään tämä keikkuikin yhtenä parhainpana sarjisleffana minun listoilla, kunnes niitä rupesi tulemaan oikein urakalla ja oli tarjolla synkempää ja vakavempaa ja taas kevyempää tavaraa. No mitenkäs se toimi tänäpäivänä...

Guillermo Del Toron ohjaama elokuva vuodelta 2004 näytti tänä päivänä aluksi aikalailla vuoden 2004 leffalta hyvässä ja pahassa. Välillä se oli synkkä ja lapsilta kielletty, välillä taas men in blackin mieleen tuova esitys. Budjetista huomaa, että Del Toro ei ollut päässyt revittelemään samaan tapaan kuin kakkosen örkkijuhlissa ja erilaisia otuksia on loppupeleissä aika vähän. Leffa tuntui keskivaiheilla jopa vähän tylsältä.

Huippujutuiksi nousi tietenkin Ron Perlman, joka ON Hellboy. Myös Abe Sapiania näyttelevä Doug Jones oli sympaattinen tapaus. Siisteimmäksi hahmoksi nousi kumminkin Karl Ruprect Kroenen (Ladislav Beran), joka kaikessa kipeydessään oli aika cool tappokone. Paras kohta onkin kun Kroenen näytetään ilman maskia. Kauhuelementit ovat siinä mukana. Selma Blair oli vähän turha synkistelijä ja John Hurt sympaattinen ukkeli. Karel Roden oli uskottava Rasputin, mutta hieman tylsä perus pahis.

Myös yksi minua suuresti kiinostava juttu tässä osassa on Lovecraftin kirjoista tutut örkit kuten lopussa nähtävä Chtulhu (nimeä ei mainita) ja raamatun örkit Sammael ja  Behemoth.

Kyllähän tämän vieläkin mielellään katsoo. Mukana on mukavasti Kauhuelementtejä, seikkailua ja huumoria, mutta seuraava osa tarjosi kiehtovamman hahmokaartin ja enempi sitä seikkailua, huumoria ja pohdintaa, minne Hellboy oikeasti kuuluu. Maailmanlopun demoniksi vaiko Ihmisten joukkoon. Olisipa tästä tullut trilogia.

- Kai Kumpulainen 16.7.2019