The Hobbit: The Battle of Five Armies (Extented Edition 2014)

Vihdoinkin pääsin tämän pitkän matkan viimeiseen osaan, joka nivoo kaikki juonikuviot yhteen. Se on tietenkin massiivisesti nimetty The Hobbit:  The Battle of Five Armies (Extented Edition 2014).

...Nyt kääpiö-retkue on vihdoinkin päässyt vuorelle ja löytänyt sen paljon kaivatun arkkikiven ja Smaugistakin päästään eroon heti leffan alussa, mutta koska vuorta ja sen suurta aarretta ei jää vartioimaan enää, kuin muutama kääpiö, niin johan aarteen kimpussa ovat myös Esgarothilaiset, jotka vaativat kylänsä kunnostus rahoja, koska Smaug tuhosi koko Lake-townin. Haltijat Thranduilin johdolla liittoutuvat Esgarothilaisiin ja vaativat taas omaa osuuttaan. Rautajalan johtamat kääpiöt kuulevat tästä ja tulevat paikalle sankoin apujoukoin. Azog Turmelija on seurannut tapahtumia kauempaa ja lähettää julmat örkkijoukot tuhoamaan kööpiöiden armeijan. Siitähän syttyy viiden armeijan sota...

Tässä vaiheessa kaikki hahmot olivat tulleet tutuksi ja elokuvaa oli helppo seurata. Jopa helpompi kuin ensimmäisellä kerralla kun näitä katsoin 2014. Extented lisäosat myös toivat tietyille hahmoille kaivattua lisää, joten hekin paranivat huomattavasti. Mukana oli sellainen liuta eri hahmoja, joten hienosti oli tasapainoitettu, että kaikille riitti tilaa ja tällä kertaa myös muutamat kääpiöt saivat omaa ruutu-aikaa, jota aiemmissa osissa heille ei suotu.

Ensin negatiiviset huomiot: Elokuvaa vaivaa mammuttitauti ja koska loppusota kestää tunnin verran, on siihen keskittyminen hankalaa, jos ei tee niin kuin minä, että laitoin leffan välillä pauselle ja pidin pikku taukoja, joten kaikki yksityiskohdat jaksoi seurata läpi, eikä ajatus lähtenyt karkailemaan. Leffassa on niin paljon hienoja toiminta- ja taistelukohtauksia, että niistä olisi riittänyt 5-elokuvaan matskua. Myös kaikkea mahdollista on tungettu mukaan, kuten Silmarillion-kirjasta tuttuja Were-worms-kivensyöjä matoja. Madot vain ilmestyvät kallionseinämästä syöden kalliota taistelun alussa, mutta myöhemmin ne eivät tee mitään tai niitä ei enää nähdä. Tämä oli omituinen fanservice-lisä. Myöskin Legolas taas uhmaa painovoimaa ja juoksentelee putoavien tiilien päällä. En ole lukenut onko hänellä joku kyky olla muita kevyempi, mutta tämä on hieman kiusallisen näköistä.

Sitten positiivisiin: Extented lisät tuovat tarinaan lisää henkeä, eikä se tunnu niin videopelimäiseltä kuin aiemmin. Myöskin verta ja lisäteurastusta saadaan nähdä monta minuuttia lisää. Päitäkin lähtee irti ennätys määrä. Äänitehosteisiin on lisätty ilkeämpiä rusahduksia.  Gandalfin pelastus Sauronin kynsistä on pidempi ja Elrond, Saruman ja Caladriel tekevät enemmän juttuja taistellessaan Gandalfin hengestä, wich is nice. Sodassa armeijoihin on lisätty yksityiskohtia, eivätkä ne näytä niin CGI:ltä, kuin ennen. Alfrid hännystelijä saa lisäkohtauksia, joissa hän yrittää raukkamaisesti pukeutua naiseksi ja paeta kultarahojen kanssa ja nähdään tässä myös hänen nolo kuolemansa. Se tuo hahmolle lisä-arvoa. Beorn nahanvaihtajakin pääsee loistamaan lopussa.

Kyllähän tämän ihan mielellään katsoi ja varsinkin pienten taukojen kanssa elokuvan jaksoi katsoa kokonaan keskittyen. Lempikohtiani oli Smaugin surmaaminen, koska se oli sopivan mittainen ja piti jännityksen kasassa. Toinen oli kun Bilbo ja Gandalf vihdoin istahtivat taistelun jälkeen hiljaa ja Gandalf rassaa piippuaan. Elokuva näytti taas paikoitellen todella komealta ja välillä taas liiasta CGI:stä kärsivältä. Extented editionin lisät toivat lisä-arvoa elokuvalle. Loppu petasi tulevaa, eli alkuperäistä Lord Of The Rings-trilogiaa, josta onkin hienoa jatkaa, kun on saatu nämä taustatarinat alta pois. Tämä kierros Hobittien parissa oli miellyttävämpi, kuin silloin kuin ne ekan kerran näin. Suosittelen antamaan hobbiteille uuden mahdollisuuden extented -versioilla, jos et aiemmin niille ihan täysin syttynyt. Jos taas pidät niitä lähtökohtaisesti pahimpana kuonana, niin kannattaa keskittyä muihin elokuviin.

Seuraavaksi sitten Sormuksen ritarit!

- Kai Kumpulainen 12.2.2020