Pandorum (2009)

Katselin pitkästä aikaa Pandorum-tieteiselokuvan, josta hommasin viime kesänä blu-rayn. Viimeksi olen katsonut tämän 2010 ja silloin pidin siitä. Scifikauhut ovat yksi suosikki leffagenreistä ja tässä on nyt yksi lajityypin pätevä edustaja. Leffa ammentaa kuvastoa Alieneiden ja pikemminkin Event Horizonin kaltaisista elokuvista, mutta kertoo kumminkin aivan omanlaisen tarinan. Event Horizonin ohjaaja Paul W.S. Andersson on elokuvan tuottajana ja tämän brittiläisen tieteiselokuvan on ohjannut saksalainen Christian Alvart.

Pandorum (2009)

Korpraali Bower (Foster) herää kesken cryo-unen stasiksesta ja hän huomaa olevansa Elysium nimisellä avaruusaluksella, mutta ei muista juuri mitään. Hän lähtee selvittämään mistä on kyse, ja löytää pian toisen heränneen, Luutnantti Paytonin (Quaid), joka ei myöskään muista paljoa. Yhdessä he alkavat tutkia jättimäistä alusta, josta alkaa paljastua ikäviä asioita...

Elokuva on visuaalisesti tyylikäs ja melko pieni 33 miljoonan budjetti on fiksusti peitelty pimeydellä ja varjoilla. Rahat on käytetty juuri oikein luomaan eeppisen ison elokuvan tunnelmaa. Elokuvan otukset ovat tehty näyttelijöitä maskeeramalla, mikä on fiksua ja muutenkin efektit ovat käsityötä mikä näyttää hyvältä. Cgi:tä ei ole käytetty liikaa, joten leffa ei näytä kovinkaan vanhentuneelta. Yksi hienoimmista ja kekseliäimmistä ideoista on se, että ihmisten nukkuessa cryo-unta säiliössä, on heidän ihokerros uusiutunut ja vanhaa kuollutta ihoa on heidän päällään ällöttävä kerros, jonka joutuu repimään pois herätessään vuosien unesta.



Elysium aluksen suunnittelussa on mietitty, että alus on kuin keho, jolla on luuranko, verisuonet, aivot ja sydän. Esim. verisuonina toimivat loppumattomat johdot seinien sisässä ja sydämenä sammuva reaktori. Se on ihan mielenkiintoinen idea.



Leffan visuaalisena teemana on likä ja törky. Myös tietyt värit edustavat mm. hyvää ja pahaa, kuten keltainen ja sininen valaistus. 

Alkupuolella nähtävä sähköjohtoputkistoissa ryömiminen aiheuttaa helposti ahtaanpaikan kammoa, ja oli yksi parhaista ideoista leffassa mielestäni. Ideasta puheen ollen elokuvan juoni on melko suoraviivainen pinnallisesti katsottuna, mutta jos sitä jää pohtimaan katsomisen jälkeen, on siinä aika paljon pureskeltavaa ja mietittävää, että kuka teki mitäkin ja mitä todella tapahtui.

Pandorum on elokuvaan keksitty sairaus, joka tarkoittaa avaruudessa sekoamista, harhoja, hallusinaatiota ja nenäverenvuotoa. Jokin järisyttävä elämän käänne voi saada aikaan mielen murtumisen.

Elokuvan "örkit" eivät ole ihan alienin xenomorphien kiinnostavuustasolla, mutta ovat periaatteessa aika omaperäinen keksintö ja kun lopulta selviää mistä he ovat tulleet, muuttuvat otukset mielenkiintoisemmiksi.

Näyttelijöistä oli mukavaa pitkästä aikaa nähdä kasarisankari Dennis Quaid (Enemy mine). Kaverissa on jotain samaa karismaa kuin Harrison Fordissa. Quaid tunnetaan mm. Kasarin skifiseikkailuista Vihollisen armoilla ja Innerspace. Toinen pääosaa esittävä näyttelijä on Ben Foster, joka ei heti tunnu sankarilta, mutta sellainen hänestä kuoriutuu lopulta. Cung Le on mukana näyttämässä taistelutaitojaan martial arts osastossa. Myös Norman Reedus (walking dead) tekee lyhyen roolin.

Elokuvassa on hieman raamattukuvastoa kuvainnollisesti ja lopussa on lopputwisti, mikä saattaa jakaa mielipiteitä. Itse odotin jotain ehkä synkempää lopetusta, mutta tavallaan tämä on se oikea loppu, niinkuin tarinan kuuluukin loppua järkevästi.

Elokuva ei menestynyt toivotusti, koska kaikki budjetti meni tuotantoon, niin markkinointiin ei jäänyt juuri ollenkaan varoja. Kukaan yleisöstä ei siis tiennyt elokuvan saapuessa, mistä leffassa on kyse ja lse jäi vähälle katselulle. Harmi sinänsä. Se on mielestäni sisarleffa Event horizonille. Se on myös oikein mainio, mutta valitettavasti melko unohdettu tapaus, joka kuuluisi saada enemmän huomiota. Elokuvalla on kumminkin pieni kulttisuosio.  Elokuvasta on director's cut, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Elokuvan piti tolla alku franchiselle, mutta loppui ekaan osaan.



Suosittelen jyrkästi katsomaan, jos avaruuskauhu on yhtään lähellä sydäntä. Tai kauhu. Tai tieteisleffa. 

- Kai Kumpulainen 29.1.2021