The Planet of the Apes (2001)

The Planet of the Apes (2001)

Päätin katsastaa uudelleen Tim Burtonin näkemyksen Apinoiden planeetasta. Edellisestä kerrasta onkin aikaa jo 18-vuotta. Muistikuvat olivat, että kyseessä on ihan ok-leffa, mutta vuosien varrella tätä on haukuttu niin paljon, että pakko oli vihdoin tsekata mistä kaikki viha johtuu. Tim Burtonhan on tehnyt paljon loistavia elokuvia varsinkin alkuaikoinaan, mutta ilmeisesti tähän elokuvaan mies on ollut väärä valinta. Eikä Burtonin maneereista tässä ole tietoakaan, jos ei laske Danny Elfmanin musiikeita ja Helena Bonham Carteria. Kyseessä on The Planet of the Apes, vuodelta 2001.

Elokuvassa tiedemies Mark Wahlberg saapuu aluksellaan planeetalle, jota kansoittavat ihmismäiset apinat. Ihmiset ovat orjien asemassa. Apinoita johtaa kiivas kenraali Thade (Tim Roth), apunaan militaarijohtajagorilla Attar (Michael Clarke Duncan). Helena Bonham Carter on Ari, apinanaaras, joka ajaa ihmisorjien oikeuksia. Ihmisorjien johtohahmona nähdään Kris Kristofferson ja hänen mukanaan rimpuilee Estella Warren, joka luo kuumia katseita Mark Wahlbergia kohtaan. Paul Giamatti on limainen oranki-orjakauppias Limbo.

Elokuva on täynnä huippunäyttelijöitä ja maskeeraukset ovat huippuluokkaa. Myös lavasteet apiankylässä ovat hienoa katsottavaa. Koska CGI:tä on käytetty vähemmän vuonna 2001, niin kaikki näyttää tyylikkään aidolta puvusteita ja maskeerauksia myöten. Siihen ne hyvät puolet tässä loppuvatkin, jos ei halua katsella elokuvaa vaan visuaalisuuden takia. Sekin rupeaa hyytymään loppuapäin, kun porukka hengailee tylsällä hiekkakuopalla. Mutta varsinkin pää-apinoiden maskeeraukset ovat huippuluokkaa. Tosin Ari näyttää häiritsevällä tavalla Michael Jacksonilta.

Pakkohan tätä on verrata alkuperäiseen mestariteokseen. Alkuperäisessä tilanne oli se, että apinat olivat kuin ihmiset ja ihmiset olivat puhekyvyttömiä villieläimiä, päänäyttelijää lukuunottamatta. Tässä tuo lähtökohta on vesitetty sillä, että ihmisetkin puhuvat ja ovat yhtä viisaita kuin apinat. Alkuperäisessä Apinat edustivat uskontoa ja ihminen tiedettä ja siitä saatinkin maukkaita tiede vs uskonto-tilanteita aikaiseksi ja molempia näkökulmia nostettiin tasa-arvoisesti esille. Tästä tuo aspekti puuttui kokonaan ja ainut mitä tässä saatiin aikaiseksi oli se, että ihmiset edustivat orjia, joten vanhanaikaista orjien puolestapuhumista käytiin läpi, mikä ei enää ollu tätä päivää vuonna 2001. Alkuperäisestä elokuvasta oli varastettu ihmisten dialogit ja laitettu tällä kertaa ne apinoiden suuhun.

Kaikista pahinta tässä oli legendaarisen lopputwistin täydellinen sössiminen, kun oltiin lähdetty keksimään jotain uutta. Loppuratkaisu on täysin epälooginen ja suoraansanottuna kökkö. Jopa Burton on sanonut, että lopun ei ole tarkoitus olla mitenkään järjellisesti selitettävissä, vaan se jättää elokuvan Cliffhangeriin tulevia jatko-osia varten.

Kyllä tämän vaivoin katsoi hienojen praktikaaliefektien voimalla läpi, mutta verrattuna alkuperäiseen teokseen ja uudempaan trilogiaan, on tämä kyllä aika rimanalitus. Edes Tim Burtonin hieno visuaalisuus ei paistanut tästä elokuvasta läpi, vaan se saattaisi olla kenen tahansa muun tekemä. Danny Elfman hoiti tonttinsa varmalla otteella.

Suosittelen vain henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet näkemään kaikki Planet of the apes-elokuvat. Jopa ne huonoimmat. Tai sen kaikista huonoimman.

- Kai Kumpulainen 25.12.2019