Highlander - Kuolematon (1986)

Amerikkalaissyntyinen Ranskalaisnäyttelijä Christopher Lambert on minun lemppari 90-luvun b-toimintaelokuvien näyttelijä, mutta on hän tehnyt joitakin A-luokan elokuviakin. Ainakin omasta mielestäni nämä tietyt elokuvat ovat parasta A-ryhmää. Tärkeimpänä nousee esille loistava kasariestetiikkaa huokuva ja  fantasiaelementtejä sisältävä synkkä Highlander, vuodelta 1986.

Highlander - Kuolematon (1986)

Elokuva kertoo Connor MacLeodista, kuolemattomasta ylämaalaisesta. Connor on vaeltanut vuosisatoja paikasta toiseen, välillä vaihtaen henkilöllisyyttään. Aikoinaan hänet häädettiin omasta skotlannin kylästään, kun kuolemattomuus tuli julki ja häntä pidettiin paholaisen liittolaisena. Nykyään (1985) hän elää Russell Nash nimisenä antiikkikauppiaana New Yorkissa. Kuolemattomia on muitakin keskuudessamma. Heidän tehtävänään on katkaista kaula toiselta kuolemattomalta, jolloin vastustajan voimat siirtyvät voittajalle. Tämä jatkuu kunnes heitä on vain yksi jäljellä. Kurgan on näistä häikäilemättömin. Hän pyrkii vimmaisesti olemaan viimeinen kuolematon, saaden kaikki voimat itselleen, joten hän saapuu New Yorkiin etsimään Connoria....







Elokuva oli aikanaan melkoisen synkkä ja rankka pätkä. Varsinkin lapsena kun tätä katsoi, oli se melko samalla tavalla hurjaa, kuin esim. ensimmäisen Terminaattorin katsominen 8-vuotiaana. Clancy Brownin Kurgan onkin välillä hieman terminaattoria muistuttava hahmo, kun hän on connorin etsintäretkellä ja viettää aikaa rähjäisissä hotelleissa. Myös saman vuoden Cobra-elokuvan Night Slasher tulee mieleen. Kurganin örisevä ääni ja punk/heavymetallinen habitus on varmasti ollut esikuvana monelle metalli ja punk bändille. Myös GG Allinin kaltaiset hahmot tulevat mieleen holtittomasta käytöksestä. Itseasiassa koko  elokuva on varmasti ollut innoittajana monelle kasari ja ysäri bändille, visuaalisen tyylin ja sanoitusten kanssa. Ekasta Terminaattorista muistuttaa myös Nash, joka tuo mieleen John Connorin vaatteillaan. On hänellä myös samanlainen ongelma vakuutella naiselleen, että hän ei olekkaan ihan tästä ajasta kotoisin.

Vaikka elokuvaa on pidetty synkkänä ja rosoisena on siinä kepeää huumoria, sympatiaa ja sielua. Keskivaiheilla nähtävä Lambertin ja Conneryn treenimontaasi on sympaattista katsottavaa ja hahmoista tulee samanlailla pidettäviä kaveruksia, kuin vaikka Daniel LaRussosta ja Miyagista tai Rockysta ja Mickeystä. 

Näyttelijöistä on pakko mainita, että on aika hassua, kun Skotlantilaiseksi on roolitettu ranskalainen, espanjalaiseksi Skotlantilainen ja venäläiseksi amerikkalainen näyttelijä. Lambert on mielestäni sympaattisen kömpelö roolissaan, mutta cool pitkässä popliinitakissaan ja tennareissaan. Sean Connery on aina loistava, vaikka näytteleekin aika lailla Sean Conneryä. Clancy Brown taas varastaa melkein koko shown olemalla sarjakuvamainen ja yliampuva, mutta mainio pahis. Örinä ääni menee kyllä vähän sinne frankeistein osastolle, mutta onhan se aika vakuuttava silti.

Elokuva on visuaalisesti aika komea. Siinä nähdään aikalaisekseen yllättävän hienoja kamera-ajoja ja kuvakulmia. Elokuvan onkin ohjannut australialainen musavideotaiteilija Russell Mulcahy, joka tunnetaan neonvaloista ja neo-noir tyylisuunnasta. Lopussa  nähdäänkin todella tyylikäs silhuettimainen miekkataistelu, hallissa, sinistä valoa vasten.

Erikoistehosteet ovat paikoitellen todella hienoja. Varsinkin kun kuolemattomien "Quickening" alkaa, on se komeasti luotu, kun talot ja autot räjähtelevät. Muutamat jutut taas näyttivät vanhentuneilta, jo 90-luvulla, kuten filmille piirretyt sähköefektit ja lopussa nähtävät demoniset ilmestykset, jotka ovat aika campyja, mutta on niissä silti kummallista nostalgista viehätystä allekirjoittaneelle. Yhdessä leijuntakohtauksessa taas hieman vaijerit näkyvät. 

Toimintakohtaukset taas ovat paikoitellen hienoja, mutta miekkailu näyttää vähän kömpelöltä nykyajan mittapuulla. 

Elokuvassa on ollut aina jotenkin tuhnuinen ja rakeinen kuvanlaatu. Nyt katsottuani remasteroidun version, täytyy sanoa, että kuva on edelleen melko rakeinen ja välillä melko sumea ja pimea. Luulen, että elokuva on aikoinaan kuvattu sellaisella laadulla, että siitä ei paljoa parempaa saakkaan. Toivottavasti olen väärässä ja joku päivä saamme katsella sitä kristallinkirkkaalla ja eloisalla kuvanlaadulla. Tosin on tässä tuhnuisuudessa jotain kummallista viehätystä, joka tekee elokuvasta jotenkin likaisemman ja "vaarallisemman", heh. 



Orkestraalisen Scoren on säveltänyt Michael Kamen (Die Hard, Lethal Weapon), mutta todellinen tähti tässä elokuvassa on yhtye Queen ja bändin mahtavat biisit, jotka ovat osa elokuvan loistoa. Queenin musiikkeja voisi kuvailla yhdeksi elokuvan persoonaksi. Kun alkutekstien aikana pärähtää "Princes of the universe", on tunnelma katossa. Myöskin "who wants to live forever" assosioituu vahvasti Highlander elokuvaan ja siitä kuullaan myös komea orkestraalisovitus yhdessä hienossa kohtauksessa. Queen onnistuu nostamaan elokuvan uudelle tasolle, vähän samanlailla, kuin Flash Gordon-elokuvan tätä aiemmin, mutta sillä erolla, että tässä Queenia kuullaan paljon enemmän. 

Mielestäni ensimmäinen Highlander on lähes samanlainen kasariklassikko, kuin vaikka predator tai Die Hard, mutta eri genressä. Jatko-osat eivät yllä samalle tasolle, mutta kakkosen voi katsa mainiona roskaviihteenä, jos ei välitä siitä miten se muuttaa ensimmäisen osan mytologiaa. Itse kuulun niihin harvoihin, joka pitää kakkososastakin. 

Highlander ei oikeastaan edes olisi tarvinnut jatko-osia, koska se on eheä yksittäinen teos, joka ei jatkoa kaipaa. Silti sille tehtiin vielä 4 jatko-osaa ja kaksi televisiosarjaa. Myös animaatiosarja ja anime-elokuva julkaistiin 90- ja 2000-luvuilla. Puhumattakaan sarjakuvista, kirjoista, videopeleistä ja oheiskrääsästä.  

Suositellaan ihmisille, joille kasarileffat ovat kultaa ja eivät karsasta fantasiaelementtejä toimintaleffoissa. Myöskin, jos haluaa sivistää itseään, eikä ole tätä nähnyt, on se pakkokatsottavaa. Katsomani versio oli Director's Cut, joka on mielestäni teatteriversiota parempi.

"There Can Be Only One!"

- Kai Kumpulainen 26.9.2020

Erilaista julistetaidetta vuosien varrelta:

Alkuperäinen mustavalkoinen promojuliste oli huonoa mainosta elokuvalle, koska se ei kertonut elokuvasta juuri mitään ja aiheutti hallaa lippukassoilla.