One Eight Seven (187 - Koodi murhalle, 1997)

 

Kaikki muistaa 90-luvulta Coolion Gangsta's Paradise biisin ja elokuvan, jolla kappale nousi hititksi, eli Michelle Pheifferin näyttelemän Dangerous Minds - Levottomat sielut. Elokuvassahan opettaja joutuu käyttämään ovelia keinoja saadakseen ghettokoulun luokkalaiset kiinnostumaaan opiskelusta gangstailun ja pahuuksien puuhailun sijaan. Pari vuotta myöhemmin tuli Samuel L. Jacksonin tähdittämä elokuva, jossa oli sama idea, mutta tällä kertaa möyrittiin sellaisessa epätoivon suossa, että Levottomat sielut oli aivan lastenleikkiä näihin ganstereihin verrattuna. Jos Dangerous minds oli enempi opettavainen nuorisoelokuva, niin tämä leffa oli aikuisille suunnattu inhorealistinen totuus samasta aiheesta, jossa ei onnellinen loppu ollut oletettavissa. Kyseessä on Kevin Reynoldsin (Waterworld) ohjaama draamaelokuva One Eight Seven (187-koodi murhalle), vuodelta 1997. Elokuvan tarinan on kirjoittanut opettaja, jonka omiin ja tuttavien omakohtaisiin tapahtumiin tarina perustuu.

 One Eight Seven (187-koodi murhalle, 1997)

Trevor Garfield (Samuel L. Jackson) on opettajana Brooklynin highschoolissa, kun hän saa uhkaus viestin reputtamaltaan oppilaalta. Viestissä lukee 187, joka tarkoittaa murhaa kalifornian poliisikoodissa. Pian hän saakin 12 pistoa puukosta kylkeen koulun käytävällä. Trevor selviytyy ja yrittää traumojensa läpi palata työhän 15 kk jälkeen uuteen kouluun. Hän päätyy sijaiseksi San Fernando Valleyn highschooliin, joka on täynnä vähäosaisia ja meksikolaisia gangstereita, eli choloja ja chicanoja. Uudessa koulussa ei ole järjestystä. Opettajat tekevät työtään vasemmalla kädellä ainoastaan palkkashekin takia ja oppilaat vaan lojuvat luokissa, polttavat pilveä ja haistatelevat opettajille. Trevor joutuu yhden gangsterin kanssa vastavuoroisiin ongelmiin, kunnes yhtenä päivänä yksi ongelma oppilas löytyy huumattuna ilman sormea ja kohta löytyy tämän veli joesta murhattuna. Trevoria aletaan epäillä murhaajaksi ja hän saa lisää kuumotusta jengiläisten suunnasta...

187 on todella synkkä ja epätoivoinen kovaus siitä kuinka rankkaa Los Angelesien ghettokouluissa voi olla. Opettajat ovat joko loppuunpalaneita ja masentuneita tai paatuneita teinityttöjen hyväksikäyttäjiä. Oppilaat ovat jengiläisiä, joille jengien koodit ja kunnioitus ovat tärkeintä elämässä, jossa kenenkään henki ei paina ja päihteet ovat etusijalla. Voiko tästä kukaan selvitä voittajana, tai edes hengissä vanhaksi.

Leffan visuaalinen tyyli sisältää alkupuoliskolla sinisen suotimen läpi kuvattua matskua, joka muuttuu rusehtavaksi, melkein seepiaksi, Trevorin koulua vaihtaessa. Suotimet antavat karun ja likaisen tunnelman elokuvaan, mutta eivät ole häiritseviä. Tällaisia suotimia käytettiin 90-luvulla paljon juuri tällaisissa karuissa jengileffoissa ja mm. suomalaisessa Sairaan kaunis maailma-elokuvassa. 

Samuel L. Jacksonin ura oli kovassa noususa 90-luvulla ja täsä elokuvassa nähdään miehen parasta esiintymistaitoa, ennen kuin hänestä tuli se Samuel L. "motherfucking" Jackson, joka tekee samaa roolia ja maneereita kaikissa tusina leffoissa. Jackson ei myöskään käytä tässä elokuvassa peruukkia, kuten yleensä, vaan esiintyy ylpeästi kaljuuntuvalla kuontalolla. Se on poikkeuksellista hänen elokuvissaan.

Clifton Collins Jr. vetää myös hyvän roolin Cholo gansterina.

Elokuvan loppuhuipennus on karu, mutta ikimuistettava ja se jää mieleen pyörimään elokuvan jälkeen. 

Musiikkina toimii 90-luvun trip hop, drum'n'bass ja gangsta rap. Toistuvana biisinä kuullaan instrumentaaliversio Massive Attackin Karmacomasta. Massive Attack on henkilökohtainen ikisuosikkini ja tästä tulee leffalle lisäpisteitä. Muita artisteja ovat mm. Method man ja toinen suosikkini Dj Shadow, joten leffan soundtrack on oikein herkullinen kattaus yräsin parhaita elektronisen musiikin artisteja.

Leffa on mielestäni todella hieno, mutta synkkä kuvaus aiheesta ja vaikka sitä on verrastettu Dangerous Mindsiin, niin se seisoo hienosti omilla jaloillaan. Kolmas samanlainen kuvaus nuorison karuista kohtaloista oli saman vuoden elokuva Kids (1997), mutta mielestäni tämä on näistä kaikista paras ja vaikka elokuva on painunut hieman unholaan, ansaitsisi se mielestäni enemmän huomiota. Se on yksi parhaista Jacksonin alkupään elokuvista ja se menee top 3 Kevin Reynoldsin elokuvista Waterworldin ohella.

- Kai Kumpulainen 28.1.2021