Dark City (1998)

Nuoruudessani oli muutamia käänteentekeviä elokuvia, jotka määrittivät minulle, että millaiset ovat hyvän elokuvan piirteet ja millainen on "minun" elokuva. Elokuva, joka määrittää minua henkilönä. Yksi niistä oli Alex Proyasin ohjaama The Crow (1994) ja toinen myöskin sattumalta Proyasin ohjaama Dark City (1998). Elettiin aikaa ennen The Matrixia (joka muuttaisi koko elokuvamaailman jonka tähän asti tunsin) ja Dark City oli itselleni sillä hetkellä parhainta, mitä elokuvamaailma pystyi tarjoamaan. Juoneltaan mystinen ja omaperäinen tarina omasi uskomattoman visuaalisen ulkoasun. Jotain tällaista kuvastoa oli nähty aikaisemmin mm. elokuvissa Brazil, Batman 1989 ja The Crow, mutta Dark City vei tämän Designin aivan uusiin sfääreihin. Ja meikä poika oli myyty. Hankin elokuvasta ensin VHS:n, DVD:n tullessa markkinoille se oli ensimmäisten joukossa hankinnoissa The Cellin ja Matrixin ohella ja nyt sain aikaa vihdoinkin nautiskella sen Blu-rayltä. Ja perhana, aika oli ollut suopea teokselle, joten kokemus oli taas kerran huikeaa katsottavaa. 

Dark City (1998)

John Murdoch herää rähjäisen hotellihuoneen kylpyammeesta. Hän ei muista mitään, ei edes nimeään. Pian hän huomaa huoneensa lattialla naisen ruumiin. Puhelin soi ja soittajana toimii muuan tohtori, joka varoittaa pian huoneeseen saapuvista muukalaisista. Murdoch pakenee kaupungin synkille kaduille. Hänen on selvitettävä, kuka hän on, ketkä häntä jahtaavat, mistä on kyse, miksei kaupungissa päivä paista koskaan ja miten päästä Shell Beachille, meren rannalle...

Ihan ensin pitää hehkuttaa tarinan päähenkilöä, eli kaupunkia. Synkkä kaupunki on visuaalisesti vertaansa vailla. Se on kuin yhdistelmä Noiria, Brazilin miljöötä ja Burtonin Batman elokuvan Gotham cityä, mutta kuin painajaisunigeneraattorin läpi puserrettuna. Kaikki kylpee 1940-luvun art decossa ja myöskin autot ovat siltä vuosikymmeneltä. Tosin tapahtumien vuosikymmentä on vaikea määrittää, koska kaupunki on sekoitus eri aikakausia. 

Visuaalisen ilmeen taustalla on nimi joka ei yllätät, nimittäin Patrick Tatopoulos. Miehen visiot ovat tuttuja mm. elokuvista Seven, Bram Stoker's Dracula, Spawn, Man of Steel, Batman V Superman ja 300. Kaikki lempielokuviani toim.huom. Myös elokuvan puvustukset ovat loistavaa visuaalista ilotulitusta. The Crow'n tapaan tässäkin on mukana Gootti-vaikutteita.

Elokuvan muita päähenkilöitä mainitatkseni, John Murdochina näyttelee Rufus Sewell. Sewell on aivan hyvä rooliinsa, mutta ei niin muistettava, kuin todella erikoisessa tohtorin roolissa nähtävä Kiefer Sutherland. Ennen Jack Bauerin rooliaan mies tempaisi tässä elokuvassa todella ihmeellisen roolin avuttomana, klenkkajalkaisena torhtorina, joka lausuu kaikki lauseet hengästyttävästi pätkien. Jokaista sanaa on painotettava erikseen voimakkaasti kuiskaamalla ja se voi olla raskasta kuunneltavaa pidemmän päälle. Tästä syystä rooli onkin ikimuistoinen.





Jennifer Connelly on tarinan kaunotar ja tässä miesten maailmassa ainoita naisia, mutta ei hirveästi tee lopulta mitään muuta kuin on ilo silmälle. William Hurt tekee vakavailmeisen etsivän roolin. Brazilistakin tuttu Ian Richardson on Mr.Book, "pääpahis". The Matrixin jatko-osat tulevat mieleen myös siitä, että molemmissa on samoja kasvoja, kuten persoonallisen näköinen Bruce Spence ja uncreditoitu Lambert Wilson.

Elokuvan eeppinen loppumittelö menee jo supersankarimaiseen kuvastoon, tuoden mieleen mm. Matrixin, mutta myös sen faktan, että tarinan käsikirjoittajana on toiminut David S. Goer, joka on kaikkien suurimpien ja synkimpien supersankari tarinoiden ja elokuvien taustalla.

Jos jotain naputettavaa on löydettävä tästä muuten niin mainiosta elokuvasta, niin se on se, että heti alussa nähtävä "opening crawl"-teksti kertoo mikä on muukalaisten motiivi. Liika selittely tekstin avulla ei ole koskaan toimiva ratkaisu. Mieluummin näyttää asioita kuin kertoo. Sitä paitsi teksti menee monelta katsojalta ekalla kerralla ohi, kun ei tiedä mistä on kyse, joten vielä lopussakin herää kysmyksia, että mikä oli tämän kaiken tarkoitus ja miksi muukalaiset olivat rakentaneet tämän kokeen. Sallin tällaisen ratkaisun vain Star Wars-elokuville. Myös jotkut CGI:t ovat hieman vanhentuneet, mutta onneksi niitä käytetään hyvin vähän ja suurin osa on praktikaalitehosteita.

Huikeat musiikit hienojen visuaalien taustalle on luonut Trevor Jones (IRobot)

Triviaa: 

- Christopher Nolan on ottanut Dark Citystä vaikutteita Inception elokuvaa tehdessään. 

- Ensimmäinen Matrix on kuvattu Sydneyssä osittain samoissa seteissä, missä Dark City kuvattiin vuotta aikaisemmin.

- Viimeinen kuva, jossa rakennukset korjaantuvat takaisin paikoilleen on samankaltainen Akiran Mangan viimeisen kuvan kanssa.

- Robert Ebert piti tätä vuoden 1998 parhaana elokuvana.

- Myöskin vuoden 1927 Metropolis on ollut yhtenä vaikuutajista Dark Cityä luodessa.

- Elokuvasta on olemassa myös Director's cut jota en valitettavasti ole päässyt koskaan katsomaan.

Huikea painajaisunimainen elokuva, joka on henkilökohtaisesti ikisuosikki ja sellaisena se edelleen pysyy. Voisikin sanoa, että Neo-noir science fiction on minulle yksi rakkaimista genreistä. joskus toivoisin, että tämän kaltaisia elokuvia vielä tehtäisiin, koska ne ovat jäänet sinne 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alkuun, mutta aika näyttää. Vahvoja Dark City vaikutteita olen kyllä nähnyt myöhemmissäkin elokuvissa ja varsinkin animepuolella. 

Suositellaan, jos pidät hieman "pimeämmistä" elokuvista.

- Kai Kumpulainen 22.7.2021

Julistetaidetta:

Promokuva
'